mitlu 'anã<br>Kirjoitan arabiasta, baletista, katolisesta kirkosta, elämästä, matkoista, vieraista kielistä, arjesta, politiikasta, aatteista, vaatteista, muodista, sisustuksesta, kulttuurista, ilmiöistä, liikunnasta, ruoasta, eläimistä, rahasta... "Mitlu anaa" on arabiaa ja tarkoittaa 'kuten minä'.

torstaina, kesäkuuta 08, 2006

Muutto - Muutto - Muutto (...) Jag har flyttat - I've moved (but not changed)


Bloggerin temppuilun ym. vuoksi Mitluanan tie täällä on nyt tullut päätökseen ja eilinen kokonaisvaltainen systeemin tilttaus oli lopullinen sysäys sille, että pakkasin kirjaimet ja lähdin.

Vielä keskeneräinen ja vaillinainen, mutta paremmalta tuntuva koti on nykyisin
Vuodatuksessa eli mikäli olette ystävällisesti (kiitos siitä!) linkittäneet sivuni jonnekin tai teillä on se suosikkilistalla, tämä muutos kannattaa huomioida mitä pikimmiten.

Itse en ikinä innostu siitä, että ihmiset muuttavat täällä osoitteitaan toisiksi. Alkureaktio on ollut aina blaaaah, mutta ajan hieman vierittyä eteenpäin olen huomannut, että ihmisillä on varmasti ollut joku syy muuttoonsa ja loppujen lopuksi uusi koti vaikuttaa paremmalta kuin vanha. Eli toivottavasti suonette anteeksi hankaluudet, joita muutosta teille kenties seuraa.


Meni vaan hermot tämän kanssa.

Skål è on y va, à bientôt, bon voyage (&déjà vu...)! Eli kippis&vi ses!

***

Hej, i framtiden hittas Mitluana här, ni är hjärtligt välkomna!.

***

Dear surfer,

I'm sure you won't understand a word but in case you still are interested and want to broaden your mind: you will find me in the future here, welcome!

keskiviikkona, kesäkuuta 07, 2006

Voi voi

Olen seuraillut mm. HS:n yleisönosastossa käytyä keskustelua turvallisesta ja terveellisestä ruokavaliosta, ja riippuen kirjoittajasta olen murissut tai hihkunut. Viime aikoina tapetilla on ollut voi, ja tänään aamulla päivä alkoi hyvin kun professori Kari Salminen sanoi (kirjoitti) ääneen sen, mitä olen jo pitkään itsekin ajatellut. Mahtaa KTL:n pääjohtaja P.Puskalla jumittua terveysmargariinit ja terveystehojuomat kurkkuun aamukahvilla, kun pitää alkaa taas rustata niiden puolesta ja voita vastaan vastinetta. Jään kiinnostuksella odottamaan jatkoa, sillä välin paistelen surutta voilla ja lisäilen sitä ruokiin muiden maitorasvojen kera. Pöytään on päätynyt vuosien jälkeen vähitellen luomukevytmaito rasvattoman sijaan ja on se vaan niin hyvää!

Eilinen balettitunti meni hieman oudoissa merkeissä. Ensinnäkin paikka oli minulle uusi tuttavuus (ja se oli hieno!!), mutta päätin jo ennen tuntia, että valmistaudun huolella ja olen ihan kuin en olisikaan, ts. incognito, mutta eihän siitä mitään tullut. Kaiketi naama on aiemmilta vuosilta tullut niin tutuksi, että opettaja näytti heti muistavan minut ja olin yksi heistä harvoista, joille korjauksia sateli. Toisaalta olin siitä poikkeuksellisen tyytyväinen, koska korjausten laatu oli sellainen, että sain luultavasti olla ihan tyytyväinen tuntiin. Pohkeita rääkättiin aika lailla ja epätarkkuuksia toki oli, mutta huomaan kyllä, että joskus aiemmin olisin muutamista jutuista ollut ihan pihalla (kuten nyt jotkut tunnilla olivat), mutta olen selkeästi kehittynyt tämän vuoden aikana, koska tämä oli se taso, jolla hänellä lopetin ja nyt tunnen, että pystyn parempaan ja monimutkaisempaan. Keskilattiahypyissä tulikin enemmän haastetta, mutta niidenkin suhteen tiedän, että osaan, kunhan saan hieman pohdinta-aikaa (ja ojennan varpaat loppuun saakka;)).
Vatsalihakset olivat osa tuntia, mutta pilateksen jälkimainingeissa voimat olivat jo hieman vähissä ja toisaalta btunnin jälkeen odotti jälleen tunti pilatesta eli oli pakko säästellä.

Vauhti oli kovempi ja meininki raskaampaa kuin su ja ma, eli välillä tuntui siltä, että en pääse kampeamaan itseäni lattialta enää ylös...
Tänään on poikkeuksellisesti kevyempi pilatespäivä, koska menen yhdelle balettitunnille, joka olisi oman tuntini paikalla eli menen tänään alkeispilatekseen, johon alunperin olin menossakin. Tosin tuntuu kyllä siltä, että ihan hyvä, että tulin suoraan tähän jatkoryhmään, koska vaikka voimia ei ihan kaikkeen ole, niin teknisesti tajuan kyllä mistä on kyse.

Olen toiminut töissä taas "kansalaisaktivistina", kun lupauduin hoitamaan yhtä hommaa (tai yrittämään, lähinnä) yhden työntekijäryhmän puolesta. He olivat itse yrittäneet saada yhtä pienenpientä juttua läpi omalle johtoportaalleen, onnistumatta. Näin tässä taas tilaisuuden yrittää muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi ja korjata vääryyksiä, joten sankarin lailla (ja ilman minkäänlaista legitimiteettiä tai aavistusta siitä, onko minulla onnistumisen mahdollisuuksia) tartuin härkää sarvista ja laitoin omat näkemykseni asiasta eteenpäin. Saa nähdä tapahtuuko mitään, mutta toki toivon niin!

En ole vieläkään saanut aikaiseksi vastata haasteeseen, joten duussi ja stello joudutte odottelemaan vielä hetkisen, pahoittelut! Osasyy on se, että en ole ehtinyt ajatuksella lueskella blogeja viime aikoina, enkä halua napata vain jotain lauseita sieltä täältä. Ts. en halua vain suorittaa, vaan paneutua asiaan ajatuksella. :)

tiistaina, kesäkuuta 06, 2006

Taju kankaalla

En muista koska olisin nukkunut niin sikeästi kuin viime yönä. Tosin pääsin nukkumaan vasta puoli kahden kieppeillä, mutta olin fyysisesti niin poikki, että nukahdin varmaan ennen kuin pää osui tyynyyn. Nautinnollista.

Ei vaan saanut nukkua pitkään, kun pitää päivystää kodinkonekorjaajaa, tulee parin tunnin haarukalla. Tunnin, pari olisi kyllä unta vielä riittänyt.

Vatsojen ja selän lisäksi kädet ovat eilisestä kipeinä, eli pitänee yrittää varovasti venytellä.

Tänään on jännä paikka, paluu ihkaensimmäisen opettajan tunnille. En ole nähnyt häntä tai ollut hänen tunneillaan ainakaan kahteen ja puoleen vuoteen, eli saa nähdä miten menee.

Are you happy?

Olin tänään eräässä tilaisuudessa, missä keskustelukumppani yhtäkkiä kysyi minulta, että olenko onnellinen/tyytyväinen. Jäin katsomaan suu auki, kun en oikein tajunnut asiayhteyttä ja sitä, että ymmärsinkö kysymyksen oikein. Jäin miettimään ja totesin, että kyllä minä itse asiassa varmaan olen. Olen terve, minulla on kiva työ, kaikinpuolin ihana puoliso, ystäviä, saan pitkälti tehdä sitä mitä itse haluan, taloudellisesti tulen toimeen ja nyt kun on kesä ja valoisaa, niin olen täynnä energiaa ja tosi hyväntuulinen. Hän jäi katsomaan minua pitkään, jopa hieman liian pitkään siihen nähden, että aloin miettiä olivatko sanani ja kehonkieleni tmv. jotenkin ristiriidassa. Ilmeisesti vastaukseni tuli kuitenkin hyväksyttyä. En oikein edelleenkään tajua, että mistä tuo kysymys heräsi (puheenaihe ko. hetkenä oli ihan jotain muuta, enkä ole tavannut ko.henkilöä koskaan aiemmin, hän on aika paljon vanhempi kuin minä jne), ja olin hieman kiusaantunut, kun keskustelu muuttui keveästä jorinasta (Lordin euroviisuvoitto) syvälliseksi pohdinnaksi. Ei minulla muuten tuollaista vastaan ole mitään, mutta tilanne, paikka ja henkilö tekivät sen jotenkin oudoksi ja yllättäväksi. Tiedän hänen sairastavan ainakin jonkin verran, joten purin kieleeni saman tien kun päästin suustani "I'm healthy so I'm happy". En tiedä, jotenkin hän vaikutti liikuttuvan koko jutusta ja perusteluistani, joten vaikea tietää mitä hän ajatteli.

Tänään toinen pilatestunti ja sitä ennen balettia. Vielä aamulla oli ihan ok olo, mutta iltapäivään mennessä olin löytänyt kipeytyneet vatsikset ja selkälihakset. Baletti sujui yllättävän hyvin, joskin jalat väsyivät jonkin verran ja kauhulla ajattelin edessä olevaa kuusikymmenminuuttista. Kipitin paikasta a paikkaan b, vaihdoin vaatteet ja jouduin elämäni vatsalihasrääkkiin. Olen luullut käyttäväni syviä vatsoja ja selkiä, mutta ilmeisesti en ole. Luulin kuolevani, tai ainakin oli tosi tuskaista ja minusta tuntuu, että olin ainoa, joka ei jaksanut tehdä ihan kaikkia liikkeitä ja kaikkia sarjoja. Vatsalihakset olivat kuin tulessa ja pohdin pääsenkö kävelemään treenisalilta edes pois. No, kun sai murkinaa mahaan, niin olo koheni.

Huomenna olisi samanmoinen setti, mutta voi olla, että on jo aika väsy olo. Keskiviikon tunnit taitavat mennä niin päällekkäin, että en pääse kuin pilatekseen, mutta en uskalla edes ajatella miten rampa olen loppuviikosta. Tai ehkä lihakset turtuvat, en tiedä.

Ajattelin säästää päivän tenttiluku-urakkaa yöhön, mutta olen niin väsynyt, että taidan suunnata suihkun kautta nukkumatin maille.

sunnuntaina, kesäkuuta 04, 2006

Korsetti kuntoon



Ensimmäinen pilates-tunti takana. Ryhmämme on pieni, mutta mukavan tuntuinen. Opettaja on uusi tuttavuus minulle, mutta ensimmäisen tunnin jälkeen ei ainakaan mitään valittamista.

Erityisesti pidän siitä, että hän selitti tosi tarkkaan, mikä on homman nimi ja miksi liikkeitä tehdään.




On uskomatonta, miten miltei näkymättömillä liikkeillä voi olla sellainen vaikutus, että hiki pukkaa otsaan ja tuntuu tukalalta, vaikka ei oikeastaan tee juuri mitään! Erityisesti lopputunnista tuli löydettyä ihan uusia lihaksia, eli voin kuvitella, että viikon päästä on ihan erilainen olo kropassa... Tämä tuleva viikko meneekin sitten loikkiessa paikasta toiseen, baletista pilatekseen ja päinvastoin. Tunnit ovat eri paikoissa ja eri kouluissa, eli pitää olla tarkkana, jotta osaa olla oikeassa osoitteessa oikeaan aikaan.

keskiviikkona, toukokuuta 31, 2006

Se toimii sittenkin!

Eilen oli talvikauden viimeinen balettitunti, siis aikataulujen mukaan. Tunti meni ihan ok, ja uskaltauduin jopa keskilattialla menemään eturiviin, kun tuskastuin siitä, että missään takaosassa ei ollut tilaa ja totesin, että jos kukaan ei liiku eteenpäin niin mennään sitten itse. Tehtiin temps liétä ja maanantaina en ikinä muistanut, että minne suuntaan piti mennä ym, mutta nyt oli pakko muistaa, kun oli siellä edessä. Aika tehokasta näemmä oppimisen kannalta tuo eturiveily. Pas de chat'ssa tuli virheitä, joita en koskaan aiemmin ole tehnyt, mutta onneksi opettaja huomautti, niin sain korjattua. Jännää oli se, että kun tein ne samat piruetit, joiden kanssa taistelin maanantaina, niin ilmeisesti oivallukseni oli juuri oikea, koska tänään en kuulemma enää "kaatunut", ja toiseen suuntaan meni yllättävänkin hyvin eli nyt pitäisi enää ponnistaa vauhdikkaammin ja saada passé aiemmin paikalleen. Mutta siis tästä on hyvä jatkaa ja olin ilahtunut siitä, että ilmeisesti itseanalyysini tuotti heti tulosta niin, että se näkyi myös ulospäin!
Haikeaa on se, että monia tuntilaisia en näe moneen kuukauteen, koska ma-ke-ryhmät ovat tosi kivoja - tunnelma on rento ja vapautunut, mutta teemme asioita kuitenkin ihan tosissaan. Tunnilla ei tarvitse pelätä mokailua ja sitä ettei osaa, koska jotenkin kaikki tukevat toisiaan.

En päässytkään sinne pilatekseen, johon olin ilmoittautunut, joten minut laitettiin suoraan jatkokurssille... En ole päivääkään pilatesta tehnyt, mutta toki perusidea on selvä ja olen käynyt bodylogic- ja lattiatankotunneilla eli toivottavasti pärjään siellä ihan ok. Aikataulut menivät nyt sitten uusiksi. Samoin siirsin keskiviikolta yhden tunnin tiistaille, koska samaan aikaan on yksi toinen tunti. Aikamoista rukkaamista tämä vielä on, että muistaa missä pitäisi olla ja koska.

Uskoni Suomen futikseen alkaa mennä; tänään oltiin pienellä porukalla taas metsästämässä pelaajien nimikirjoituksia sukulaispikkupojille ym ja IHME, että kukaan ei taas ollut siellä ja siihen aikaan kuin mitä piti (aikataulut katsottiin mm Kampin omilta sivuilta). No, en ehtinyt jäädä hengailemaan ja odottelemaan mahdollista ilmestymistä, koska oli pakollista menoa muualla, ja niinhän sitä sitten alkoi jonkin ajan kuluttua tulla viestejä puhelimeen, että "arvaa ovatko Miklu, Hyypiä, Ägä ja Tainio täällä?". Vastaukseni oli lyhyt ja alatyylinen. "Yllätys" taas, että näin jälkeenpäin googlaten esim. FC Interin sivuilta olisi löytynyt ihan toisenlainen aikataulu, huomattavasti tarkempi.

Tänään menisin juoksujalkaa Finlandia-talolle Jo joutui armas aika -konserttiin, jos ei pitäisi olla muualla samaan aikaan. :(

8 korttia ja jääkaappimagneetti

Korttien voittokulku jatkuu! Tänään tuli tuollainen setti, Japanista, Saksasta, Jenkeistä ja yksi jopa Suomesta. Jääkaappimagneetin sain Hollannista, mutta lähettäjä oli unohtanut laittaa yhteystietonsa (ja nimensä) mukaan eli nyt pitää arvailla, että keneltäköhän se on tullut...

Olin eilen miltei 3h baletissa, tänään tunnin. On hämmentävää, mutta tietysti mukavaa, että kahden viikon aikana kaksi eri opettajaa on sanonut sivulauseessa, että olen edistynyt. Itse sitä ei niin huomaa, tai ainakaan usko, vaikka siltä tuntuisikin. Huomaan tosin, että saan korjauksia useammin "pilkunviilaus"-jutuista eli siitä varmaan voi jotain päätellä. Harmittaa kuitenkin, että usein en pysty heti ottamaan korjauksia käyttöön, vaan niitä pitää hieman pohtia ja sulatella, että miltä ne tuntuvat kropassa. Välillä myös tahattomasti sooloilen (kuten tänään) ja sitten nolottaa, kun sooloilu voidaan tulkita brassailuksi, vaikka usein on kyse siitä, että en ole ihan 100% tarkkaillut miten opettaja haluaa jonkun jutun tehtävän (esim kädet) ja teen ne sitten niin kuin "yleensä". Kuten tänään. Ja pieleen meni.
Mutta on kyllä aika nautinnollista kun ajoittain huomaan, että olen paremmin jalan päällä kuin aiemmin ja heti kun esim keskityn huolellisemmin ylösvetoon ja kylkiin plus siihen suuntaan mihin olen menossa, liike pysyy paremmin koossa enkä jää jälkeen. Joka kerta vaan tajuaa, että se mitä opettajat huutavat ovat kyllä se jutun clue, mutta miten sitä ei vaan jotenkaan sisäistä ennen kuin itse tekee sen oivalluksen. Kuten että miten kyljet ja sieltä lähtevä liike on olennaista pyörimisessä. Ja se, että kun ennakoi mihin suuntaan liike on menossa, siinä pysyy mukana eikä horju. Pliéissä on parantamisen varaa edelleen. Ei mikään ihme. On aika jännä, että se liike, johon varmaan vähiten tuli kiinnitettyä alkuvaiheessa huomiota ("kaikkihan osaa mennä kyykkyyn ja taivutella polvia") onkin ehkä olennaisin baletissa ja sen oikeasta suorittamisesta riippuu vähän yksi sun toinen juttu. Ja jos sitä ei osaa tehdä oikein ja oikealla tekniikalla niin suossa ollaan.

Yritin tänään hakea sitä Hyypiän nimmaria, mutta jätkähän oli tullut ajoissa paikalle ja siinä vaiheessa oli jo jossain breikillä kun minä työkaverini kanssa pääsin paikalle. Tosi kivaa. No, onneksi sain tiskin alta pari nimmarikorttia kummipojalle ja työkaverin lapselle, koska en voinut jäädä odottamaan SH:n paluuta toisten sitoumusten vuoksi. Yksi fanclubimme (FC) jäsen tosin lähti kuntosalille eikä tullut mukaan, luuseri. Todennäköisesti jänisti viime hetkellä ja se kyllä muistetaan.

Uskomaton asiakaspalvelukokemus, tai kaksi:
1) ostin yhdeltä reissulta balettipuvun taannoin, mutta otin sen vasta vähän aikaa sitten käyttöön. No, ekan pesun jälkeen huomasin saumassa ison reiän. Laitoin ihan kiinnostuksesta sähköpostia firmalle, että ovatko heidän tuotteensa yleensä näin heikkotasoisia, että ihmetyttää vähän... Tänään olin saanut vastauksen, että ei todellakaan ole ja normaalisti pyytäisivät lähettämään puvun tarkistukseen, mutta koska asun ulkomailla niin uskovat sanaani ja lähettävät uuden puvun veloituksetta tilalle! En meinannut uskoa silmiäni ja nyt nolottaa, koska en todellakaan ajatellut mitään tällaista... Lähinnä vaan joku anteeksipyyntö ja pahoittelu olisi parantanut mieltä, vaikka olenkin sitä mieltä, ettei heti pitäisi joutua saumoja ompelemaan. En kehtaa kyllä pyytää mitään toisenlaista pukua ilmaiseksi tämän tilalle, vaikka ehkä hieman hassua, että on sitten tismalleen kaksi samanlaista pukua kaapissa. Jotenkin tekisi mieli sanoa, että älkää lähettäkö sitä ilmaispukua, kun ei tämä nyt -niin- suuri juttu ollut ja voin sen reiän itsekin paikata. Tosi suomalaista taas. :D

2)haettiin yhdestä nepalilaisesta ravintolasta ruokaa, siis kahdelle ihmiselle. Kotiin päästyämme huomattiin, että kassissa oli ruokia kolmelle hengelle, eli saimme osin yhdet ylimääräiset ruoat kahden hengen hinnalla. Tosin toinen pääruoka ei ollut sitä mitä tilattiin, eli siitä tietysti olisi voinut pahoittaa mielensä, mutta jotenkin hupaista että n. 30 eurolla sai kaksi kassillista ruokaa, millä määrällä olisi ruokkinut naapuritkin. Tilatessa tarjottiin kahvia ja teetä ja kaupan päälle sai hyvän ruokahalun toivotukset, hymyn ja toiveen, että toivottavasti palaamme pian uudestaan. Varmasti palaamme (eikä tämäkään tod. ollut ensimmäinen visiitti)!

maanantaina, toukokuuta 29, 2006

Mansikoita ja sitruunamelissaa

Olen tehnyt isoja vesikannullisia herkkuvettä: tuoreita mansikoita pilkottuna& sitruunamelissaa pohjalle ja vettä päälle. Jos saisi vielä jäämurskaa, se kruunaisi kesäjuoman.

Baletissa tänään meni suht hyvin, joskin en dedans piruetit viidennestä tökkivät tosi pahasti ja jouduin harjoittelemaan niitä yksin surkealla menestyksellä. Kotiin tultuani alkoi vaivata, että mikä niissä nyt jumittaa, kun aiemmin ei ole ollut mitään ongelmia ja keksin ehkä vihdoin syyn. Menen tänään illalla vielä poikkeuksellisesti toiselle tunnille (kesä- ja talviaikataulut menevät eri kouluissa eri tavalla), eli voin siellä testata "keksintöäni". Yritän olla ottamatta paineita, koska jos alan jäkittää, homma ei taatusti toimi.

Teimme paria juttua, jota en ole tehnyt koskaan aiemmin, mutta totesin, että ei siellä leirilläkään voi vedota siihen, että ei osaa, kun ei ole tehnyt aiemmin, että sinne vaan pää edellä ja katsotaan, mitä tuleman pitää. Yksi juttu oli sellainen siksakhommeli, jota piti tehdä yksi kerrallaan ja miten se voikaan olla niin vaikeaa, kun kerrankin on lattia kokonaan omassa käytössä eikä tarvitsisi piipertää mitään miniaskeleita... Loppua kohden innostuin ja olisin voinut hioa yksityiskohtia vielä vaikka puoli tuntia. Sinänsä askeleina se ei ollut lainkaan vaativa, mutta koordinaatio pään ja käsien kanssa... Tänään askelpiruetit pyörivät paremmin kuin viime viikolla, kumpaankin suuntaan. Keskiviikkona on sitten kevään viimeinen tunti talviaikataulun mukaan, nopeasti on vuosi mennyt! Pitää kysyä illalla opettajalta pointetunnista, että minkä tasoinen sen on tarkoitus olla. Jos nimittäin siellä leirillä pitäisi osata jotain, niin mun ois ehkä pakko käydä nyt alkukesästä kärkkäröimässä, vaikka odotukset sen suhteen ovatkin suhteellisen matalat. Vahinko vaan, että ehdin jo aikatauluttaa sille paikalle yhden toisen tunnin ihan muualla, eli pitää kikkailla sitten korvailujen kanssa. Nyt keskiviikkona en pääse, koska on muuta sovittua ohjelmaa, mutta kysyn siltä varalta, että mitä jatkossa on tarkoitus tehdä ja millä tasolla.

Sain tänään postissa yhteensä 9 korttia ja kirjettä, mahtavaa!

sunnuntaina, toukokuuta 28, 2006

Ulkoilua ja matkailua


Kahden päivän aikana on tullut bongattua kaupunkiolosuhteissa kahden lajin eläinlapsia; eilen kotipihalla loikki jänis jälkikasvunsa kanssa ja tänään Töölönlahdella piipitti ainakin 9 pientä pörröistä sorsan poikasta valppaan äitinsä johdolla. En yhtään ihmettele, että pahaa tarkoittamattomat ja avuliaat ihmiset menevät siirtelemään ja hypistelemään karvapalleroisia, vaikka niihin ei pidä kajota: olivat ne sen verran söpöjä.

Ruotsi voitti taas Suomen, tällä kertaa salibandyssä. No, minkäs teet, parempi varmaan voitti.

Postikortteja kolahti edellispäivänä luukusta kolme kpl, mikä on toistaiseksi pieni murto-osa siihen nähden, mitä olen postiin laittanut, mutta toisaalta enemmän kuin varmaan pitkiin aikoihin on tullut (jos joulua ei lasketa mukaan). Eli en valita.



Tänään oli balettileirin infotilaisuus ja hieman kylmä hiki kohosi otsalle paristakin syystä. Ensinnäkin katsoimme pätkiä ohjelmistosta, mitä tulemme harjoittelemaan ja yllätyn kyllä kovasti jos 7-8 päivässä otamme haltuun ko. jutut. Tuntuu, että edes suht yksinkertaisia sarjojakaan ei muista tunnilla, miten sitten osia ihan oikeasta baletista?! No, nähtäväksi jää...

Toiseksi: testasimme pukuja ja on kyllä todettava, että vaikka en itsekään ole yläosasta suuren suuri, niin oli vähän sellainen olo, että kylkiluista pitäisi nipistää muutama pois... Henki ei kulkenut kun hakasia kiskottiin kiinni ja jos jotain positiivista siitä hakee niin eipähän voi cambreissa pyöristää selkää, kun ei selkä mahdu taipumaan mihinkään. :D Ja en muuten liioittele lainkaan; en ole varmasti koskaan pitänyt mitään niin tiukkaa päälläni. Ei voi syödä liiemmälti mitään turvottavaa (ts. hiilihydraatteja), muuten tulee ongelmia.

Noin yleistunnelmat ovat kyllä ihan innostuneet, ja vaikka jännittää, niin olen ihan tyytyväinen, että uskalsin ilmoittautua. Olen joskus miettinyt, että ehkä minua haittaa baletissa se, että ei ole mitään "päämäärää", ts. ei oikein tiedä, että mitä varten treenaa, kun ei siitä kuitenkaan ole mitään "hyötyä" mutta nytpä on. :-) Jotta leiristä selviää ylipäänsä hengissä eikä siellä ole ihan luuseri, kesästä on otettava kaikki irti. Onneksi ilmoittauduin myös sinne pilatekseen... Lisäksi muutama vanha mukava tuttu näytti olevan myös tulossa leirille, eli tulee varmaan kivaa; raskasta, mutta kivaa! Huvittavinta kaikessa on se, että leirille on tulossa yhden ystäväni pikkusisko poikaystävineen, joita olen käynyt katsomassa ihan oikeasti esiintymässä sekä oopperalla että muuten, eli todennäköisesti vaivun maan alle silkasta häpeästä... Tätä en todellakaan ole nähnyt tulevaksi. Toinen "iloinen" juttu tässä on se, että nyt nekin ystävät, jotka ovat jo viisi vuotta urheasti odottaneet esiintymistäni (olenko toinen puu vasemmalta vai kivi) saavat täyttymyksensä kesällä - pahaa pelkään, että lauma saattaa tulla hyvinkin runsaslukuisena paikalle. :-)

Pitää tässä futiksen MM-kisojen alkua odotellessa peukuttaa myös Riihilahden Akille, että saa hyvän ja erityisesti häntä itseään tyydyttävän ja innostavan sopimuksen! Kisoja ennen jalkapallohenkiset voivat bongata Sami Hyypiän Duosportissa ensi tiistaina klo 16.00. Taidan tuttavapiiristä organisoida sinne jonkun joukkonimmariretken, koska yksin en todellakaan kehtaa mennä... Tosin tiedän jo, kuka ei tule [kantaa kaunaa jostain. tai jotain.], mutta ehkä saan muutaman muun futisfanin mukaan.

keskiviikkona, toukokuuta 24, 2006

Invincible

Carolan hengessä pakko todeta, että tänään on aikamoinen voittaja-olo.

Ensinnäkin aamun balettitunti meni jotenkin tosi hyvin, sain joitakin korjauksia ja mielestäni sain ainakin osan käyttöön välittömästi. Muutenkin ekaa kertaa tuntui siltä, että tanssin. Ei meno täydelliseltä peilistä näyttänyt, ei pelkoa, mutta jotenkin kroppaan sai enemmän tuntumaa ja tajusin pari juttua, mitkä voivat kiikastaa tiettyjen ongelmien suhteen. Tästä on hyvä jatkaa.

Ilmoittauduin myös leirille (wow!) ja pilateskurssille, eli nekin arvat on nyt sitten heitetty.

Sain tänään päätökseen yhden aikaa ja energiaa vievän työprojektin ja yhtä pienenpientä mokaa lukuun ottamatta homma meni tosi hyvin. Olen työhöni ja projektin onnistumiseen tosi tyytyväinen, mutta toisaalta iloitsen siitä, että huomenna on sopivasti pyhä. Saa nukkua pitkään.

Tätä kirjoittaessa on kyllä vielä adrenaliinia ekstramäärät ja rentoutuminen on vaikeaa, vaikka toisaalta nukuttaa ihan hirveästi. Viime yönä meni myöhään, kun piti viimeistellä käytännön hommia, mutta kyllä kannatti!

Tänään on edessä hirmuinen postikorttisouvi, koska eihän se postikortteilu niihin virallisiin kortteihin rajoittunut... Eli aloitin pienen Moleskinin pelkästään postcrossailujutuille, jotta pysyn kärryillä niin henkilöistä kuin aihestakin ja eilen kävin tekemässä investointeja. Villiinnyin täysin ja meni hieman rahaa kortteihin, merkkeihin, jääkaappimagneetteihin ym. 8-) Mutta saa niistä sitten itselleen kortteja vastineeksi tuntemattomilta, eli on odotettavaa! Eilen en ehtinyt kirjoittaa kortin korttia eli otan tänään vahingon takaisin. Lähettämistäni korteista jo neljä on mennyt perille, tosi nopeasti posti on kulkenut ihan maapallon toiselle puolelle saakka!

Otti lievästi päähän kun huomasin, että laatulehti Seiskan oli sitten ollut pakko vetää Lordilta naamiot pois ja julkaista "nude"-kuva juuri toisin kuin mitä Lordi toivoi ja vetosi tiedotusvälineisiin. Ihan ymmärrettävä oli tämä toive, ja olisin suonut sitä myös noudatettavan. Ihme, että oli taas ihan turha pyyntö. Huoh. Kiitos vaan roskalehti.

HS:n verkkoliitteessä on lainattu Seiskan päätoimittajaa, joka on lainauksen mukaan todennut näin "Ymmärrän, että on kaikenlaisia toivomuksia, mutta en usko tämän horjuttavan Lordin suosiota". Siis haloo, "kaikenlaisia toivomuksia"?! Onko toimittajan suomen kielen ymmärtämiskyvyssä jotain vikaa?! Hän myös perustelee HS:n mukaan kuvan julkaisua sillä, että se on julkaistu aiemmin.

Just, voiko tässä todeta muuta kuin sen, että Eeva-Helena Jokitaipale teki sen itse.

Onneksi kaikki ne, joille ko. lehden tilaus tulee saavat osoittaa mielensä lehteä ja sen toimituspolitiikkaa vastaan ts. voivat perua tilauksensa ja näin on jo tapahtunut (itsellekin kolahti postiluukkuun addressi).

ps. perustelen ylläolevaa purkaustani myös sillä, että Jokitaipale toteaa myös samaisen lähteen mukaan, että "Ihmiset reagoivat tällaisiin asioihin kiihkeästi".

Kysyn vaan, että miksiköhän ja että olisiko ollut niin suuri vaiva ymmärtää sen kiihkeyden motiivit ja kerrankin toimia moraalisesti ja muuten oikein?

EDIT EDIT EDIT

Allekirjoita adressi Seiskaa vastaan

maanantaina, toukokuuta 22, 2006

Edit: Toka (Eka) kortti perillä!

Ja viikko vaan paranee: sain juuri tiedon, että (eka) myös toinen postcrossauskorttini on rekisteröity ja sain ystävällisen ja pitkän kiitosvastauksen tanskalaiselta tytöltä (nimeltä Janne)! Onnitteli mm. Lordin voitosta. :) EDITtiä editin perään, mutta nyt myös toinen kiitti ja kuittasi!

Tilasin heti kaksi uutta osoitetta ja nyt pitäisi laittaa Madridiin jalkapallo- tai koripalloaiheinen kortti, tietääkö kukaan saako Suomen futismaajoukkueen kortteja jostain? Tai onko niitä edes olemassa? Tai HJK:n? Japaniin laitan maisemakortin Suomesta, kun tyttö sanoi keräilevänsä niitä.

Mahtavaa, kohta saan kaksi yllätyskorttia!

Ja osallistuin sitten elämäni ensimmäiseen tagiin eli sekin kortti lähtee tänään postiin, kun sattui olemaan sopiva kotosalla.

Pitänee ostaa postimerkkejä varastoon...

Ruokajuttuja

Viikonloppu meni todellisessa hiilarilandiassa. En ole pitkään aikaan leiponut tai tehnyt mitään piirakkahässäköitä, koska en niitä syö, mutta lauantain Hiidenvirta-maratoniin tehtiin ystävän kanssa tacopizza ja sitä höystivät hedelmäkarkit, taco-lastut (nachot?) ja kotona homma jatkui Mövenpickin jäätelön ja sipsien plus samaisten nachojen merkeissä. Eilen söin leipää ja vielä yöllä alkoi tehdä mieli pastaa. Pakko oli syödä.

Huomaan ihan selvästi, miten hiilihydraattien lisääminen ja ylensyönti johtaa helposti jatkuvaan naposteluun ja syömiseen, mielitekoihin. Normaalisti minulla on nälkä ehkä kolmesti päivässä, eikä ole mitään tarvetta syödä ruokakertojen välillä. Nyt olisin voinut jatkaa ja jatkaa ja jatkaa. Tänään on jo mennyt Mövenpickiä ja lounaaksi tuorepastaa (mikä ei tunnu väsyttävän yhtään niin paljon kuin kuivapasta, outoa), mutta pakko pistää stoppi tälle ja palata normaaliruokiin.

Tänään ostin raparpereja, enkä ole keksinyt toistaiseksi muuta käyttöä kuin että pilkoin niitä kivennäisveden joukkoon makua tuomaan. En ole kiisseli- tai leivontaihminen, mutta pakko oli ostaa, koska tykkään mausta ja ovat niin kesäisiä.

Viikonlopun elintarvike/ruoka-aines tuorepastan ja jäätelön (ja nachojen ja ...) lisäksi on ollut valkosipulimurska, jota olen lisännyt niin leivän päälle kuin kaikkiin mahdollisiin ruokiin. Pahoittelut lähipiirille, koska haisen varmasti kammottavalle, mutta valkosipuli on vain niin taivaallisen hyvää ja terveellistäkin. En ole tuollaista valmista murskaa ostanut aiemmin, mutta sehän on tosi kätevää!

Ai niin, Kampin K-kauppaan on vihdoin tullut salmiakkijauhetta lisää! Sitä on tosin tosi vaikea löytää hyllyistä, jos ei tiedä mistä hakee, mutta siellä sitä on!!!

Dagen efter

Olihan viikonloppu. Euroviisuvoitto, lätkäpronssi, ministerin häät ja yksi ystävä sai tyttövauvan. Ja jotta mahtava meininki ei loppuisi vielä tähän, sai baletissa meidän "ryhmämme" kiitosta hyvästä suorituksesta. Voisiko viikko paremmin alkaa? Voisi, nimittäin illalla suuntaan oopperalle katsomaan loppuunmyytyjä Mozart-baletteja [ainoastaan yhteen ylimääräiseen esitykseen on vielä lippuja]. Ruotsille kovasti onnea jääkiekkomenestyksestä; nyt ei kirpaise niin kovasti kun Suomikin sai voittoja ja sitä paitsi voitettiin Känädä pronssiottelussa. Ja sitä paitsi ruotsalaiset olivat kivoja kun antoivat täydet pisteet.

***

Luin jonkun lehden tv-kriitikon pohdintaa siitä, miten tv:n katselu on suorassa yhteydessä siihen, että seuraako jotain sarjaa vai ei. Itselläni on ollut vuosien varrella joitakin must see -juttuja, kuten BH90210, Dawson's Creek, West Wing, Dalziel&Pascoe ja Profilerin eka tuotantojakso, sekä noiden lisäksi sellaisia, joita tulee katsottua enemmän tai vähemmän säännöllisesti kuten Frendit, Will&Grace, brittiläiset draama- ja komedia sarjat (Heartbeat, Smack the Pony, Absolutely Fabulous, the Office ym). No, tällä hetkellä ei tarjonnassa ole oikeastaan mitään, johon olisin koukussa. Profilerin toista seasonia odotin sen takia, että näkisin miten ekan seasonin vika jakso päättyi ja Nelosen Rouva Presidenttiä ajattelin myös alkaa seurata, mutta missattuani monta jaksoa välistä ei siihen ole tullut sellaista tunnesidettä kuin muihin lemppareihin.

Jostain syystä olen kuitenkin sattunut olemaan telkkarin ääressä aika usein kun sieltä tulee FST:n Strömsö, joka on jotenkin tosi ihana ohjelma. En ole pätkääkään käsityöihminen, en askartele, nikkaroi tai rakenna, mutta jotenkin tuon ohjelman rytmi on niin leppoisa, taustamusiikki sopivaa ja hahmot kivoja, että tulee heti sellainen olo, että hitto kun ei ole kesämökkiä tai omakotitaloa, jonka puutarhassa voisi möyriä ja sinne voisi rakennella kaikkea kivaa samalla kun keittiössä porisisi herkulliset padat ja pihavajaan tulisi rakenneltua uusia säilytyshyllyjä. Toistaiseksi olen tosin tyytynyt katsomaan innostusta ja hyviä ideoita sohvan pohjalla maaten.

***

Tänään siis baletissa parin viikon tauon jälkeen ja vähän oli ajoittain tukkoista menoa ihan kirjaimellisesti, mutta uudet lääkkeet ovat auttaneet tosi hyvin eli pää alkaa olla suhteellisen ilmastoitunut taas. Väsymys kaikkosi onneksi ensimmäisen sairasteluviikon jälkeen.
Ihmeen hyvin muistin sarjoja, joskin käsien kanssa oli ajoittain ongelmia. Flicflac oli otettu kehiin myös en dedansissa, mutta siinähän se meni.
Pitäisi vähitellen päättää mille kesätunneille ilmoittaudun, sekä pilateskurssin plus leirin kohtalo. Leirin ilmoittautumisdeadline on keskiviikkona. Yritän saada yhtä tuntikaveria kiinni, jolta voisin kysellä onko hän ilmoittanut itsensä ja onko hänellä jo huonekaveri. Näin sattumalta leirin opettajat viime viikon lopulla yhdessä tilaisuudessa ja kumpikin vaikutti tosi symppikseltä, eli ei tarvitse pelätä tulevansa syödyksi elävältä. ;)

***

Aamun HS:ssa oli uutinen, että joku hemmo oli löytänyt sattumalta kirpputorilta vanhan kansalaissodan aikaisen punahallituksen kassakirjan ja nyt kieltäytyi myymästä sitä Kansallisarkistoon, koska he tarjosivat tyypin mielestä siitä liian vähän rahaa.

En tiedä olenko tyhmä ja/tai naiivi, mutta jos itse olisin tehnyt tuollaisen löydön, olisin ihan ilomielin lahjoittanut sen ilmaiseksi museoon tutkijoiden materiaaliksi ja historialliseksi aarteeksi, eikä olisi tullut mieleenikään alkaa rahastaa sillä.

Mutta kai meitä on sitten niin moneen junaan.