mitlu 'anã

Muutto - Muutto - Muutto (...) Jag har flyttat - I've moved (but not changed)

2006-06-08T09:04:00.000+03:00

Bloggerin temppuilun ym. vuoksi Mitluanan tie täällä on nyt tullut päätökseen ja eilinen kokonaisvaltainen systeemin tilttaus oli lopullinen sysäys sille, että pakkasin kirjaimet ja lähdin.

Vielä keskeneräinen ja vaillinainen, mutta paremmalta tuntuva koti on nykyisin Vuodatuksessa eli mikäli olette ystävällisesti (kiitos siitä!) linkittäneet sivuni jonnekin tai teillä on se suosikkilistalla, tämä muutos kannattaa huomioida mitä pikimmiten.

Itse en ikinä innostu siitä, että ihmiset muuttavat täällä osoitteitaan toisiksi. Alkureaktio on ollut aina blaaaah, mutta ajan hieman vierittyä eteenpäin olen huomannut, että ihmisillä on varmasti ollut joku syy muuttoonsa ja loppujen lopuksi uusi koti vaikuttaa paremmalta kuin vanha. Eli toivottavasti suonette anteeksi hankaluudet, joita muutosta teille kenties seuraa.

Meni vaan hermot tämän kanssa.

Skål è on y va, à bientôt, bon voyage (&déjà vu...)! Eli kippis&vi ses!

***

Hej, i framtiden hittas Mitluana här, ni är hjärtligt välkomna!.

***

Dear surfer,

I'm sure you won't understand a word but in case you still are interested and want to broaden your mind: you will find me in the future here, welcome!

Voi voi

2006-06-07T11:06:00.000+03:00

Olen seuraillut mm. HS:n yleisönosastossa käytyä keskustelua turvallisesta ja terveellisestä ruokavaliosta, ja riippuen kirjoittajasta olen murissut tai hihkunut. Viime aikoina tapetilla on ollut voi, ja tänään aamulla päivä alkoi hyvin kun professori Kari Salminen sanoi (kirjoitti) ääneen sen, mitä olen jo pitkään itsekin ajatellut. Mahtaa KTL:n pääjohtaja P.Puskalla jumittua terveysmargariinit ja terveystehojuomat kurkkuun aamukahvilla, kun pitää alkaa taas rustata niiden puolesta ja voita vastaan vastinetta. Jään kiinnostuksella odottamaan jatkoa, sillä välin paistelen surutta voilla ja lisäilen sitä ruokiin muiden maitorasvojen kera. Pöytään on päätynyt vuosien jälkeen vähitellen luomukevytmaito rasvattoman sijaan ja on se vaan niin hyvää!

Eilinen balettitunti meni hieman oudoissa merkeissä. Ensinnäkin paikka oli minulle uusi tuttavuus (ja se oli hieno!!), mutta päätin jo ennen tuntia, että valmistaudun huolella ja olen ihan kuin en olisikaan, ts. incognito, mutta eihän siitä mitään tullut. Kaiketi naama on aiemmilta vuosilta tullut niin tutuksi, että opettaja näytti heti muistavan minut ja olin yksi heistä harvoista, joille korjauksia sateli. Toisaalta olin siitä poikkeuksellisen tyytyväinen, koska korjausten laatu oli sellainen, että sain luultavasti olla ihan tyytyväinen tuntiin. Pohkeita rääkättiin aika lailla ja epätarkkuuksia toki oli, mutta huomaan kyllä, että joskus aiemmin olisin muutamista jutuista ollut ihan pihalla (kuten nyt jotkut tunnilla olivat), mutta olen selkeästi kehittynyt tämän vuoden aikana, koska tämä oli se taso, jolla hänellä lopetin ja nyt tunnen, että pystyn parempaan ja monimutkaisempaan. Keskilattiahypyissä tulikin enemmän haastetta, mutta niidenkin suhteen tiedän, että osaan, kunhan saan hieman pohdinta-aikaa (ja ojennan varpaat loppuun saakka;)).
Vatsalihakset olivat osa tuntia, mutta pilateksen jälkimainingeissa voimat olivat jo hieman vähissä ja toisaalta btunnin jälkeen odotti jälleen tunti pilatesta eli oli pakko säästellä.

Vauhti oli kovempi ja meininki raskaampaa kuin su ja ma, eli välillä tuntui siltä, että en pääse kampeamaan itseäni lattialta enää ylös...
Tänään on poikkeuksellisesti kevyempi pilatespäivä, koska menen yhdelle balettitunnille, joka olisi oman tuntini paikalla eli menen tänään alkeispilatekseen, johon alunperin olin menossakin. Tosin tuntuu kyllä siltä, että ihan hyvä, että tulin suoraan tähän jatkoryhmään, koska vaikka voimia ei ihan kaikkeen ole, niin teknisesti tajuan kyllä mistä on kyse.

Olen toiminut töissä taas "kansalaisaktivistina", kun lupauduin hoitamaan yhtä hommaa (tai yrittämään, lähinnä) yhden työntekijäryhmän puolesta. He olivat itse yrittäneet saada yhtä pienenpientä juttua läpi omalle johtoportaalleen, onnistumatta. Näin tässä taas tilaisuuden yrittää muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi ja korjata vääryyksiä, joten sankarin lailla (ja ilman minkäänlaista legitimiteettiä tai aavistusta siitä, onko minulla onnistumisen mahdollisuuksia) tartuin härkää sarvista ja laitoin omat näkemykseni asiasta eteenpäin. Saa nähdä tapahtuuko mitään, mutta toki toivon niin!

En ole vieläkään saanut aikaiseksi vastata haasteeseen, joten duussi ja stello joudutte odottelemaan vielä hetkisen, pahoittelut! Osasyy on se, että en ole ehtinyt ajatuksella lueskella blogeja viime aikoina, enkä halua napata vain jotain lauseita sieltä täältä. Ts. en halua vain suorittaa, vaan paneutua asiaan ajatuksella. :)

Taju kankaalla

2006-06-06T09:22:00.000+03:00

En muista koska olisin nukkunut niin sikeästi kuin viime yönä. Tosin pääsin nukkumaan vasta puoli kahden kieppeillä, mutta olin fyysisesti niin poikki, että nukahdin varmaan ennen kuin pää osui tyynyyn. Nautinnollista.

Ei vaan saanut nukkua pitkään, kun pitää päivystää kodinkonekorjaajaa, tulee parin tunnin haarukalla. Tunnin, pari olisi kyllä unta vielä riittänyt.

Vatsojen ja selän lisäksi kädet ovat eilisestä kipeinä, eli pitänee yrittää varovasti venytellä.

Tänään on jännä paikka, paluu ihkaensimmäisen opettajan tunnille. En ole nähnyt häntä tai ollut hänen tunneillaan ainakaan kahteen ja puoleen vuoteen, eli saa nähdä miten menee.

Are you happy?

2006-06-06T00:25:00.000+03:00

Olin tänään eräässä tilaisuudessa, missä keskustelukumppani yhtäkkiä kysyi minulta, että olenko onnellinen/tyytyväinen. Jäin katsomaan suu auki, kun en oikein tajunnut asiayhteyttä ja sitä, että ymmärsinkö kysymyksen oikein. Jäin miettimään ja totesin, että kyllä minä itse asiassa varmaan olen. Olen terve, minulla on kiva työ, kaikinpuolin ihana puoliso, ystäviä, saan pitkälti tehdä sitä mitä itse haluan, taloudellisesti tulen toimeen ja nyt kun on kesä ja valoisaa, niin olen täynnä energiaa ja tosi hyväntuulinen. Hän jäi katsomaan minua pitkään, jopa hieman liian pitkään siihen nähden, että aloin miettiä olivatko sanani ja kehonkieleni tmv. jotenkin ristiriidassa. Ilmeisesti vastaukseni tuli kuitenkin hyväksyttyä. En oikein edelleenkään tajua, että mistä tuo kysymys heräsi (puheenaihe ko. hetkenä oli ihan jotain muuta, enkä ole tavannut ko.henkilöä koskaan aiemmin, hän on aika paljon vanhempi kuin minä jne), ja olin hieman kiusaantunut, kun keskustelu muuttui keveästä jorinasta (Lordin euroviisuvoitto) syvälliseksi pohdinnaksi. Ei minulla muuten tuollaista vastaan ole mitään, mutta tilanne, paikka ja henkilö tekivät sen jotenkin oudoksi ja yllättäväksi. Tiedän hänen sairastavan ainakin jonkin verran, joten purin kieleeni saman tien kun päästin suustani "I'm healthy so I'm happy". En tiedä, jotenkin hän vaikutti liikuttuvan koko jutusta ja perusteluistani, joten vaikea tietää mitä hän ajatteli.

Tänään toinen pilatestunti ja sitä ennen balettia. Vielä aamulla oli ihan ok olo, mutta iltapäivään mennessä olin löytänyt kipeytyneet vatsikset ja selkälihakset. Baletti sujui yllättävän hyvin, joskin jalat väsyivät jonkin verran ja kauhulla ajattelin edessä olevaa kuusikymmenminuuttista. Kipitin paikasta a paikkaan b, vaihdoin vaatteet ja jouduin elämäni vatsalihasrääkkiin. Olen luullut käyttäväni syviä vatsoja ja selkiä, mutta ilmeisesti en ole. Luulin kuolevani, tai ainakin oli tosi tuskaista ja minusta tuntuu, että olin ainoa, joka ei jaksanut tehdä ihan kaikkia liikkeitä ja kaikkia sarjoja. Vatsalihakset olivat kuin tulessa ja pohdin pääsenkö kävelemään treenisalilta edes pois. No, kun sai murkinaa mahaan, niin olo koheni.

Huomenna olisi samanmoinen setti, mutta voi olla, että on jo aika väsy olo. Keskiviikon tunnit taitavat mennä niin päällekkäin, että en pääse kuin pilatekseen, mutta en uskalla edes ajatella miten rampa olen loppuviikosta. Tai ehkä lihakset turtuvat, en tiedä.

Ajattelin säästää päivän tenttiluku-urakkaa yöhön, mutta olen niin väsynyt, että taidan suunnata suihkun kautta nukkumatin maille.

Korsetti kuntoon

2006-06-04T18:36:00.000+03:00

Ensimmäinen pilates-tunti takana. Ryhmämme on pieni, mutta mukavan tuntuinen. Opettaja on uusi tuttavuus minulle, mutta ensimmäisen tunnin jälkeen ei ainakaan mitään valittamista.

Erityisesti pidän siitä, että hän selitti tosi tarkkaan, mikä on homman nimi ja miksi liikkeitä tehdään.

On uskomatonta, miten miltei näkymättömillä liikkeillä voi olla sellainen vaikutus, että hiki pukkaa otsaan ja tuntuu tukalalta, vaikka ei oikeastaan tee juuri mitään! Erityisesti lopputunnista tuli löydettyä ihan uusia lihaksia, eli voin kuvitella, että viikon päästä on ihan erilainen olo kropassa... Tämä tuleva viikko meneekin sitten loikkiessa paikasta toiseen, baletista pilatekseen ja päinvastoin. Tunnit ovat eri paikoissa ja eri kouluissa, eli pitää olla tarkkana, jotta osaa olla oikeassa osoitteessa oikeaan aikaan.

Se toimii sittenkin!

2006-05-31T17:51:00.000+03:00

Eilen oli talvikauden viimeinen balettitunti, siis aikataulujen mukaan. Tunti meni ihan ok, ja uskaltauduin jopa keskilattialla menemään eturiviin, kun tuskastuin siitä, että missään takaosassa ei ollut tilaa ja totesin, että jos kukaan ei liiku eteenpäin niin mennään sitten itse. Tehtiin temps liétä ja maanantaina en ikinä muistanut, että minne suuntaan piti mennä ym, mutta nyt oli pakko muistaa, kun oli siellä edessä. Aika tehokasta näemmä oppimisen kannalta tuo eturiveily. Pas de chat'ssa tuli virheitä, joita en koskaan aiemmin ole tehnyt, mutta onneksi opettaja huomautti, niin sain korjattua. Jännää oli se, että kun tein ne samat piruetit, joiden kanssa taistelin maanantaina, niin ilmeisesti oivallukseni oli juuri oikea, koska tänään en kuulemma enää "kaatunut", ja toiseen suuntaan meni yllättävänkin hyvin eli nyt pitäisi enää ponnistaa vauhdikkaammin ja saada passé aiemmin paikalleen. Mutta siis tästä on hyvä jatkaa ja olin ilahtunut siitä, että ilmeisesti itseanalyysini tuotti heti tulosta niin, että se näkyi myös ulospäin!
Haikeaa on se, että monia tuntilaisia en näe moneen kuukauteen, koska ma-ke-ryhmät ovat tosi kivoja - tunnelma on rento ja vapautunut, mutta teemme asioita kuitenkin ihan tosissaan. Tunnilla ei tarvitse pelätä mokailua ja sitä ettei osaa, koska jotenkin kaikki tukevat toisiaan.

En päässytkään sinne pilatekseen, johon olin ilmoittautunut, joten minut laitettiin suoraan jatkokurssille... En ole päivääkään pilatesta tehnyt, mutta toki perusidea on selvä ja olen käynyt bodylogic- ja lattiatankotunneilla eli toivottavasti pärjään siellä ihan ok. Aikataulut menivät nyt sitten uusiksi. Samoin siirsin keskiviikolta yhden tunnin tiistaille, koska samaan aikaan on yksi toinen tunti. Aikamoista rukkaamista tämä vielä on, että muistaa missä pitäisi olla ja koska.

Uskoni Suomen futikseen alkaa mennä; tänään oltiin pienellä porukalla taas metsästämässä pelaajien nimikirjoituksia sukulaispikkupojille ym ja IHME, että kukaan ei taas ollut siellä ja siihen aikaan kuin mitä piti (aikataulut katsottiin mm Kampin omilta sivuilta). No, en ehtinyt jäädä hengailemaan ja odottelemaan mahdollista ilmestymistä, koska oli pakollista menoa muualla, ja niinhän sitä sitten alkoi jonkin ajan kuluttua tulla viestejä puhelimeen, että "arvaa ovatko Miklu, Hyypiä, Ägä ja Tainio täällä?". Vastaukseni oli lyhyt ja alatyylinen. "Yllätys" taas, että näin jälkeenpäin googlaten esim. FC Interin sivuilta olisi löytynyt ihan toisenlainen aikataulu, huomattavasti tarkempi.

Tänään menisin juoksujalkaa Finlandia-talolle Jo joutui armas aika -konserttiin, jos ei pitäisi olla muualla samaan aikaan. :(

8 korttia ja jääkaappimagneetti

2006-05-31T00:22:00.000+03:00

Korttien voittokulku jatkuu! Tänään tuli tuollainen setti, Japanista, Saksasta, Jenkeistä ja yksi jopa Suomesta. Jääkaappimagneetin sain Hollannista, mutta lähettäjä oli unohtanut laittaa yhteystietonsa (ja nimensä) mukaan eli nyt pitää arvailla, että keneltäköhän se on tullut...

Olin eilen miltei 3h baletissa, tänään tunnin. On hämmentävää, mutta tietysti mukavaa, että kahden viikon aikana kaksi eri opettajaa on sanonut sivulauseessa, että olen edistynyt. Itse sitä ei niin huomaa, tai ainakaan usko, vaikka siltä tuntuisikin. Huomaan tosin, että saan korjauksia useammin "pilkunviilaus"-jutuista eli siitä varmaan voi jotain päätellä. Harmittaa kuitenkin, että usein en pysty heti ottamaan korjauksia käyttöön, vaan niitä pitää hieman pohtia ja sulatella, että miltä ne tuntuvat kropassa. Välillä myös tahattomasti sooloilen (kuten tänään) ja sitten nolottaa, kun sooloilu voidaan tulkita brassailuksi, vaikka usein on kyse siitä, että en ole ihan 100% tarkkaillut miten opettaja haluaa jonkun jutun tehtävän (esim kädet) ja teen ne sitten niin kuin "yleensä". Kuten tänään. Ja pieleen meni.
Mutta on kyllä aika nautinnollista kun ajoittain huomaan, että olen paremmin jalan päällä kuin aiemmin ja heti kun esim keskityn huolellisemmin ylösvetoon ja kylkiin plus siihen suuntaan mihin olen menossa, liike pysyy paremmin koossa enkä jää jälkeen. Joka kerta vaan tajuaa, että se mitä opettajat huutavat ovat kyllä se jutun clue, mutta miten sitä ei vaan jotenkaan sisäistä ennen kuin itse tekee sen oivalluksen. Kuten että miten kyljet ja sieltä lähtevä liike on olennaista pyörimisessä. Ja se, että kun ennakoi mihin suuntaan liike on menossa, siinä pysyy mukana eikä horju. Pliéissä on parantamisen varaa edelleen. Ei mikään ihme. On aika jännä, että se liike, johon varmaan vähiten tuli kiinnitettyä alkuvaiheessa huomiota ("kaikkihan osaa mennä kyykkyyn ja taivutella polvia") onkin ehkä olennaisin baletissa ja sen oikeasta suorittamisesta riippuu vähän yksi sun toinen juttu. Ja jos sitä ei osaa tehdä oikein ja oikealla tekniikalla niin suossa ollaan.

Yritin tänään hakea sitä Hyypiän nimmaria, mutta jätkähän oli tullut ajoissa paikalle ja siinä vaiheessa oli jo jossain breikillä kun minä työkaverini kanssa pääsin paikalle. Tosi kivaa. No, onneksi sain tiskin alta pari nimmarikorttia kummipojalle ja työkaverin lapselle, koska en voinut jäädä odottamaan SH:n paluuta toisten sitoumusten vuoksi. Yksi fanclubimme (FC) jäsen tosin lähti kuntosalille eikä tullut mukaan, luuseri. Todennäköisesti jänisti viime hetkellä ja se kyllä muistetaan.

Uskomaton asiakaspalvelukokemus, tai kaksi:
1) ostin yhdeltä reissulta balettipuvun taannoin, mutta otin sen vasta vähän aikaa sitten käyttöön. No, ekan pesun jälkeen huomasin saumassa ison reiän. Laitoin ihan kiinnostuksesta sähköpostia firmalle, että ovatko heidän tuotteensa yleensä näin heikkotasoisia, että ihmetyttää vähän... Tänään olin saanut vastauksen, että ei todellakaan ole ja normaalisti pyytäisivät lähettämään puvun tarkistukseen, mutta koska asun ulkomailla niin uskovat sanaani ja lähettävät uuden puvun veloituksetta tilalle! En meinannut uskoa silmiäni ja nyt nolottaa, koska en todellakaan ajatellut mitään tällaista... Lähinnä vaan joku anteeksipyyntö ja pahoittelu olisi parantanut mieltä, vaikka olenkin sitä mieltä, ettei heti pitäisi joutua saumoja ompelemaan. En kehtaa kyllä pyytää mitään toisenlaista pukua ilmaiseksi tämän tilalle, vaikka ehkä hieman hassua, että on sitten tismalleen kaksi samanlaista pukua kaapissa. Jotenkin tekisi mieli sanoa, että älkää lähettäkö sitä ilmaispukua, kun ei tämä nyt -niin- suuri juttu ollut ja voin sen reiän itsekin paikata. Tosi suomalaista taas. :D

2)haettiin yhdestä nepalilaisesta ravintolasta ruokaa, siis kahdelle ihmiselle. Kotiin päästyämme huomattiin, että kassissa oli ruokia kolmelle hengelle, eli saimme osin yhdet ylimääräiset ruoat kahden hengen hinnalla. Tosin toinen pääruoka ei ollut sitä mitä tilattiin, eli siitä tietysti olisi voinut pahoittaa mielensä, mutta jotenkin hupaista että n. 30 eurolla sai kaksi kassillista ruokaa, millä määrällä olisi ruokkinut naapuritkin. Tilatessa tarjottiin kahvia ja teetä ja kaupan päälle sai hyvän ruokahalun toivotukset, hymyn ja toiveen, että toivottavasti palaamme pian uudestaan. Varmasti palaamme (eikä tämäkään tod. ollut ensimmäinen visiitti)!

Mansikoita ja sitruunamelissaa

2006-05-29T13:34:00.000+03:00

Olen tehnyt isoja vesikannullisia herkkuvettä: tuoreita mansikoita pilkottuna& sitruunamelissaa pohjalle ja vettä päälle. Jos saisi vielä jäämurskaa, se kruunaisi kesäjuoman.

Baletissa tänään meni suht hyvin, joskin en dedans piruetit viidennestä tökkivät tosi pahasti ja jouduin harjoittelemaan niitä yksin surkealla menestyksellä. Kotiin tultuani alkoi vaivata, että mikä niissä nyt jumittaa, kun aiemmin ei ole ollut mitään ongelmia ja keksin ehkä vihdoin syyn. Menen tänään illalla vielä poikkeuksellisesti toiselle tunnille (kesä- ja talviaikataulut menevät eri kouluissa eri tavalla), eli voin siellä testata "keksintöäni". Yritän olla ottamatta paineita, koska jos alan jäkittää, homma ei taatusti toimi.

Teimme paria juttua, jota en ole tehnyt koskaan aiemmin, mutta totesin, että ei siellä leirilläkään voi vedota siihen, että ei osaa, kun ei ole tehnyt aiemmin, että sinne vaan pää edellä ja katsotaan, mitä tuleman pitää. Yksi juttu oli sellainen siksakhommeli, jota piti tehdä yksi kerrallaan ja miten se voikaan olla niin vaikeaa, kun kerrankin on lattia kokonaan omassa käytössä eikä tarvitsisi piipertää mitään miniaskeleita... Loppua kohden innostuin ja olisin voinut hioa yksityiskohtia vielä vaikka puoli tuntia. Sinänsä askeleina se ei ollut lainkaan vaativa, mutta koordinaatio pään ja käsien kanssa... Tänään askelpiruetit pyörivät paremmin kuin viime viikolla, kumpaankin suuntaan. Keskiviikkona on sitten kevään viimeinen tunti talviaikataulun mukaan, nopeasti on vuosi mennyt! Pitää kysyä illalla opettajalta pointetunnista, että minkä tasoinen sen on tarkoitus olla. Jos nimittäin siellä leirillä pitäisi osata jotain, niin mun ois ehkä pakko käydä nyt alkukesästä kärkkäröimässä, vaikka odotukset sen suhteen ovatkin suhteellisen matalat. Vahinko vaan, että ehdin jo aikatauluttaa sille paikalle yhden toisen tunnin ihan muualla, eli pitää kikkailla sitten korvailujen kanssa. Nyt keskiviikkona en pääse, koska on muuta sovittua ohjelmaa, mutta kysyn siltä varalta, että mitä jatkossa on tarkoitus tehdä ja millä tasolla.

Sain tänään postissa yhteensä 9 korttia ja kirjettä, mahtavaa!

Ulkoilua ja matkailua

2006-05-28T20:37:00.000+03:00

Kahden päivän aikana on tullut bongattua kaupunkiolosuhteissa kahden lajin eläinlapsia; eilen kotipihalla loikki jänis jälkikasvunsa kanssa ja tänään Töölönlahdella piipitti ainakin 9 pientä pörröistä sorsan poikasta valppaan äitinsä johdolla. En yhtään ihmettele, että pahaa tarkoittamattomat ja avuliaat ihmiset menevät siirtelemään ja hypistelemään karvapalleroisia, vaikka niihin ei pidä kajota: olivat ne sen verran söpöjä.

Ruotsi voitti taas Suomen, tällä kertaa salibandyssä. No, minkäs teet, parempi varmaan voitti.

Postikortteja kolahti edellispäivänä luukusta kolme kpl, mikä on toistaiseksi pieni murto-osa siihen nähden, mitä olen postiin laittanut, mutta toisaalta enemmän kuin varmaan pitkiin aikoihin on tullut (jos joulua ei lasketa mukaan). Eli en valita.

Tänään oli balettileirin infotilaisuus ja hieman kylmä hiki kohosi otsalle paristakin syystä. Ensinnäkin katsoimme pätkiä ohjelmistosta, mitä tulemme harjoittelemaan ja yllätyn kyllä kovasti jos 7-8 päivässä otamme haltuun ko. jutut. Tuntuu, että edes suht yksinkertaisia sarjojakaan ei muista tunnilla, miten sitten osia ihan oikeasta baletista?! No, nähtäväksi jää...

Toiseksi: testasimme pukuja ja on kyllä todettava, että vaikka en itsekään ole yläosasta suuren suuri, niin oli vähän sellainen olo, että kylkiluista pitäisi nipistää muutama pois... Henki ei kulkenut kun hakasia kiskottiin kiinni ja jos jotain positiivista siitä hakee niin eipähän voi cambreissa pyöristää selkää, kun ei selkä mahdu taipumaan mihinkään. :D Ja en muuten liioittele lainkaan; en ole varmasti koskaan pitänyt mitään niin tiukkaa päälläni. Ei voi syödä liiemmälti mitään turvottavaa (ts. hiilihydraatteja), muuten tulee ongelmia.

Noin yleistunnelmat ovat kyllä ihan innostuneet, ja vaikka jännittää, niin olen ihan tyytyväinen, että uskalsin ilmoittautua. Olen joskus miettinyt, että ehkä minua haittaa baletissa se, että ei ole mitään "päämäärää", ts. ei oikein tiedä, että mitä varten treenaa, kun ei siitä kuitenkaan ole mitään "hyötyä" mutta nytpä on. :-) Jotta leiristä selviää ylipäänsä hengissä eikä siellä ole ihan luuseri, kesästä on otettava kaikki irti. Onneksi ilmoittauduin myös sinne pilatekseen... Lisäksi muutama vanha mukava tuttu näytti olevan myös tulossa leirille, eli tulee varmaan kivaa; raskasta, mutta kivaa! Huvittavinta kaikessa on se, että leirille on tulossa yhden ystäväni pikkusisko poikaystävineen, joita olen käynyt katsomassa ihan oikeasti esiintymässä sekä oopperalla että muuten, eli todennäköisesti vaivun maan alle silkasta häpeästä... Tätä en todellakaan ole nähnyt tulevaksi. Toinen "iloinen" juttu tässä on se, että nyt nekin ystävät, jotka ovat jo viisi vuotta urheasti odottaneet esiintymistäni (olenko toinen puu vasemmalta vai kivi) saavat täyttymyksensä kesällä - pahaa pelkään, että lauma saattaa tulla hyvinkin runsaslukuisena paikalle. :-)

Pitää tässä futiksen MM-kisojen alkua odotellessa peukuttaa myös Riihilahden Akille, että saa hyvän ja erityisesti häntä itseään tyydyttävän ja innostavan sopimuksen! Kisoja ennen jalkapallohenkiset voivat bongata Sami Hyypiän Duosportissa ensi tiistaina klo 16.00. Taidan tuttavapiiristä organisoida sinne jonkun joukkonimmariretken, koska yksin en todellakaan kehtaa mennä... Tosin tiedän jo, kuka ei tule [kantaa kaunaa jostain. tai jotain.], mutta ehkä saan muutaman muun futisfanin mukaan.

Invincible

2006-05-24T17:48:00.000+03:00

Carolan hengessä pakko todeta, että tänään on aikamoinen voittaja-olo.

Ensinnäkin aamun balettitunti meni jotenkin tosi hyvin, sain joitakin korjauksia ja mielestäni sain ainakin osan käyttöön välittömästi. Muutenkin ekaa kertaa tuntui siltä, että tanssin. Ei meno täydelliseltä peilistä näyttänyt, ei pelkoa, mutta jotenkin kroppaan sai enemmän tuntumaa ja tajusin pari juttua, mitkä voivat kiikastaa tiettyjen ongelmien suhteen. Tästä on hyvä jatkaa.

Ilmoittauduin myös leirille (wow!) ja pilateskurssille, eli nekin arvat on nyt sitten heitetty.

Sain tänään päätökseen yhden aikaa ja energiaa vievän työprojektin ja yhtä pienenpientä mokaa lukuun ottamatta homma meni tosi hyvin. Olen työhöni ja projektin onnistumiseen tosi tyytyväinen, mutta toisaalta iloitsen siitä, että huomenna on sopivasti pyhä. Saa nukkua pitkään.

Tätä kirjoittaessa on kyllä vielä adrenaliinia ekstramäärät ja rentoutuminen on vaikeaa, vaikka toisaalta nukuttaa ihan hirveästi. Viime yönä meni myöhään, kun piti viimeistellä käytännön hommia, mutta kyllä kannatti!

Tänään on edessä hirmuinen postikorttisouvi, koska eihän se postikortteilu niihin virallisiin kortteihin rajoittunut... Eli aloitin pienen Moleskinin pelkästään postcrossailujutuille, jotta pysyn kärryillä niin henkilöistä kuin aihestakin ja eilen kävin tekemässä investointeja. Villiinnyin täysin ja meni hieman rahaa kortteihin, merkkeihin, jääkaappimagneetteihin ym. 8-) Mutta saa niistä sitten itselleen kortteja vastineeksi tuntemattomilta, eli on odotettavaa! Eilen en ehtinyt kirjoittaa kortin korttia eli otan tänään vahingon takaisin. Lähettämistäni korteista jo neljä on mennyt perille, tosi nopeasti posti on kulkenut ihan maapallon toiselle puolelle saakka!

Otti lievästi päähän kun huomasin, että laatulehti Seiskan oli sitten ollut pakko vetää Lordilta naamiot pois ja julkaista "nude"-kuva juuri toisin kuin mitä Lordi toivoi ja vetosi tiedotusvälineisiin. Ihan ymmärrettävä oli tämä toive, ja olisin suonut sitä myös noudatettavan. Ihme, että oli taas ihan turha pyyntö. Huoh. Kiitos vaan roskalehti.

HS:n verkkoliitteessä on lainattu Seiskan päätoimittajaa, joka on lainauksen mukaan todennut näin "Ymmärrän, että on kaikenlaisia toivomuksia, mutta en usko tämän horjuttavan Lordin suosiota". Siis haloo, "kaikenlaisia toivomuksia"?! Onko toimittajan suomen kielen ymmärtämiskyvyssä jotain vikaa?! Hän myös perustelee HS:n mukaan kuvan julkaisua sillä, että se on julkaistu aiemmin.

Just, voiko tässä todeta muuta kuin sen, että Eeva-Helena Jokitaipale teki sen itse.

Onneksi kaikki ne, joille ko. lehden tilaus tulee saavat osoittaa mielensä lehteä ja sen toimituspolitiikkaa vastaan ts. voivat perua tilauksensa ja näin on jo tapahtunut (itsellekin kolahti postiluukkuun addressi).

ps. perustelen ylläolevaa purkaustani myös sillä, että Jokitaipale toteaa myös samaisen lähteen mukaan, että "Ihmiset reagoivat tällaisiin asioihin kiihkeästi".

Kysyn vaan, että miksiköhän ja että olisiko ollut niin suuri vaiva ymmärtää sen kiihkeyden motiivit ja kerrankin toimia moraalisesti ja muuten oikein?

EDIT EDIT EDIT

Allekirjoita adressi Seiskaa vastaan

Edit: Toka (Eka) kortti perillä!

2006-05-22T15:25:00.000+03:00

Ja viikko vaan paranee: sain juuri tiedon, että (eka) myös toinen postcrossauskorttini on rekisteröity ja sain ystävällisen ja pitkän kiitosvastauksen tanskalaiselta tytöltä (nimeltä Janne)! Onnitteli mm. Lordin voitosta. :) EDITtiä editin perään, mutta nyt myös toinen kiitti ja kuittasi!

Tilasin heti kaksi uutta osoitetta ja nyt pitäisi laittaa Madridiin jalkapallo- tai koripalloaiheinen kortti, tietääkö kukaan saako Suomen futismaajoukkueen kortteja jostain? Tai onko niitä edes olemassa? Tai HJK:n? Japaniin laitan maisemakortin Suomesta, kun tyttö sanoi keräilevänsä niitä.

Mahtavaa, kohta saan kaksi yllätyskorttia!

Ja osallistuin sitten elämäni ensimmäiseen tagiin eli sekin kortti lähtee tänään postiin, kun sattui olemaan sopiva kotosalla.

Pitänee ostaa postimerkkejä varastoon...

Ruokajuttuja

2006-05-22T14:29:00.000+03:00

Viikonloppu meni todellisessa hiilarilandiassa. En ole pitkään aikaan leiponut tai tehnyt mitään piirakkahässäköitä, koska en niitä syö, mutta lauantain Hiidenvirta-maratoniin tehtiin ystävän kanssa tacopizza ja sitä höystivät hedelmäkarkit, taco-lastut (nachot?) ja kotona homma jatkui Mövenpickin jäätelön ja sipsien plus samaisten nachojen merkeissä. Eilen söin leipää ja vielä yöllä alkoi tehdä mieli pastaa. Pakko oli syödä.

Huomaan ihan selvästi, miten hiilihydraattien lisääminen ja ylensyönti johtaa helposti jatkuvaan naposteluun ja syömiseen, mielitekoihin. Normaalisti minulla on nälkä ehkä kolmesti päivässä, eikä ole mitään tarvetta syödä ruokakertojen välillä. Nyt olisin voinut jatkaa ja jatkaa ja jatkaa. Tänään on jo mennyt Mövenpickiä ja lounaaksi tuorepastaa (mikä ei tunnu väsyttävän yhtään niin paljon kuin kuivapasta, outoa), mutta pakko pistää stoppi tälle ja palata normaaliruokiin.

Tänään ostin raparpereja, enkä ole keksinyt toistaiseksi muuta käyttöä kuin että pilkoin niitä kivennäisveden joukkoon makua tuomaan. En ole kiisseli- tai leivontaihminen, mutta pakko oli ostaa, koska tykkään mausta ja ovat niin kesäisiä.

Viikonlopun elintarvike/ruoka-aines tuorepastan ja jäätelön (ja nachojen ja ...) lisäksi on ollut valkosipulimurska, jota olen lisännyt niin leivän päälle kuin kaikkiin mahdollisiin ruokiin. Pahoittelut lähipiirille, koska haisen varmasti kammottavalle, mutta valkosipuli on vain niin taivaallisen hyvää ja terveellistäkin. En ole tuollaista valmista murskaa ostanut aiemmin, mutta sehän on tosi kätevää!

Ai niin, Kampin K-kauppaan on vihdoin tullut salmiakkijauhetta lisää! Sitä on tosin tosi vaikea löytää hyllyistä, jos ei tiedä mistä hakee, mutta siellä sitä on!!!

Dagen efter

2006-05-22T12:16:00.000+03:00

Olihan viikonloppu. Euroviisuvoitto, lätkäpronssi, ministerin häät ja yksi ystävä sai tyttövauvan. Ja jotta mahtava meininki ei loppuisi vielä tähän, sai baletissa meidän "ryhmämme" kiitosta hyvästä suorituksesta. Voisiko viikko paremmin alkaa? Voisi, nimittäin illalla suuntaan oopperalle katsomaan loppuunmyytyjä Mozart-baletteja [ainoastaan yhteen ylimääräiseen esitykseen on vielä lippuja]. Ruotsille kovasti onnea jääkiekkomenestyksestä; nyt ei kirpaise niin kovasti kun Suomikin sai voittoja ja sitä paitsi voitettiin Känädä pronssiottelussa. Ja sitä paitsi ruotsalaiset olivat kivoja kun antoivat täydet pisteet.

***

Luin jonkun lehden tv-kriitikon pohdintaa siitä, miten tv:n katselu on suorassa yhteydessä siihen, että seuraako jotain sarjaa vai ei. Itselläni on ollut vuosien varrella joitakin must see -juttuja, kuten BH90210, Dawson's Creek, West Wing, Dalziel&Pascoe ja Profilerin eka tuotantojakso, sekä noiden lisäksi sellaisia, joita tulee katsottua enemmän tai vähemmän säännöllisesti kuten Frendit, Will&Grace, brittiläiset draama- ja komedia sarjat (Heartbeat, Smack the Pony, Absolutely Fabulous, the Office ym). No, tällä hetkellä ei tarjonnassa ole oikeastaan mitään, johon olisin koukussa. Profilerin toista seasonia odotin sen takia, että näkisin miten ekan seasonin vika jakso päättyi ja Nelosen Rouva Presidenttiä ajattelin myös alkaa seurata, mutta missattuani monta jaksoa välistä ei siihen ole tullut sellaista tunnesidettä kuin muihin lemppareihin.

Jostain syystä olen kuitenkin sattunut olemaan telkkarin ääressä aika usein kun sieltä tulee FST:n Strömsö, joka on jotenkin tosi ihana ohjelma. En ole pätkääkään käsityöihminen, en askartele, nikkaroi tai rakenna, mutta jotenkin tuon ohjelman rytmi on niin leppoisa, taustamusiikki sopivaa ja hahmot kivoja, että tulee heti sellainen olo, että hitto kun ei ole kesämökkiä tai omakotitaloa, jonka puutarhassa voisi möyriä ja sinne voisi rakennella kaikkea kivaa samalla kun keittiössä porisisi herkulliset padat ja pihavajaan tulisi rakenneltua uusia säilytyshyllyjä. Toistaiseksi olen tosin tyytynyt katsomaan innostusta ja hyviä ideoita sohvan pohjalla maaten.

***

Tänään siis baletissa parin viikon tauon jälkeen ja vähän oli ajoittain tukkoista menoa ihan kirjaimellisesti, mutta uudet lääkkeet ovat auttaneet tosi hyvin eli pää alkaa olla suhteellisen ilmastoitunut taas. Väsymys kaikkosi onneksi ensimmäisen sairasteluviikon jälkeen.
Ihmeen hyvin muistin sarjoja, joskin käsien kanssa oli ajoittain ongelmia. Flicflac oli otettu kehiin myös en dedansissa, mutta siinähän se meni.
Pitäisi vähitellen päättää mille kesätunneille ilmoittaudun, sekä pilateskurssin plus leirin kohtalo. Leirin ilmoittautumisdeadline on keskiviikkona. Yritän saada yhtä tuntikaveria kiinni, jolta voisin kysellä onko hän ilmoittanut itsensä ja onko hänellä jo huonekaveri. Näin sattumalta leirin opettajat viime viikon lopulla yhdessä tilaisuudessa ja kumpikin vaikutti tosi symppikseltä, eli ei tarvitse pelätä tulevansa syödyksi elävältä. ;)

***

Aamun HS:ssa oli uutinen, että joku hemmo oli löytänyt sattumalta kirpputorilta vanhan kansalaissodan aikaisen punahallituksen kassakirjan ja nyt kieltäytyi myymästä sitä Kansallisarkistoon, koska he tarjosivat tyypin mielestä siitä liian vähän rahaa.

En tiedä olenko tyhmä ja/tai naiivi, mutta jos itse olisin tehnyt tuollaisen löydön, olisin ihan ilomielin lahjoittanut sen ilmaiseksi museoon tutkijoiden materiaaliksi ja historialliseksi aarteeksi, eikä olisi tullut mieleenikään alkaa rahastaa sillä.

Mutta kai meitä on sitten niin moneen junaan.

JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!!!!!

2006-05-21T01:03:00.000+03:00

Ei tätä kyllä voi uskoa todeksi, mutta

SUOMI TOSIAAN VOITTI EUROVIISUT!!!!!!!!

Pistelasku oli todella absurdia katsottavaa alusta alkaen, kun Suomi johti käytännössä koko ajan. Jäi harmittamaan, että hitto kun ei samalla menty yli 300 pisteen, mutta kelpaa tämäkin...

MAHTAVAAAAAAAAAAAAAAAAA

Kiitos Lordi, Kiitos Lappi!!!

Seuraavaan neljäänkymmeneen vuoteen tätä ei sitten taas tapahdukaan, eli nyt kansalaiskeräys pystyyn, että ensi vuonna saamme muutakin ohjelmaa Viisuihin kuin Matti Nykäsen laulamaan ja muutamia muka-hauskoja Suomi-vitsejä ja sketsejä. Yleisurheilun MM:n avajais- ja lopettajaisshow oli niin karmeaa katsottavaa, että pliis ei uusintaa.

Saakohan tässä lainkaan unta, kun tuli adrenaliinimyrsky näin aamuyöstä, huoh.

Ilmeisesti teimme paitsi Suomen historiaa niin myös koko viisuhistorian korkeimmat pisteet!!!

Ruotsalaisilta varastimme Den glider in:in, joten mahtaisivatko liettualaiset pahastua, jos Suomi alkaisikin rallattaa yhteen ääneen heidän (karmeaa) joikuansa we are the winner, of Eurovision [we are, we are - we are we are], vote for the winner...

Mahtaa jääkiekkomiehiä harmittaa, kun kämmäsivät tämän päivän pelin, joskin pronssiin voi olla vielä mahis, jos ei noudateta J. Karalahden mallia ja jäädä pois pelistä, koska turhaahan tolla tasolla enää pronssista on pelata, kun voitto meni sivu suun. Jepjep. Joukkueurheilu perustuu pohjimmiltaan yksilöiden rohkeisiin ratkaisuihin jäädä pois treeneistä ja peleistä ihan vaan sen takia, että vituttaa.

Lordi-mania

2006-05-19T08:59:00.000+03:00

Pakko kai sitä itseään kunnioittavan bloggaajan on kommentoida Suomen euroviisumainetta ja -kunniaa.

En ole itse mikään Lordi-fani, enkä myöskään piittaa hirveästi euroviisuista. Vuosi toisensa jälkeen kehitys on kulkenut mielestäni ihan muuhun suuntaan kuin hyvään musiikkiin ja lähinnä arvailun kohteeksi jää se, miten monen naisen pikkupikkubikinit lähtevät päältä kesken keikan, kun on hyvä meininkiiii; kenellä on pakolliset kansan-/muinaiskulttuurivivahteet taustajoukoissa; kenellä on isoimmat rummut ja/tai isoimmat silikonit/botoxhuulet jne.

Kuulin eilen ensimmäistä kertaa kokonaan Lordin biisin ja näin heidän esiintyvän (poikkeuksellisesti päätin viisukisan katsoa, olin kuitenkin hieman utelias...) ja kun pojat tulivat lavalle toinen toistaan karmeampien misujen ja biisien jälkeen alkoi hirviömeininki naurattaa ihan suunnattomasti! Yhtäkkiä tuli ihan epätodellinen olo, että mikä sci-fi-leffa iskeytyi Ateenaan kesken laulukilpailujen ja tajusin, että koko idea on oikeasti niin absurdi, että voi todella toimia. Biisi on mielestäni huonompi kuin se Hittibiisi, jonka nimeä en muista, mutta jonka olen kuullut, mutta koko konsepti ja ne maskit ovat kyllä niin järjettömän outoja, että ei voinut kuin nauraa. Positiivisessa mielessä. Lordin jälkeen tuli sitten taas niitä tusinatyyppejä.

Islannin esiintyjän saamat buuaukset olivat kai todella harvinaisia, itse en ainakaan ole kuullut vastaavaa aiemmin. Biisi ei myöskään ollut kovin kehuttava (periaatteessa ideaa, mutta akasta sai aika bitchmaisen kuvan), eli oli ihan oikein, että jäi ulos finaalista.

Itse ihmettelin kyllä kovasti kymmentä finalistia. Esim Belgian biisi ja tarttuva rallatus oli mielestäni paljon parempi euroviisu kuin pari nyt mukaan päässyttä, kuten ärsyttävän yksinkertainen ja typerä weeee aaare the winnneeeers oooof eeurooooviiiision. Muutenkin näytti siltä, että Balkan ja ex-itäblokin maat olivat taas ahkerasti äänestelleet toisiaan, tämä muistaakseni on tapahtunut aiemminkin.

Siellä jo finaalissa olevista maista monilla oli yllättävän hyviä biisejä, eli taso oli mielestäni korkeampi kuin tässä karsijajoukossa; tosi vaikea sanoa kuka voittaa.

Koska en viisuista mitään tiedä niin kysyn: miksi tuolta puuttui tosi moni maa, ainakin Italia, Itävalta, Unkari, Luxemburg (tästä en ole ihan varma, mutta musta siellä oli vaan Alankomaat ja Belgia), Tsekki ja Slovakia (musta siellä oli vaan Slovenia)... Onko tässä joku maksujuttu, vai eivätkö kaikki vaan osallistu? Eikö Italia ole kuitenkin perinteinen viisumaa?

No niin tai näin, mutta selkeästi konsepti on se, että laulaja on hemaiseva babe, joka on pukeutunut paljastaviin vaatteisiin ja taustalla häärii enemmän tai vähemmänt taitavia tanssijapoikia. Toinen mahis on se, että laulaja ei ole kummoinenkaan, mutta taustalla häärii vähäpukeisia misuja. Ei kai laululla ole niin väliä, kun haaraa ja rintavakoa vilkkuu tarpeeksi. Huoh.

No, lauantaina nähdään miten käy, mutta olisihan se aika hienoa, jos Suomi kerrankin pärjäisi. Vaan taitaa olla liikaa toivottu, kun kävi jo sellainen historiallinen äksidentti, että Suomi pääsi finaaliin - ei pidä haukata liian suurta kakkua kerralla. [Olen poikkeuksellisesti mielelläni kerrankin väärässä ;)]

EDIT: poissaolleiden listasta on poistettu Puola ja Tanska, jotka olivatkin mukana... ikimuistoisilla kappaleilla selvästi. Kiitos kommentaattoreille tarkkanäköisyydestä!

Iloista Museoviikkoa!

2006-05-18T09:42:00.000+03:00

Olemme viettäneet 15.5 alkaen [ainakin minun tietämättäni] Museoviikkoa, jonka teemana kuuluu tänä vuonna olevan Museot ja nuoret.

Tänään vietetään Kansainvälistä museopäivää, jolloin käsittääkseni kaikkiin museoihin on avoimet ovet ts. ilmainen sisäänpääsy.

Museoiden ystävät voivat osallistua myös Ei saa hävittää -kampanjaan, jota voi tukea ostamalla trendikkään (vai onko se jo hieman passé?) silikonirannekkeen. Rannekkeen kantaja "haluaa tukea myönteistä asennetta kulttuurin säilymisen puolesta ja kantaa vastuuta suomalaisesta kulttuuriperinnöstä".

Museoista lisätietoja löytyy helpoimmin museot.fi-sivulta, ja ainakin itse intoudun museosta kuin museosta, jos siellä on museokauppa...
[Designmuseon kauppa on pannassa liiallisten houkutusten vuoksi]

Jos museot kiinnostavat enemmän, niin yksi hyvä portaali on Taidemuseoalan kehittämisyksikon KEHYKSEN nettisivu, josta löytyy kaikenlaista tietoa mm. esteettömyydestä sekä yleisöjen huomioimisesta.

Mielenkiintoinen proggis on myös Monta kertaa kaupunkiin.

Suhteellinen valitus

2006-05-17T22:54:00.000+03:00

Taannoin totesin, että ei oikein pitäisi valittaa niiskniisk-olotilaa, kun ympärillä ihmisillä on suurempiakin ongelmia. No, heti sen perään kuulin yhdestä läheisestä työkaveristani, jolla epäillään rintasyöpää ja toinen meni yhteen toiseen isoon leikkaukseen, joka jännitti häntä aika paljon.

Yksi työtuttu oli kaukomatkailemassa työnsä puolesta ja näki ja koki niin karmeita asioita (lähinnä vakavia sairauksia, orpoutuneita lapsia, surkeita olosuhteita ja pommi-iskuja), että totesi kotiin palattuaan, että saipa taas hieman perspektiiviä ja osaa olla onnellinen elämästä, että ylipäänsä on, voi hyvin ja hengittää.

En yleensä katso MTV3:n dokumentteja (kuten en 4D-"dokkareitakaan"), mutta tänään alkoi vissiin joku uusi sarja siitä, millaista on elää minimipalkalla Yhdysvalloissa. Tavallaan minua ärsyttää tuollainen "mennään ajaksi X surkeuteen ja tajutaan mitkä ovat realiteetit", koska on kai se helppoa hyvistä oloista tulla hetkeksi seikkailumatkailemaan (vrt. Nousukausi), mutta toisaalta tämä ainakin vaikutti jotenkin rakentavalta ja ehkä sen näkee joku sellainen, joka oikeasti saa uutta ajateltavaa tai voi muuttaa asioita.

Olosta sen verran, että juuri kun otin lääkäriin yhteyttä, niin "ihme", että olo on kohentunut. Tyypillistä. Nyt tuntuu, että valitin turhasta. En tiedä onko sade auttanut vai pölymäärä vähentynyt, mutta ikäänkuin olisi voiton puolelle menossa tämä tukkoinen surkeus.

Tänään oli yhden kurssin loppuluento ja olo on hieman haikea. Vuosi on mennyt huiman nopeasti, jonkin verran olen solminut uusia tuttavuuksia (ja suurin osa porukasta varmasti huokaa helpotuksesta, kun ei tarvitse enää kuunnella minua... sorry vaan jos olen käynyt hermoille) ja kaiken kaikkiaan uusi ja hassu elämys on ollut se, että vaikka vuoteen on sisältynyt tosi paljon uutta asiaa, se on ollut niin mielenkiintoista, että ei ole tuntunut lainkaan opiskelulta. Eli olen oppinut ihan vahingossa. Toivottavasti tapaisin edes osan kurssikavereista jossain muodossa nyt kesälaitumille lähdön jälkeenkin, koska ihmiset vaikuttivat tosi symppiksiltä.
Mitään suurta ryhmähenkeä ei syntynyt, eikä mitään loppuluennon jälkeisiä karonkoita järjestetty, mutta josko edes osa saisi aikaiseksi tavata ja kokoontua yhteen.

Kuulin, että arabiassa on jo arvailtu, että olenko lopettanut koko kurssin. No en ole, mutta aikataulut ovat vain menneet nyt näin. :(

Tapasin tänään pikaisesti yhden arabia-tutun ja olin vahingossa aika suorasanainen. Jäin miettimään, että olisiko pitänyt sanoa jotain muuta kun hän kysyi, että mitä kuuluu (esim vastata kysymykseen), mutta jotenkin tilanne oli se, että minua on harmittanut hänen puolestaan yksi juttu ja hänen yhtäkkiä ollessa edessäni minulta vain pääsi suusta tosi töksähtäen pohtimani asia, ilman mitään pehmennyksiä.
Poden nykyään aika suurta dilemmaa eri asioiden suhteen siitä, että kannattaako ihmisille olla rehellinen ja suorasanainen, olla hiljaa (vaikka omat tiedot olisivat sellaisia, että jos ne koskisivat minua haluaisin tietää), vai yrittää kierrellä ja kaarrella, pehmennellä iskua.
Olen antanut itseni ymmärtää, että suurin osa miehistä arvostaa suorasanaisuutta ja reiluutta, ja koska itse olen samanlainen (olematta mies) olen sitten valinnut tämän taktiikan. Vaikkakin viestinviejä tai neiti suorasukainen voikin joutua ammutuksi.

Itselleni on nyt kaksi kertaa käynyt niin, että olen lukenut marinadin blogia, mutta luulen lukevani Elinan blogia. Johonkin asti menee hyvin ja nyökyttelen ruudun ääressä tietäväisenä, että joo-o, tiedän keneen tai mihin tilanteeseen juttu liittyy, kunnes tulee jotain omituista, joka pistää ajattelemaan, että hmmm...tuota en Elinasta tiennytkään. Tällä kertaa se oli marinadin ystävä Kissablondi eli KissaB [ainakin tulkitsin tuon Kissablondiksi] ja aloin miettiä, että aika jännä, kukahan tuo voisi olla...en ole Elinan kuullut koskaan mainitsevan kenestäkään KissaB:sta. No, lueskelin uteliaana eteenpäin juttuja ja näin maininnan Oopasta. Siinä vaiheessa tuli suuren suuri kysymysmerkki, että mitä ihmettä, tunteeko Elinakin tämän Oopan, jonka blogituttu-marinadi tuntee ja josta hän usein kirjoittaa, että pitäisiköhän munkin tuntea?! Aikani ihmeteltyäni tajusin, että ei hitto... eihän tämä olekaan Elinan blogi. :-D

Opettelin tänään tekemään yhden yhdistyksen tilejä kaksinkertaisella kirjanpidolla, tai siis tein tilinpäätöstä. Vain huomatakseni, että yhdistys ei ollut saanut viime vuonna lainkaan yhtä avustusta tileilleen, vaikka se oli luvattu. No, avustus ei ollut niin suuri, että se olisi kaatanut mitenkään taloutta, mutta ihmetytti hieman. Aloin penkoa asiaa ja selitykseksi sain, että "kun ei ole erikseen tilinumeroa ilmoitettu ja avustusta pyydetty maksattamaan, niin ei sitä ole maksettu". Justiinsa juu. Ei tietystikään auta, että se ihan sama tilinumero on ilmoitettu maksavalle taholle aiemmin. Eikä tietystikään ole kukaan ole ilmoittanut, että sen jälkeen kun rahoituspäätös on saatu, niin sitä pitää vielä erikseen tajuta pyytää maksettavaksi. No, tämän vuoden osalta osaan sitten pyydellä rahoja tilille asti. Kenenköhän virkistyslomat sillä meidän avustuksella on maksettu? Pitääköhän sitä töissäkin soitella palkanmaksuyksikköön, että onhan teillä mun tilinumero ja voisittekohan ystävällisesti laittaa mun palkan maksuun. Ihan vaan varmuuden vuoksi, jos tämä on joku uusi käytäntö organisaatioissa. Sillähän säästyisi sievoinen summa kun aina voisi vedota siihen, että "et ole erikseen pyytänyt korvauksiasi" ja "meidän organisaatiossa ei ole tapana maksaa takautuvasti mitään". Jepjep.

Uutta harrastusta vailla?

2006-05-16T13:38:00.000+03:00

Postcrossing voisi olla kansainvälisyyttä kaipaavalle yksi vaihtoehto, erityisesti jos kaipaat perinteistä postia jatkuvan sähköpostitulvan sijaan.

Onko -ihan- pakko?

2006-05-16T10:52:00.000+03:00

...pakata [ihan turhia] kirjelähetyksiä muovipusseihin, jolloin ne on pakko repiä ja kynsiä auki ennen lajittelua seka- ja paperijätteisiin

...tehdä ja painattaa vuosi toisensa jälkeen vuosikertomuksia hienolle kiiltopaperille erikoistehostein ja lähettää varmuuden vuoksi se pahuksen kertomus kolmella eri kielellä - luuleeko joku jossain, että ihmiset oikeasti lukevat niitä?!

Ankeuksien ankeus

2006-05-15T17:47:00.000+03:00

Hiljaista on ollut, koska mitlu on ollut melkein lyötynä ja tainnutettuna pää tukossa vaakatasossa. Flunssani lieneekin koivuallergiaa (tai muuta [siite]pölyhässäkkää), mitä en ole kyllä tiennyt potevani.

Oireet ovat olleet kuin flunssassa, mutta parin päivän lämmönnousua lukuun ottamatta olo ei muuten ole perinteisen flunssainen. Allergialääkkeitä olen ottanut päivittäin, mutta auttavat vain hieman. Jatkuva väsymys ja voimattomuus on ollut seuralaisena, enkä tiedä johtuuko se siitä, että kuuluu asiaan vai siitä, että kun henki ei tunnu kulkevan, on parasta välttää kaikkea ylimääräistä rasitusta.

Töitä olen saanut tehtyä ja sain palautettua kaksi opintoihin liittyvää työtä - toista olen pakertanut viimeiset 3 kk on-off -pohjalta, eli oli jo aikakin. Tosin viime aikoina off-osuus on korostunut, eli selittänee. No, mutta uutta putkeen sitten vaan.

Olen tässä hiljaisen koomani aikana kehitellyt vaikka mitä kirjoitettavaa, mutta jotenkaan en nyt vain jaksa. Siis fyysisesti. Totean vain, että kun kuuli yhden ystävän mahd. melanoomasta ja leikkauksista ja toinen pelastui pommi-iskun alta, niin sai taas hieman perspektiiviä omaan elämään ja valituksen aiheisiin (mikä tavallaan mitätöi alkupostauksen, huomaan).

Oli tarkoitus mennä vihdoin huomenna balettiin, mutta kun jaksaminen on tätä luokkaa niin en tiedä, että jaksanko. Siis ihan oikeasti jaksa. Ketuttaa infernaalisesti, koska talvikautta ei ole enää jäljellä kuin pari vkoa, enkä haluaisi missata kaikkea.

Kesäsuunnitelmat tuntien suhteen ovat vielä täysin auki, sillekin pitäisi tehdä jotain. Ja päättää lähdenkö sinne leirille vai nou. Tässä olotilassa (valivalivali) ja juuri tuntuu siltä, että on hyvä saavutus, jos jaksaa sormia liikutella tässä näppiksellä, eli monen tunnin ekstrasupervaativat sessiot tuntuvat hyvin kaukaisilta haaveilta, kuin unta vain.

En ole ollut arabiassa varmaan kuukauteen aikatauluongelmien vuoksi, eli olen todennäköisesti totaalisen out. Messuun pääsin eilen varmaan kuukauden, puolentoista tauon jälkeen, mikä sekin nakutti hieman takaraivossa.

Menestystä ja edistystä toisaalla, taantumusta toisaalla.

***

Kotihengettärelle oli shokki tajuta tänään, että Stockmann on poistanut valikoimistaan L'Occitanen silitysnesteet! Onneksi Kämpissä on L'Occitanen myymälä (vai oliko se Kluuvissa?), eli toivoakseni saan uudet pullot sieltä. Silitysnesteet ovatkin about ainoa panokseni kodinhoitoon...noloa tunnustaa.

Onneksi sain Stockalta pitkästä aikaa luomujauhelihaa, naudan paistia. Sitä kun saa aina silloin tällöin, ei säännöllisesti. Samoin Kampin K-market (vai mikä Supermarket onkaan) yllätti iloisesti viime viikolla, kun siellä oli keltaisia luomutomaatteja ihan irtomyynnissä ja hintakin oli käsittämättömän alhainen (erityisesti luomuun nähden). En tiedä olenkohan katsonut väärin tai nähnyt harhoja, koska samaiset keltaiset mollukat olivat huomattavasti kalliimpia valmiiksi pakattuna tänään kahdessa muussa kaupassa, joten pitänee suunnata Kamppiin joskus lähiaikoina, kun sinne päin on asiaa.

Kaupassa oli nuorehko (hyvännäköinen&urheilullinen) mies ostoksilla vanhemman naisen (mummonsa?) kanssa ja tuli heti mieleen, että siinäpä oiva iskukeino. Muistan nimittäin yhden miespuolisen tuttuni, joka huomasi koiran ulkoilutuksen olevan oiva tapa tutustua vastakkaiseen sukupuoleen. Nämä kaverit, koira ja mies, laittoivat samanlaiset huivit kaulaan (tai mies tietysti koiralle, doh) ja kampasivat vaaleat karvat/turkit pörrölleen ja sitten baanalle. Ei kestänyt kauaakaan, kun kaksikon piiritti naisjoukkiot ja ihastelivat, miten söpöä ja suloista on, kun pojat olivat ulkoilemassa ja heillä oli samanlaiset asusteetkin päällä... Eli mummon kanssa ostoksilla käymisestä saa kyllä samanlaisia bonuspisteitä naisilta (yleistäen).
Jos ei ollut oma mummo, niin siinäpä bisnesidea - vuokramummon kanssa kaupungille kumppania metsästämään!

***

Joskus hetki sitten valitin täällä epämääräisistä ratikkalähentelijöistä, ja tietysti tänään itse pääsin "uhriksi". Tosin tämä oli ihmeen asiallinen tapaus ja kysyi ensin minulta ratikkamme numeroa ja kun poikkeuksellisesti vastasin ystävällisesti ja hymyillen tämä mies lisäsi pois jäädessäni, että saako hän sanoa, mutta että olen aika hyvännäköinen ja että olisi mahtavaa/mairittelevaa tmv olla mun mies. Häkellyin niin täysin, että sanoin vaan hymyillen "kiitos" ja hyppäsin ulos. En tiedä mahtoivatko muut kuulla tämän keskustelun ja jäin miettimään, että olinko ihan idiootti, kun tuolla tavalla kiittelin, mutta toisaalta mies oli ihan korrekti ja sanoi sen jotenkin arvostavasti, eli vaistomaisesti olin ystävällinen takaisin. Eli päivän egobuusti hankittu. :)

***

Viikon (tai ikuisuuden) moraalidilemma syntyi eilisestä HS:n Sunnuntai-liitteestä, jossa oli iso juttu lapsen vamman takia abortin tehneistä naisista ja heidän ajatuksistaan.

Ajauduin keskusteluun asiasta ja vaistomainen reaktioni oli se, että jos lapsi säilyy luonnollisesti hengissä synnytykseen asti (ts. että ei mene kesken, kuten moni raskaus alkuvaiheissa menee nimenomaan sen takia, ettei alkio/sikiö ole elinkelpoinen), niin en minä kyllä voisi olla mikään Jumala ja päättää, että koska vammaisesta lapsesta tulisi ehkä hankaluuksia ja vaivaa elämääni ja että ei se ehkä kuitenkaan eläisi kauaa ja joutuisi kenties kärsimäänkin aika paljon [mitä ei voi välttämättä siinä vaiheessa vielä tietää, kun päätös pitää tehdä], niin parempi sillekin, että raskaus keskeytetään mahd. aikaisessa vaiheessa. En tiedä pystyisinkö ilman minkäänlaista uskonnollistakaan sävyä tekemään tuollaista päätöstä, koska se on kuitenkin niin valtava monella tapaa, ja päätöksen kanssa joutuu elämään koko loppuelämän ajan, on se sitten mikä vaan. Toisaalta monet ovat kritisoineet sitä, että tulevien vanhempien pääajatus on, että "sukupuolella ei ole väliä, pääasia, että lapsi on terve", että eikö vammaisilla lapsilla ole sitten mitään arvoa, mutta ymmärrän hyvin niitäkin vanhempia.

En tiedä onko kenelläkään sellaista näkemystä, että olisi erityisen "kivaa" huomata, että lapsi ei olekaan terve tai että terveys olisi ihan yhdentekevä juttu, mutta toinen asia on, pystyykö lasta kuitenkin rakastamaan ja pystyykö lapseen kiintymään ihan yhtä lailla, vaikka se ei olisi terve.

Sain näihin ajatuksiini vastakkaisia argumentteja ja näkemyksiä, ja eihän tällaisesta asiasta voi kovin rauhalliseen äänensävyyn keskustella. On sitten mitä mieltä vain, on hirveän helppo kaivautua poteroihin ja niputtaa eri mielipiteet tiettyihin kategorioihin ja vetää keskustelukumppanista erinäköisiä johtopäätöksiä (minäkin). En todellakaan halua myöskään "tuomita" esim. niitä äitejä ja vanhempia, jotka ko. jutussa ovat aborttiin päätyneet, enkä usko, että se on kenellekään ollut missään määrin helppo ratkaisu erityisesti jos ja kun lääkärit ovat sitä suosittaneet ja vamman laatu ja suuruus on ollut tiedossa.

Totuus on kai se, että monestakin syystä ko. päätös suuntaan tai toiseen on varmasti yksi vaikeimpia, mitä vanhemmat ja erityisesti nainen, tuleva äiti, joutuvat tekemään. En tiedä onko moraalisesti oikein tai väärin, jos esim. isä vaatii aborttia ko. tapauksessa, tai voiko äiti tehdä abortin, vaikka isä haluaisi pitää lapsen? Kummalla vanhemmista on oikeus päättää lapsen kohtalosta, puoleen tai toiseen jos ollaan asiasta eri mieltä? Nainen tilanteessa tietysti on vahvemmilla, luonnollisesti. [Totean, jotta asiasta ei tule väärinkäsityksiä: tiedän kyllä mitä mieltä kirkko on asiasta ja samainen kanta on itselläkin selkäytimessä, mutta olen toisaalta myös sitä mieltä, että asia on todella vaikea. ]

Jokainen tehty abortti vaikeuttaa käsittääkseni tulevia raskauksia (tai ainakin voi vaikeuttaa) ja entäs jos abortin jälkeen ei enää tulisikaan raskaaksi, katuisiko sitten loppuelämänsä sitä, että itselle ei "kelvannut" edes yksi, vaikka sitten vammainenkin lapsi? Jos vaikka olisi kauan toivonut lasta ja sitten jääkin loppujen lopuksi lapsettomaksi tavallaan omasta syystään? Erityisesti synnyttäjien keski-iän noustessa nämä ajatukset ovat varmasti usealla mielessä.

Jos taas lapsi joutuu kärsimään valtavasti, niin pystyisikö vanhempana elämään sen kanssa, että on ehdoin tahdoin halunnut saada lapsen, jonka kenties lyhyt elämä on pelkkää kärsimystä tai jonka kanssa eläessä huomaa, miten paljosta lapsi jää paitsi ja miten ei voi antaa lapselle kaikkea mitä haluaisi?

Luulen, että moni vammaisen lapsen vanhempi on kuitenkin iloinen lapsestaan, vaikka lapsi tuottaisikin enemmän surua, huolta ja vaivaa kuin "keskimääräinen" lapsi, mutta kaipa niitä sellaisiakin tapauksia on, joissa vanhempi erityisesti kärsimyksiä katsellessaan ajattelee, että olisi ehkä ollut lapsellekin parempi, jos ei olisi koskaan syntynytkään, en tiedä.

Vaikea asia todellakin, enkä oikeastaan vieläkään tiedä mitä asiasta ajattelen. Ja todennäköisesti tämäkin on yksi niistä asioista, että siitä on helppo olla mitä tahansa mieltä, mutta sitten kun tilanne osuu oman itsen kohdalle asetelma muuttuu.

Nukkumattia kaipaillen

2006-05-11T10:13:00.000+03:00

Eka yö talven jälkeen, kun oli niin kuuma, että piti nousta keskellä yötä monta kertaa juomaan ja avaamaan ikkuna. Olen nukkunut päiväunia aika paljon, eli sekin vaikuttaa, mutta oli kyllä tuskaisen kuuma ja tuntuu, että olen enimmän aikaa yöstä ollut hereillä.

Olo alkaa onneksi muuten olla jo parempi, kiitos levon, eli eilen sain jo töitä tehtyä ja sain valmiiksi yhden rästiopintotyön. Balettiin en tänäänkään vielä mene, koska kurkku on vielä hieman kipeä ja nenä tukkoinen, mutta muuten pystyn jo operoimaan sellaista, mihin vaaditaan vain aivotyötä ja istumalihaksia. Tai no, totuuden nimessä on todettava, että töitä olen kyllä koko ajan tehnyt päiväunien lomassa ja puhelin on pirissyt kuin puhelinvaihteessa. Mutta lepoa on ollut sikäli, että olen pysytellyt pääasiassa kotosalla.

Makasiinin rippeitä saa ehkä alkaa ostaa, mutta en ihan kuitenkaan hahmota sitä rinnastusta, että Helsingillä olisi mahdollisuus rikastua kuten Berliiniin muurilla rikastuttiin...kyseessä on kuitenkin hieman eri asia.

haja-ajatelmia

2006-05-09T12:54:00.000+03:00

Olen lukenut jotenkin hämmentyneenä makasiini-analyysejä. On toki niin, että tämä jälkimmäinen pläjäys oli suunniteltu ja varmasti siinä vappuhulinassakin oli joku pääideanikkari, mutta jotenkaan en jaksa uskoa, että tässä olisi kyse jostain laajamittaisesta maanalaisesta anarkistikapinasta, jossa on jotain pääsuunnittelijoita ja päätoimijoita ja että Suomen poliisi on nyt jotenkin epäonnistunut ja tiedustelussa on puutteita. Kaikenlaiset asiantuntijat ovat kommentoineet polttojen syitä, seurauksia, merkityksiä jne ja ilmeisesti jollain koneistolla jahdataan nyt näitä "organisoituneita en-nyt-ihan-sano-että-terroristeja, mutta..." hahmoja. Erityisesti vapun suhteen tuntuu siltä, että siellä on jotain riehuntaa ollut, mutta joukossa tyhmyys tiivistyy (erityisesti silloin kun alkoholilla on osuutta asiaan). En tiedä, ehkä en vaan sitten osaa ottaa tätä "tarpeeksi vakavasti", mutta jotenkin tuntuisi myrskyltä vesilasissa. Siinä mielessä huoli on ehkä oikeutettu, että kaikki eivät selkeästi tajua tekojensa seurauksia (mistä kaasupullon heittäminen on ollut hyvä esimerkki), mutta noin laajamittaisen kapinaliikkeen näkökulmasta minusta tuntuu siltä, että onko sellaista, mitä tässä nyt kovasti etsitään ja kenties tehdään. No, ainakin hyvä syy taas perustella, että miksi Poliisin pitäisi saada lisää rahaa ja mahdollisesti lisää oikeuksia.

Bill Clinton on täällä tänään. Ketä kiinnostaa. Seminaari ja sen jälkeen oleva cocktail-tilaisuus maksoivat hunajaa, enkä voi mitenkään kuvitella mitään sellaista, mitä Bill voisi sanoa, josta kannattaisi maksaa noin paljon. Enkä itse missään nimessä maksaisi pelkästään hepun näkemisestä. Mutta todennäköisesti missaan tästäkin jotain olennaista, koska ilmeisesti sinne on porukkaa ollut menossa/menee.
Jos hän ei anna haastattelujakaan, niin en oikein tajua.

Jollain keskustelupalstalla käytiin kiivasta keskustelua siitä, että voivatko nainen ja mies olla pelkkiä ystäviä. Joku närkästynyt puoliso (nainen) todisti aukottomasti, että hänen miehensä ja se lutka, joka soittelee eivät voi olla parhaita ystäviä, koska nainen ei edes tiennyt, että mies oli sairaalassa eikä suostunut lainaamaan heille rahaa. Hyvä ystävä olisi tiennyt ja erityisesti paras ystävä olisi silmääkään räpäyttämättä lainannut rahaa miehen perheen tukemiseen.

Rehellisesti sanottuna en taida tietää ystävistäni tai heidän tekemisistään juuri mitään. Miesten tai naisten. Toki toisista tiedän enemmän ja toisista vähemmän, mutta paljon on kaikenlaista ihan hyvillekin ystäville tapahtunut, mistä kuulen vasta myöhemmin. Enkä silti jotenkaan osaa arvottaa ystäviä sen perusteella, että se, josta tai jonka tekemisistä tiedän paljon/kaiken on paras ystävä ja se, josta tiedän vähän, on sitten huonompi. Ihmiset suihkivat niin omissa menoissaan ja ovat kiireisiä, että kun tavataan on usein ihan erityyppiset asiat agendalla kuin uskollinen päivitys siitä, mitä on tapahtunut, missä ollaan oltu jne. Usein ystävän kanssa vietetty hetki, pidempi tai lyhyempi, on ikäänkuin keidas, jolloin voi vaan olla. Puhutaan niitä näitä, enemmän tai vähemmän, tehdään juttuja, nautitaan siitä, että ei ole suorituspaineita tai pakkoa olla jotain muuta kuin on. Usein huomaan jälkeenpäin, että en tajunnut ollenkaan kysyä, että mitä sille toiselle kuuluu, mutta toisaalta ei se toinenkaan kysynyt minulta... Joskus nuorempana tuli hirveitä luottamuspulakriisejä siitä, että saatoin olla jonkun ihmisen kanssa vaikka 6 tuntia putkeen ja sitten kotiin päästyä oli pakko soittaa, että ai niin, mitä sinulle kuului... No, vanhemmat (ja myöhemmin silloiset poikaystävät) tulkitsivat asian tietysti niin, että en ole ko. ihmisen seurassa ollutkaan - miten muuten voi olla mahdollista, että olen ollut tuntikausia jossain jonkun kanssa, enkä yhtään tiedä mitä hänelle kuuluu. Ja kriisi oli tietysti sitä suurempi, jos olin ollut vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen seurassa; mitäköhän siellä on sitten tehty, jos ei ole tällaisista asioista puhuttu...

Luulen, että loppujen lopuksi kyse on siitä, että ystäviä ja ystävyyksiäkin on erilaisia. Itselläni on ehkä niin, että ne, joiden kanssa puhutaan vain siitä mitä on tehty, mitä tullaan tekemään, mitä on tapahtunut jne ovat usein sellaisia "suoritusystäviä", joita ei ehkä tavata aina niinkään sen takia, että nauttii toisen seurasta tmv, vaan enemmänkin jostain tavasta ja tottumuksesta, että pitää päivittää elämä, jotta on hyvä olla. Tapaamisen (jonka aikana ehtii vilkuilla kelloa ja pohtia, että miten paljon on vielä aikaa jäljellä, jotta siedettävän pitkä tapaamisaika on ohi) jälkeen voi olla väsynyt, mutta jollain tavalla onnellinen olo; huh, tulipa tuokin velvollisuus täytettyä. [Nämä havainnot eivät tietenkään koske pitkäaikaisia lapsuusajalta "periytyneitä" ystäviä ja ystävyyksiä, joten älkää huolestuko turhaan...]

Parhaimmat ystävät ja ystävyydet ovat sellaisia, että niistä jää mieleen värejä, ääniä, mielikuvia, tuoksuja; erilaisia hetkiä ja tuntemuksia painettavaksi mieleen. Niistä tulee hyvä olo ja hymyilyttää vielä vuosien jälkeenkin, vaikka ei olisi ko. ihmistä nähnyt pitkiin aikoihin. Ne pysyvät kirkkaina mielessä, eikä vaadi paljoakaan kun ne voi palauttaa mieleen ihan sellaisinaan. Suoritusystävyydestä ei useinkaan jää mieleen kuin kasa faktoja ja sitten sitä jossain vaiheessa tajuaa, että vaikka tietää toisesta vaikka mitä, ei oikeastaan tunne sitä ihmistä lainkaan. Aidot ystävät jollain tavalla vaan aistii ja tuntee ihmisinä, vaikka ei tietäisi heistä juuri mitään.

Jos sitä ei ole kokenut, voi olla vaikea ymmärtää, miten jonkun seurassa saa ihan oikeasti vietettyä tuntikausia (tai jopa päiviä) ilman, että kertaakaan kysyy, että mitä kuuluu tai mitä toinen on viime aikoina tehnyt tai tulee tekemään.

Vähän samaa asiaa, mutta ei kuitenkaan on myös erot siinä, onko parisuhteessa kaikki yhteistä. En ole ikinä ihan täysin ymmärtänyt sellaisia järjestelmiä, joissa sähköpostit, puhelut, puhelimet, kirjeet... kaikki ovat jaettavissa. Itse haluan pitää oman yksityisyyteni ja reviirini ja jos puran huoliani ystävälleni, en halua kertoa niitä ystävän poikaystävälle/miehelle/tyttöystävälle/vaimolle. Eli olenkin lopettanut sellaisille ihmisille sähköisesti viestimisen, joista tiedän, että sähköpostit tai tekstiviestit saattaa lukea kuka tahansa perheenjäsen ja niitä sitten päivitellään yhdessä ja pohditaan, että mitä me vastaamme. En itsekään kovin yksityiskohtaisesti ystävieni tai tuttavieni asioita pui, koska tiedän, että he ovat puhuneet niistä vain minulle. Sama systeemi toimii silloin, kun tapaan ystäviäni ja haluaisin tavata vain heitä; joillain ihmisillä on tapana määrittää itsensä myös sen toisen osapuolen kautta, eli tyttö- tai poikaystävää raahataan aina mukaan tapaamisiin "meillä ei ole mitään salaisuuksia" -periaatteella, tai sitten jos menet kylään, niin voit olla takuuvarma siitä, että ikinä et pääse kahden kesken juttelemaan, vaan siinä on aina se kolmas pyörä.

Kyse ei ole siitä, etteivätkö nämä siipat olisi mukavia/luotettavia/jotain muuta, mutta aina ei ole niin, että on ihan samanlainen ystävä myös sen toisen puoliskon kanssa ja täten olisi joskus ihan kiva tavata ihan vaan sitä, jonka kanssa on ystävä.
Ei se, että ei ole erityisiä salaisuuksia tarkoita sitä, että kaikki asiat pitäisi puhua (erityisesti jos ne koskevat jotain ihan muuta ihmistä).

Tässäkin on tietysti luonne-eroja, mutta itse olen niin itsenäinen ja itsepäinen, että ahdistuisin kuoliaaksi, jos minulla ei saisi olla mitään omia juttuja ja kotkotuksia.

Tämä ylläoleva oikeastaan sai kimmokkeen siitä kun luin jonkun pohdintoja miehestään, että kun hän ei pääse kauppaankaan ilman, että mies soittelee, että missä hän on, kenen kanssa puhuu jne. Ja jos mies ei saa häntä kiinni, alkaa soitella kaikille hänen tutuilleen, että ovatko he nähneet tätä henkilöä ja että onko hän mahdollisesti kaupassa juuri nyt. Samainen henkilö sanoi, että hänellä ei saa olla omia harrastuksia, vaan kaikki pitää tehdä miehen kanssa. Mies ei itse halua lähteä minnekään koskaan, vaan sanoo omistautuvansa 100% tälle naiselle, ja täten nainenkaan ei saa mennä minnekään. Mies perustelee tarkistussoittojaan sillä, että on huolissaan, ettei vaan ole jotain sattunut.

Jotenkin aika surullista on, että tässäkin tapauksessa on selkeästi käynyt niin, että nainen on vähitellen menettänyt selkeän kuvan siitä, millaista ihmisten välinen "normaali" kanssakäyminen on, eikä hän oikein tiedä, että onko tällainen aikuisen ihmisen rajoittaminen ihan tavallista vai ei... Itse kyllä kilahtaisin sekunnin sadasosassa, jos minun perääni tai kavereilleni soiteltaisiin tai jos minun pitäisi tehdä minuuttiaikataululla selvitys siitä missä olen ollut, kenen kanssa olen puhunut, keitä ihmisiä olen nähnyt tai jos joku vahtisi kellon kanssa, että koska tulen kotiin ja perustelee, että ei roskapussin viemiseen kulu 2 min 30 sek kauempaa.

Mutta onhan näitä kaikenlaisia; toisissa suhteissa nainen kontrolloi rahan käyttöä ja antaa miehelle "käyttörahaa" plus vaatii jälkeenpäin kuitit tehdyistä hankinnoista, toisissa tutkitaan paidankaulukset ja alushousut, että onko vieraita hiuksia tai epämääräisiä tuoksuja.

No, kaikeksi onneksi sitä on itse niin suunnattoman tasapainoinen, kypsä ja "normaali", että on varaa analysoida toisten tekemisiä ja epänormaaliuuksia. ;-) [eli kenenkään ei tarvitse hermostua]

Kaunotar ja hirviö

2006-05-08T19:12:00.000+03:00

Kävin pitkästä aikaa kosmetologilla niin, että laitettiin kuntoon sekä naama että kädet ja jalat. Nyt on hieno ranskalainen manikyyri ja siistityt jalat, ja naamaan kokeiltiin hieman hellävaraisempaa metodia tällä kertaa, kun on tuntunut reagoivan vähän turhan voimakkaasti aikaisempiin hoitoihin. Tällä hetkellä olo on hieman hirviömäinen (entsyymien lisäksi piti käyttää raakaa voimaa), mutta odottelen kovasti kaunottaren puhkeamista.

Olin hieman pettynyt siitä, että uutiskuvien perusteella makasiinien piti olla pelkkää mustaa savua ja tuhkaa, mutta niin vain siellä tönötti pystyssä tiilirakennuksia kun ohi tänään kuljin viikonlopun suurtuhon jälkeen. Totean varmuuden vuoksi, että en hyväksy ko. toimintaa eikä minulla ole minkäänlaista osaa eikä arpaa vapun tai muihinkaan polttohommiin, mutta jotenkin uutisoinnin perusteella luulin, että ne kaikki rakennukset menivät maan tasalle. No, toivottavasti kukaan valopää ei saa aikaiseksi poltella niitä yksi kerrallaan.

Kurkkukipu ja tukkoinen olo jatkuu edelleen. Olen vetänyt sekä allergialääkkeitä että flunssalääkkeitä ristiin ja sekaisin, enkä oikein tiedä, että onko kummastakaan hyötyä. Ostin jo vanhat tropit eli inkivääriä ja sitruunaa ja kokeilen seuraavaksi niillä.

En taida huomennakaan mennä balettiin, vaan ottaa levon kannalta.

Flying Finn

2006-05-08T00:04:00.000+03:00

Ollut taas "levollinen" vkonloppu. Hurjan kivaa oli tavata ystäviä ulkomailla (ja syödä valtavan hyvää ruokaa!), mutta rassaahan tuo matkustus jonkin verran. Villeroy&Bochilta tuli tehtyä hyviä ostoksia, joskin jäi hieman harmittamaan, että olisi pari lautasta pitänyt ostaa lisää kun halvalla sai.

Piristystä toi matkailuun se, että pitkästä aikaa näin lentokoneessa lämpimän aterian. Maksutta. Tosin menomatkalla olin niin nälkäinen, että olisin voinut syödä kokonaisen sian ja pihistin siipalta kana-aterian. Olin nimittäin vahingossa tilauttanut itselleni kasvisaterian, joka oli (yllättäen) aika ankea. No paluumatkalla sama äksidentti toistui ja vinkiksi kerron kotimaiselle lentoyhtiöllemme, että makuelämys olisi suurempi, jos kaurariisin kanssa saisi myös hieman kastiketta eikä tarvitsisi kuivia ryynejä puputtaa foliorasiasta.

Ympärillä on ollut aika lailla flunssaista porukkaa viime aikoina ja koko illan on silmissä ja kurkussa tuntunut siltä, että ei kai vaan... Vedin ensiapuna 2g c-vitamiinia ja 30mg sinkkiä ja toivon parasta.

Magenta Skycode

2006-05-05T14:13:00.000+03:00

Viikonloppua kohden on taas aika virittäytyä kulttuuritunnelmaan eli vuorossa viikon/kuukauden/vuoden levyvinkki:

Magenta Skycode

Tämän päivän NYT-liitteessä on viiden tähden ylistävä arvostelu, jos jotain kiinnostaa, mutta olen muistaakseni maininnut tästä levystä jo aiemminkin (tai ainakin piti), eli ihan vietävissä en ole. Tai olen, mutten median puolelta. Kiitos jälleen kerran sille, joka minulle bändistä/levystä kertoi ja sitä suositteli.

No, mutta siis pk-seudun Free Record Shopeista levy on loppu/sitä ei ole, eli Hgin keskustasta levyä löytyy (tai ainakin löytyi) Tavastian vieressä olevasta Keltaisesta Jäänsärkijästä. Toki sitä voi olla muuallakin, mutta tuolta omani vinkin perusteella löysin.

Bändin kotisivuilta löytyy tulevat keikat, joista ensimmäinen on jo huomenna Helsingissä: Kuudes Linja.

Kotisivuilla voi myös käydä kuuntelemassa sampleja, että tietää millaisesta musasta on kyse.

Ja pakkohan on tietysti mainita "melkein sukua julkkikselle" -tyyppisenä kommenttina, että Jori on vanha luokkakaverini. ;) Ihan mahtavaa seurata tyypin tekemisiä ja menestystä!

***

PS. Galerie Anhavassa vielä parin päivän ajan Anna Tuorin näyttely, rakastuin täysin pariin teokseen, joista yksi on Thursday Perhaps. Livenä värit ja teos oli ihana!!! Mikäli ymmärsin punapallomerkit oikein, kaikki työt on jo myyty, enkä ihmettele. Värit toimivat luonnossa paljon paremmin kuin kuvissa, eli sinne vaan ihastelemaan - galleria löytyy Sanomatalon alakerrasta eikä maksa mitään.

Well done!

2006-05-04T22:13:00.000+03:00

Yksi ihana piirre tiistai-torstai-opettajassani on se, että hän antaa tosi paljon positiivista palautetta. Esimerkiksi tänään jonkun tankosarjan jälkeen opettaja totesi spontaanisti, että "Ihanaa, kiitos tytöt, teette tosi hyvin!" On tietysti niin, että osa tekee kauniimmin ja paremmin kuin toiset, mutta tuollainen kollektiivinen kiitos lämmittää silti mieltä ja tulee sellainen olo, että on jotenkin itse kontribuoinut siihen kauniiseen lopputulokseen.

Sain tänään taas lähiopetusta pliéissä ja nyt sain tuntumaa ja tajusin mitä opettaja hakee takaa. Fonduissa se ei vielä toimi, kun ei selkeästi ole voimaa tarpeeksi, mutta eiköhän se siitä. Alan edistyä siinäkin, että aiemmin kun opettaja tuli ns. iholle ja korjasi juttuja meni ihan pasmat sekaisin, enkä pystynyt millään tekemään ja puhumaan samaan aikaan, kun häkellyin täysin. Huomasin tänään, että ihan sujuvasti ikäänkuin yritin tehdä paremmin ja oikeammin ja silti pystyin kommentoimaan ja tarkentamaan siinä tekemisen lomassa, että miten olin tajunnut väärin ja mitä ehkä haetaan. Tajuan kyllä plién elastisuuden, mutta vaikeinta on siirtää se keskilattialle.

Sain tänään pari muutakin ahaa-elämystä ja luulen hyvin vahvasti, että uudet pohjalliseni todella auttavat jalkojen asentoon. Ei minulla ole siitä vielä mitään varsinaisia todisteita, mutta jotenkin tuntuisi siltä. Tuntuu, että pystyn seisomaan paremmin oikein ja olen saanut selkeästi jotain hermotuksia toimimaan takapuolesta, takareisistä ja sisäreisistä. Huomaan, että pääsen paremmin jalan päälle ja esim demi-pointessa grand rondit toimivat paremmin ja saan avattua jalan paremmin alakautta "takapuolen alta" ja painettua häntäluuta alaspäin. Pienikin tuntuman paraneminen tuntuu juhlalta, vaikka en tiedä näkyykö siitä mitään ulospäin. Huomaan myös, että kun olen kiinnittänyt tällä viikolla huomiota sivutaivutuksiin, että tekisin ne teknisesti oikein, niin saan ihan eri tuntuman alaselkään ja kylkiin. Eipä ihme, että pitäisi joka tunti jaksaa tsempata, kun siitä tosiaan voi olla ihan oikeasti hyötyä, että saisi tehtyä teknisesti jutut oikein...

Voiman puute iskee ajoittain ja nimenomaan silloin huomaan, että olen vain luullut tekeväni asioita oikein.

***

Tajusin juuri äsken myös sen, että syön miltei joka päivä fetasalaattia iltapalaksi/päivälliseksi. Parhaillaan syön fetasalaattia, johon on lisätty delfiiniystävällistä tonnikalaa päivittäisen proteiiniannoksen turvaamiseksi.

Kenen joukoissa seisot?

2006-05-04T16:08:00.000+03:00

Suomi on yhdistysten luvattu maa ja niinpä itsekin olen kannatusjäsenenä ties missä. Makselen Amnestylle ja Unicefille kuukausittain pienen avustuksen, mutta sen lisäksi olen haalinut erilaisia kulttuuri- ja tanssijärjestöjä, joiden jäseneksi olen liittänyt itseni.

Otan vapauden markkinoida tässä nyt kahta tanssiin liittyvää järjestöä, josta erityisesti toisesta ei tavisharrastaja kylläkään hyödy kovinkaan paljon, mutta itse olen ottanut jäsenyyden lähinnä taidemuodon tukemisen ja solidaarisuuden kannalta.

Toinen järjestää mm. mielenkiintoisia seminaareja eli suosittelen lämpimästi kummankin järjestön tukemista jos ei hyötymielessä, niin sitten muuten vain. Jäsenmaksut eivät (luultavasti) vie ketään vararikkoon, mutta ovat elintärkeitä kummallekin yhdistykselle.

Dance Health Finland

Tiloja Tanssille

Kuka muistaa?

2006-05-03T16:59:00.000+03:00

Apina-ketjun kommenttien innoittamana ajattelin kysäistä, että muistaako kukaan 70-80-lukujen kasvatti hyppynarun, twistin ja kymppisten sääntöjä?

Hyppääkö kukaan noita enää ja leikkiikö pallopelejä?

Muistan, että sekä hyppiksessä että twistissä mentiin aina kierros kerrallaan ja vaikeustaso nousi, mutta siinä onkin kaikki muistikuvat (sen lisäksi, että olin katkera pitkäjalkaisille ystäville, jotka selvittivät twistin vaikeimpia tasoja ihan helposti).

Kymppiksissä mentiin jotenkin niin, että kymppi oli kymmenen jotain, ysi yhdeksän jotain ja se ykkönen (eli viimeinen) oli joku supervaikea juttu. En muista oliko hyppikseen jotain muitakin juttuja kuin joku yksi, mutta muistaakseni siinäkin mentiin jotenkin numeroita läpi.

Enkä muista sitäkään, että liittyikö kahdella hyppiksellä hyppiminen tiettyihin numeroihin vai oliko se ihan oma lukunsa, että tehtiin koko "sarja" kahdella narulla.

Seuraa johtajaa

2006-05-03T12:17:00.000+03:00

Aamun tunti meni ihan ok. Keskilattialla viime viikon osuus oli saanut jatkoa ja siinä tuli hieman sekoiltua, mutta eiköhän se jää nyt päähän muhimaan. Flic-flacit menivät kotona ja työpaikalla, mutta taas kun pitäisi orientoitua niihin silmänräpäyksessä ja vielä fonduiden jälkeen, niin tuli ongelmia. Samoin en dedansit jämähtivät paikoilleen, vaikka kotona sain menemään ihan hyvin ja vielä maton päällä sukat jalassa pyörien.

Huomaan, että vaikka tiedän ja tiedostan, ettei kannata katsoa muilta mallia, niin silti sitä teen alitajuisesti ja niinpä tulee tehtyä ihan mitä sattuu, kun matkimisen kohde tekee ihan mitä sattuu...Toisaalta tuo toimii toisinkin päin ja tasaisin väliajoin tajuan, että joku katsoo mitä minä teen ja seuraa sitten sitä...itseni tuntien en suosittele. 8-)

Olen vähitellen kallistumassa sen suhteen, että ottaisin kesän alussa sekä pilatesta että tiiviskurssia vierailevan opettajan johdolla, mistä saattaa kyllä tulla tuskaa sekä yksin että erikseen ja vähän tavalla jos toisella, mutta eiköhän sitä viikon kestä vaikka mitä.

Jossain liikuntalehdessä oli hiljattain ravintopatukoiden testi ja mietin proteiinipatukoita, että oiskohan niistä mitään hyötyä lähinnä pikaravintona tunnin jälkeen. En ole toisaalta innostunut syömään mitään makeita lisäainepommeja, enkä mistään jyväpatukoista tykkää noin muutenkaan, mutta testatuissa oli yksi, joka kuvailun perusteella voisi olla ihan hyvä. En tietystikään muista nimeä, merkkiä tai ostopaikkaa, eli taitaa jäädä ostamatta, koska en itse asiassa muista edes sitä minkä takia se vaikutti jotenkin hyvältä...

Mitä vielä?

2006-05-03T08:45:00.000+03:00

Alkaa vähitellen mennä usko TC- ja KH-juttuihin.

Tämän päivän/aamun iltapäivälehti tietää kertoa, että Tomppa olisi laittanut tuoreen äidin kuntokuurille. Hän on juttujen mukaan palkannut personal trainerin tavoitteenaan se, että raskauskilot lähtevät suitsaitsukkelaan ja että Katie olisi kesällä kaunein morsian ever.

Katie on tästä tavoitteesta (trainerfirman mukaan) liikuttunut kyyneliin, että hänen miehensä on sanonut näin ja että hän on huolissaan tulevan vaimonsa treeneistä.

Olen ollut ilmeisesti liikaa töissä, mutta ensimmäinen ajatus tästäkin oli, että "no, tässä ainakin selvisi, että Suri(na) ei taida saada äidinmaitoa".

Aivan kuten kaikki muutkin

2006-05-02T17:54:00.000+03:00

Päivässä on ollut paljon ilon aiheita. Vaikka vatsa on hieman kuralla liiasta kahvin juonnista, niin lähtökohtaisesti totean, että jos on vaikeuksia käynnistää työmoodia, niin annos Apulantaa piristää. Työhuoneen ovi kiinni ja Media Player täysille. Koodaukseen ja muuhun tietokonetyöhön saa ihan uutta sykettä.

Toinen ilon aihe (jälleen kerran) on pankkini. Mainostan suurella riemulla ja sydämellä Ålandsbankenia kaikille, jotka haluavat pankkiasioidensa sujuvan joustavasti.

Aamun balettitunti meni ihan ok. Ainoa ärsyttävä asia baletissa on (tällä hetkellä), että koko ajan tiedostaa miten vähän tietää ja mitä kaikkea fysiikassa tai taidoissa on täydellisyyden esteenä. Aika paljon, mutta joillekin asioille voi kyllä onneksi tehdä jotain. Frappét eivät ole vahvin puoleni ja tänään päätin parissa muussakin sarjassa jättää kädet sikseen ja keskittyä jalkoihin. Adagio oli ihana, mutta minun taitotasolleni hitusen liian hankala. Tanssillinen ja pitkä, mutta erityisesti toisessa suunnassa oli hankaluuksia, kun ei ole silmiä selässä: olin reunassa selkä muihin päin eikä mitään käsitystä siitä mitä olisi pitänyt tehdä...
Muilla tunnilla on suuntia käytössä vähemmän, ts. esim ecarteta tehdään suhteellisen vähän, joten kun yhtäkkiä pitäisi hahmottaa missä sitä on suhteessa peiliin ja itseensä niin tulee ongelmia. Meitä oli taas aika vähän, kaiketi viisi, mutta toisaalta ei tarvitse jakautua moneen ryhmään. Jouduin lähtemään tunnilta hieman ennen loppua pois (joskin tavallaan ajallaan) eli missasin hypyt, ja torstaina joudun lähtemään oikeasti liian aikaisin pois yhden toisen menon takia.

Pääongelmani (tai yksi niistä) tuntuu nyt olevan plién surkea käyttö mikä tulee esiin mm. fonduissa ja tänään keskilattialla, kun teimme fermé-henkisiä juttuja arabeskiin ja ballonneita. Tosin en ollut ainoa, mutta ärsyttää, kun tavallaan tiedän mitä teen väärin, enkä silti tajua onko tekniikassa vai ihan puhtaasti voimassa vika. Erityisesti ne fermé-hommelit olivat liian "töksähteleviä" eivätkä mitenkään joustavia ja soljuvia.
Teimme myös jotain pyörivää hyppyä, jota en ollut tehnyt koskaan aiemmin, enkä edes muista sen nimeä. Tajusin siinäkin periaatteessa, että mitä pitää tehdä, mutta pitänee kotiolkkarissa hieman hioa (sorry vaan naapurit), koska ihan ensimmäisellä kerralla ei sujunut...

Asennevamma?

2006-04-28T09:15:00.000+03:00

Tajusin aamutv:n vappujuhlinnasta, että tosiaan, vappu on tulossa, mutta itselläni ei ole minkäänlaista mielenkiintoa ko. juhlaa kohtaan. Ei ole haalareita, ei ole simaa, ei ole minkäänlaista piknikkiä eikä muutakaan aktiviteettia. Oikeastaan ihan sama onko vappua vai ei. Yo-lakki pitäisi kaivaa jostain esiin, tosin sekin kutistui 6 vuotta sitten vesisateessa niin, että ei sitä voi paria tuntia kauempaa pitää, koska seurauksena on päänsärky ja otsaan painautunut rinkula.

Toki opiskeluvuosina (ikäänkuin ne olisivat ohi...no, mutta aktiivivuosina) tuli raahauduttua joko Ullikselle tai opiskelukaupungin Tähtitorninmäelle, mutta ei enää. Ei minulla olisi enää sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa sinne edes menisi. Oli kyllä hauskaa silloin joskus...mutta aika rientää ja ihmiset aikuistuvat (sääli). Nyt menneisyyden vappukavereilla on perhettä tai vähintäänkin jälkikasvua tulossa, ihmiset viettävät pariskuntajuhlia, kokoontuvat jonnekin mökille, grillaavat sivistyneesti ja kohottavat maljan keväälle.

Joskus 30 vuotta sitten olisin varmasti ollut ilolla marssimassa vappuna työväen puolesta, mutta jotenkin nyt tuntuu siltä, että vappu on juhannuksen ohella vain yksi syy vetää viinaa, eikä sillä ole ainakaan minulle kovin suurta merkitystä an sich. Hämmentyneenä (joskaan en yllättyneenä) kuuntelin kun yksi kollega pohti eilen, että jos tulisi tulipalo niin hän pelastaisi ensimmäisenä vappuviinansa. Itse en edes muista koska olisin käynyt viimeksi pitkäripaisessa. Tosin se johtuu siitä, että kotona on juomatonta prosenttijuomaa niin paljon, että ei tarvitse, kun ei niitäkään saa juotua.

En tiedä onko minulla joku asennevamma vai onko kovin yleistä, että ei tästä (tai muistakaan kansallisista perinnejuhlabilepäivistä) jaksa innostua.

Kilisee kilisee kassissa

2006-04-27T21:39:00.000+03:00

Varma kevään merkki tämäkin, mutta tapahtuikohan tai tapahtuukohan tänään jotain ihmeellistä, kun suurinpiirtein joka toinen vastaantulija oli joko kännissä tai kaljapullo kourassa hankkimassa känniä?

Ja vielä ihan järkevään aikaan, ei kolmelta aamuyöllä.

Ratikassa sain mm. kahteen otteeseen ihailla jonkun donjuanin ääliömäisiä juttuja, jokaisen vastaantulevan naisen hipelöintiä tai huomauttelua ja toisen heistä jäätyä pois kuulin hänen huutelevan pysäkilläkin ohikulkeneille naisille jotain sen suuntaista kuin että "hei naiset, älkää olko niin kireitä". Jos olisin rohkeampi sanoisin ko. tyyppiä edustaville miehille, että toivottavasti he eivät oikeasti pidä itseään suurina naissankareina. Teki pahaa, kun edessäni seisoi nuori tyttö selkä heihin päin ja yksi ällömiehistä alkoi silitellä hänen hiuksiaan ikäänkuin kaikki naiset olisivat vapaata riistaa ja vapaasti kosketeltavissa, jos herralla itsellään ei ole päässä kuin yksi aivosolu eksyksissä ja humalatila on vahvassa nousussa, minimissään kuitenkin 2,5 promillea. Tai siis ikäänkuin naiset olisivat vapaata riistaa huomauttelujen ja lääppimisten kohteiksi noin ihan yleisesti ottaen.

En ole suuri naisasianainen, mutta pistää vihaksi tuollainen.

Kevään merkit

2006-04-27T16:00:00.000+03:00

Tajusin aamulla tullessani töihin, että nyt se taas alkaa: Äpy, Julkku, kevätkukat (vai mikä niiden virallinen nimi on, ne pienet metalliset), Kevätpörriäiset... Noihin kun lisätään kaikki hyväntekeväisyysjärjestöt ja ilmaislehtien jakelijat, niin kaiketi missään julkisilla paikoilla ei voi kulkea ruuhka-aikaan, jos ei halua papukaijana toistella "ei kiitos", "mulla on jo", "serkunkumminkaima on jo ostanut". Ymmärrän kyllä, että joillekin vappulehdet ja muut vastaavat ovat Se Juttu vuodessa, mutta ei minulle. Mutta mä en olekaan teekkari, ehkä se selittää.

Ratikassa tuli mieleen, että bongaan ympäristöstäni kaikkea sellaista josta pitäisi kirjoittaa tänne, mutta kun olen koneen äärellä en muista niistä yhtäkään. Kaikki tulenpalavat ryöpsähdykset latistuvat aneemisiksi toteamuksiksi, mutta muistan nyt yhden:
lueskelin eilen tanssikoulun esitettä jossa todettiin kutakuinkin niin, että "voit korvata tunnit etu- tai takakäteen". Hetken tuijotin sivua sanattomana ja repesin hilpeään nauruun... Joko tuo on todellinen maanantaipäivän erhe tai sitten joku ei vaan osaa. Mutta kaikki eivät voi tietysti olla yhtä hyviä kuin minä. ;)

Meitä oli tunnilla tänään kai viisi tai sitten unohdan jonkun. Sinänsäkin nämä tunnit ovat kivoja, että sarjat ovat aina uusia, mutta toisaalta se tietää aina lisää aivojumppaa. Sain korjauksia tänään aika paljon, miltei ainoana, mutta olivat kyllä sellaisia, jotka mun pitäisi tietää. Tai siis että niistä on tavalla tai toisella sanottu aiemminkin, mutta korjaaminen ei tapahdu kovin nopeasti ja sitä valahtaa nopeasti saamaan moodiin takaisin. Osa asioista on tavallaan itsestään selviä (kuten käsien pitkät linjat) ja siitä huolimatta käy jatkuvasti niin, että kun kovasti keskityn johonkin muuhun kädet valahtavat alas - eräs opettajani nimitti ko. asentoa Pizza Hut -käsiksi. Tässä on itse asiassa aika hyvä ja havainnollistava kuva sekä hut-käsistä että ylivenytetyistä - viimeiseen kuvaan (ts. oikeaan reunaan) pyritään, joskin tiedän, että noista sormista tulisi ainakin yhdeltä opettajalta sanomista.

Siihen on kai joku lukukin olemassa, että miten monta kertaa joku liike pitää toistaa, jotta se jää oikein lihasmuistiin, mutta virheelliseen suoritukseen riittää kerta. En ehtinyt jäädä hyppyihin, koska piti kiitää taas töihin, mutta tunnin verran sain kuitenkin treenattua.

Vähän olen itseeni tyytyväinen kyllä siinä suhteessa, että mielestäni en valu enää jalan etureunalle samoin kuin aiemmin. Olen yrittänyt tarkkailla asentoa jo jonkin aikaa ja matkalta tein hankinnan, joten toivon näiden tukevan jalkaa oikeaan suuntaan. Mittatilauspohjalliset maksaisivat varmaan jotain 80-100€ eli nämä olivat "hieman" edullisemmat. Tietysti mittatilaustuote on aina mittatilaustuote, mutta toistaiseksi nämäkin vaikuttavat ihan hyviltä; pitää vaan muistaa siirrellä niitä kengistä toisiin.

Sisäinen validiteetti epätasapainossa

2006-04-26T21:06:00.000+03:00

Reissulla tuli katsottua Kumman kaa seasonit 1&2 ja mielessä pyörii koko ajan epämääräisiä pätkiä, kuten "Terveydenhuollosta. Nykyaikaisen terveydenhuollon kokonaisvaltainen...", "sitä kiinnostaa vaan sen metsästäjän psyyke", "...siis voitsä kuvitella, Tarja on saanut lapsipsykodiagnostiikasta vaan 1,5 ja nyt se raukka opettaa lapsia...ihan käsittämätöntä. Se on sulle niin kateellinen." Sisäinen validiteetti on hieman hukassa, mutta aina voi juoda kossu-campari-tuoremehu-sangriaa.

Menin hieman epäillen tänään tunnille, koska maanantailta jäi väliin kerta ja joskus se saattaa olla ratkaiseva, kun on uudet sarjat. Saattoi johtua ihanan aurinkoisesta aamusäästä, mutta ihme ja kumma sarjat menivät noin 99% paremmin kuin viikko sitten. Olen saanut taas yhteyden aivoihini ja jostain syystä sarjat vaikuttivat loogisemmilta kuin miltä viimeksi tuntui. Vielä tuli hieman sekoiltua mm. ympäri menevissä flic-flaceissa, mutta noin pääpiirteissään kaikki muu tangolla toimi kutakuinkin edes vähän sinne päin paitsi piruetit en dedans viidennestä, joista on tullut minulle jostain syystä ihan ylitsepääsemätön ongelma. En dehors menee, mutta en dedans ei, en vaan saa vauhtia. Johtuu tekniikkaongelmista todennäköisesti, ponnistan väärin/laiskasti/jotain muuta, mutta ottaa päähän. Pitää joskus opettajan kanssa säätää, että missä on vika.

Keskilattialla tehtiin tanssillisempaa pätkää ja vaikka se oli ihan uusi minulle (en ole ihan varma enkö vain muista tehneeni vai oliko se oikeasti uusi), ei ollut teknillisesti niin vaativa, ettenkö olisi sitä teoriassa hanskannut. Käytäntö on eri asia, mutta ei tullut hirveästi mustia aukkoja. Ainoastaan askelpiruetit toiseen suuntaan menivät vähän niin ja näin...ja sinne päin. Adagio sen sijaan meni ihan reisille, koska sitä on hinkattu 4 vkoa ja olen tehnyt sen muistaakseni 3 kertaa, kun olen ollut ne kaikki 4 vkoa pois. Mutta eiköhän se jää jo ensi viikolla pois ohjelmistosta.

Yllätyskäänne tuli tunnin jälkeen kun yksi tuntikaveri tuli kysymään aionko mennä leirille. Avauduin tietysti siitä, että minua harmittaa se typerä tasoluokitus jne jne, mutta hän totesi, että oli innostunut leiristä kun oli kuullut minun puhuvan siitä pukuhuoneessa ja että oli puhunut järjestäjän ja yhden opettajan kanssa, että kyllä sinne voisi ehkä mennä, vaikka ei olekaan repertuaariryhmässä. Jäin miettimään asiaa, koska periaatteessa minua kiinnostaisi leiri ihan suunnattomasti eritoten jos sinne saisi kivan kaverin (ja siitä huolimatta vaikka ja kun en pääsisi edes esiintymään - tuleepahan vähemmän stressiä, enkä kilahda viikon päätteeksi), mutta toisaalta tismalleen samaan aikaan on (niin tyypillistä) Tuusulanjärven Kamarimusiikki ja minulla oli jo sen suhteen muita suunnitelmia...eli nyt olen vaikean valinnan edessä. Onneksi ei tarvitse päättää heti.
Laitoin sähköpostia leirin järjestäjälle ja kysyin tasojaoista ym eli riippuen hänen vastauksestaan valinta ym aktiviteettien välillä on joko helppo (itsestään selvä) tai sitten järkyttävän vaikea. No, mutta en stressaa siitä etukäteen: niin on hyvä kuin käy.

Huomasin myös, että kesän alussa olisi mielenkiintoisia Pilateksen alkeistiiviskursseja, eli aktiviteettia riittää, jos vaan haluaa kaikkea kalenteriin haalia.

La France du football est triste ce soir...

2006-04-26T00:37:00.000+03:00

Pourquoi?

Parce que! :(

Vähän tätä ounastelinkin, mutta sain vahvistuksen sille, että suosikkini pian alkavissa MM-kisoissa on Les Bleus

Kohta pääsee virittämään laulua...

C'est ça, c'est ça, c'est ça les Bleus !
22, unis comme un seul homme
Plus qu'une équipe, c'est une vraie famille
Leur force est née de leurs différences.
C'est ça, c'est ça, c'est ça les Bleus !
Au-delà des quatre coins de France
L'amour du foot les a rassemblés
Champions d'Europe [du Monde...]
Rien ne peut les arrêter...

Apinat kateissa - auttakaa!

2006-04-25T23:08:00.000+03:00

Help!

Jos tätä lukee joku 70-luvulla syntynyt naisihminen, jolla on käsitystä Monchhichi- ja Mon Ami(e?)-apinoista, pliis todentakaa, että Mon Amiet olivat olemassa! Omassa muistissani ne olivat monamii-apinoita, mutta todennäköisesti kirjoitettiin Mon Ami(e). Googlesta ei löydy mitään, mutta Monchhichit löysin!

Ystävieni ja oma muistikuvani on, että monamiit ja montsisit olivat eri apinoita, mutta ilm. montsisit ovat olleet Ranskassa KIKI-apinoita ja Englannissa Chic-a-boo-apinoita.

Muistelimme, että monamiilla liikkui silmät, kun taas montsiseilla silmät oli/on maalattu. Meidän muistikuvissamme on myös joku monamii-kerho, mutta siitä ei ole varmuutta oliko se joku oikea kerho vai vaan meidän keksintömme...

Minulla ja ystävilläni oli mielestämme vain monamii-apinoita, yhellä tutulla oli Monchhichi, mutta emme tiedä olisiko tuo voinut olla joku "Monchhichi - Mon Ami" -tyyppinen juttu, josta jäi sitten vaan tuo monamii päähän.

Eli kaikenlaiset varmat tiedot ja epävarmat veikkaukset otetaan ilolla vastaan.

Nimim. "tulossa uneton yö?"

ps. tajusin juuri äsken, että Skypellä voi jutella, vaikkei olisi luurejakaan... en ole tajunnut, että onhan tässä tietokoneessa tuo kaiutin (ja ilm. myös mikki)

Home sweet home

2006-04-25T19:48:00.000+03:00

Suomessa taas. Paluupäivä on mennyt hieman tahmeasti eteenpäin, lähinnä olen yrittänyt kaivaa muistilokeroista kaikkia urgent-juttuja, jotka piti tehdä tänään. Yhden palaverin lähes unohdin, mutta onneksi yksi henkilö soitti väärälle ihmiselle ja sain muistinvirkistyksen ajoissa.

Otin reissussa hyviä kuvituskuvia, mutta vielä en ole saanut kaapeloitua niitä koneeseen kamerasta. Ohessa yhdeltä toiselta matkalta aamiaishuoneessa kukkinut kaunis orkidea, joka vaati jäädä muistikortille.

Tein matkalla hyviä kirjahankintoja ja ostin elämäni ensimmäiset Moleskinit, mutta vielä en tiedä mihin käyttöön. Kun tarjouksessa sai, niin oli pakko...
Päiväkirjan pitäminen lopahtaa yhtä usein kuin aloitan, eli joku muu järkevä hyötykäyttö niille pitäisi keksiä.

Balettiin en jaksanut aamulla herätä kun pääsin nukkumaan vasta joskus puoli kolmen tienoilla, mutta huomenna on uusi aamu.

Arabiakin jäi väliin töiden takia, mutta kuunteluoppilaalle se suotakoon.

Löysin heräteostoksina suloiset Whittard of Chelsean Alice's Adventures in Wonderlandin White Rabbit -astiat, jotka oli pakko ostaa. Lähinnä innoittajana oli teksti "Oh dear! Oh dear! I shall be too late!" Sopii hyvin allekirjoittaneen aamurutiineihin.
Muuten rahat uposivat ruoan ja kirjakauppojen lisäksi Bootsille, yllätys.
Tosin olen ylpeä itsestäni siinä mielessä, että en sortunut (pahoihin) heräteostoksiin ja pitäydyn siis vahvasti Tohtori Hauskassa, koska se näyttäisi oikeasti toimivan.

Hieman kyllä on olo haikea, jos olen nyt oikeasti löytänyt Sen Oikean, koska kosmetiikassa shoppailu ja purkkien ja purnukoiden hypistely on puolet nautinnosta. Jos ei voi tehdä enää mitään uusia aluevaltauksia pärstän suhteen niin pitää toivoa, että hiuksiin tai naaman alapuolelle löytyy vielä paljon ostettavaa ja kokeiltavaa. Tuoksuissakin olen jämähtänyt suurimmaksi osaksi Pure Graceen, koska se vaan on niin hyvä. Eikä ole toistaiseksi aiheuttanut kenellekään (kai) päänsärkyä ja tuoksuu lähinnä puhtaalta pyykiltä ja saippualta. Syrjähyppyjä teen lähinnä Aqua di Romaan tai Coco Mademoiselleen, joskin jälkimmäistä käytän suhteellisen harkiten (se ei ole ihan light as a petal) . Nostalgia-hengessä ostin pitkästä aikaa TBS:n Dewberry-suihkugeeliä, ja paluu yläasteikään tapahtui valon nopeudella.

Viime viikkoina olen ottanut henkisiä edistysaskeleita ja todennut mm. kolme kertaa rohkeasti ääneen, että minulta on peritty liikaa rahaa kaupassa/ravintolassa ja vaatinut rahojani takaisin. Aiemmin olisin (säälittävästi) tyytynyt harmittelemaan itsekseni. Samoin huomasin, että yksi kosmetiikkapurkki oli nettikaupassa miltei 15 euroa halvempi kuin oikeassa kaupassa ja sanoin sen ääneen. Kaiketi selitykseni oli ihan uskottava (ja siis oli ihan totta), koska sain diilattua alkuperäisestä hinnasta jonkin verran pois. Ihan samalla hinnalla en sitä saanut kuin mitä olisin netistä voinut ostaa, mutta kun laskin päälle postikulut ja vaivannäön en hävinnyt kovin paljoa.

Minut on pidetty taas ajan tasalla ja raportoitu Tom C:n ja nuorikkonsa Katien uusimmista käänteistä: ei voi kuin todeta, että eikö se Katie-ressu nyt vähitellen hahmota, että minkälaisen tyypin kanssa on perheen perustanut. Tosin pitää suhtautua epäluuloisesti "varmoihin" tietolähteisiin ja iltapäivälehtien raportteihin, mutta tuntuisi kummalliselta, että ihan tyhjästä olisi tällainenkin uusi stoori kehitetty (IS tänään: "Tom Cruise Katielle: Lapsi kuuluu minulle" (---) Cruisen sanotaan vaatineen morsiameltaan Katie Holmesilta juuri ennen Suri -tyttären syntymää lupausta siitä, että kaikki lasta koskevat lailliset oikeudet kuuluvat miehelle. - Hän sanoi suoraan, että vauva on hänen, jos heille tulee ero, sanoi pariskunnan lähellä oleva lähde Star-lehdelle. (---)).

Viime viikon väsymystilasta kertonee se, että ensimmäinen ajatus ko. lapsen nimestä oli, että "jos se sanoisi, että jonakin, niin sen pitäisi sanoa 'Surina'".

Seuraava levyhankinta lienee Don Johnson Big Bandin uusin, tosin rahatilanteesta (matkat pitäisi kieltää) johtuen siirtynee tulevaisuuteen. Mutta annettakoon tämä teille muille levyvinkkinä.

Vehreilta niityilta

2006-04-21T14:30:00.000+03:00

Taalla ollaan, ja kuten kuvasta nakyy: ilman skandeja. Matkapaiva oli sangen hektinen, mutta itse matkustus sujui rattoisasti kuorolaulajien viritellessa sulosointuja ilmaan ja kirotessa tietyn nimelta mainitsemattoman lentoyhtion politiikkaa, etta tarjolla on vain maksullisia antimia, kauniisti sanottuna "talla lennolla meilla on Cafe 1". Onneksi puputin jo lentokentalla poskeeni feta-kana-voileivan (vatsavaivojen uhallakin), koska olisin tuupertunut nalkaan lennon aikana. Tunkkaisen ilman kruunasi joku naishenkilo, joka hajusta paatellen paatti lakata kyntensa tai poistaa edelliset tai seka etta. Very nice.

Eilinen balettitunti meni paremmin kuin keskiviikkona, mutta huomaan kylla, etta lihakset ovat ihan jumissa ja venyvyys nolla. Lisaksi sain jarkyttavat krampit pohkeisiin (erityisesti siihen, jonka jumin takia nilkka oli vaivainen), enka muista koska viimeksi olisi niin kaynyt. Muutenkin lihaksissa tuntui silta, etta viimeistaan tana aamuna kivistaa (oikeassa olin) mutta kylla se siita varmaan, kun paasen tunneille taas toivoakseni mahd saannollisesti (taalla reissussa saa hieman vetreyttaa koipia, kun pyorailee ympari kaupunkia). Tankkasin eilen myos kunnon aamiaisen, joskin todnak liikaa hiilareita, koska oli horkkavapina paalla tunnille mennessa. Verensokerit sinkosivat kattoon. Sinansa aivot toimivat kylla paremmin kuin keskiviikkona, etta oli jo jonkinlainen kasitys siita, mita ja missa jasenet tekevat ja mita niiden olisi pitanyt tehda.

Nyt ohjelmassa siis "lomailua", mika tarkoittaa opintoja ja suunnittelematonta paivarytmia; syomista silloin kun on nalka, ulkoilua silloin kun tarvitsee happea jne. Pitkallisen edestakaisin lentamisen (kirjaimellisesti) ja aikataulutuksen vastapainona tama on kovin nautinnollista.

Teknistä apua kaivataan

2006-04-19T20:27:00.000+03:00

Jos joku osaa sanoa mistä mahtaa johtua, jos digiboksilla ei näy kuin Ylen kanavat (1, 2, FST, Teema, Yle24) niin kaikki neuvot vastaanotetaan.

Digiboksi on asennettu siinä mielessä ainakin oikein, että ko kanavat saa näkyviin, mutta sillä ei siis pysty katsomaan muita kuin Ylen kanavia ja toisaalta kaikki muut kanavat näkyvät nyt hieman "rakeisina". Telkkarista voi toki katsoa muitakin kanavia ihan normaalisti kun pistää digiboksista virrat pois, mutta ei niitä johtoja viitsisi koko ajan vekslata ees taas.

Teemaa ensisijaisesti haluankin katsoa, jos digiä katson, mutta lähinnä vaan ihmetyttää, että vaikka miten yrittäisi hakea kanavia ja asentaa, niin ei vaan löydy muita kanavia, siis edes kolmosta, nelosta ym, jotka näkyvät ihan ilmankin bokseja.

Kusiaispesässä kihisee

2006-04-19T19:11:00.000+03:00

Pääsiäispaastoni tein niin, että jätin oikeastaan kaikki seuraamani keskustelupalstat pois. Päätin käyttää säästyvän ajan jotenkin järkevämmin (mihin sen käytin, ei tarkkaa käsitystä).

Seurailen erilaisia keskusteluja ihan uteliaisuudesta ja olen huomannut mitä herkullisempia tilanteita tietyissä ketjuissa ja tietyissä aihepiireissä. Yksi suuri suosikkini on eräs kodinhoitopalsta, jossa saa sodan lietsottua ilmiliekkeihin n. 10 sekunnissa jos aloittaa ketjun aiheesta "kotisiivous". Ohessa muutamia suosikkikommenttejani, jotka tulevat aina ko. ketjuihin.

Onko sinulla jokin fyysinen este, joka estää oman kodin siivouksen omin voimin?Kannattaa ottaa yhteyttä kunnan sosiaalitoimeen. He tulevat tarkistamaan tilanteen ja ryhtyvät tarvittaessa toimenpiteisiin

Liikaa on kotona neliöitä, jos ei oman kodin siivous onnistu omin voimin!

Samaa mieltä edellisen kanssa. Kyllä se vain niin on, että koti on liian suuri, jos ei viikkosiivousta vähintäänkin pysty itse tekemään. Liikaa kodin ulkopuolisia aktiviteetteja taitaa olla. Taitaa olla Ninan perheellä aivan liian iso talo, jos ei oman kodin hoitoon ole (muka) aikaa.Surullisia ovat tällaiset tarinat kodeista, joissa painetaan työelämässä tukka putkella niin täysillä, ettei tavalliselle arjelle jää aikaa.

Työorientoituneet uraohjukset viilettävät rahasampojensa äärellä sellaista vauhtia, ettei tavallisiin arjen kodinhoitoihin jää ollenkaan aikaa! Vapaa-aikakin ahdetaan täyteen elämyksiä toisensa perään!

Aika elitististä, kun oikein siivooja käy kodissanne putsaamassa omat jälkenne...

Mä en ainakaan semmosta akkaa ota joka ei ite viitti siivota. Tommonen on laiska joka asiassa.

Kaikista parasta laatuaikaa, jota perheenäiti ja -isä voi tarjota jälkikasvulleen, on yhteinen arki. Siihen yhteiset siivoushetketkin sopii kuin nenä päähän.

Luulisi hienostokotirouvalla olevan hyvää aikaa kotinsa siivoamiseen?!?Taitaa olla niin, että johtajaperheissä pitää olla niin paljon luksusta, ettei niin arkinen asia kuin kodinhoito tule kyseeseen?

Tässä on yksi kokonainen siivousketju, jossa kirjoittava nimimerkki "Sim" puhuu asiaa, mutta on varmaan vihatuin nimimerkki ko. palstalla.

Kreikka- ja muilla maa- tai maanosa-aiheisilla palstoilla samaisen raivon saa herätettyä jos aloittaa ketjun "mistä ette pidä x:ssa" tai "mikä on teidän mielestänne x:ssa huonoa". Näiden keskustelupalstojen henkeen kuuluu yleisesti ottaen selkeästi se, että vain positiivisia ja yltiöinnostuneita viestejä saa kirjoittaa, ja heti jos joku yrittää saada selville kenties jotain hieman negatiivisempia puolia (eihän mikään kaupunki/maa/maanosa ole täydellinen), niin hänet leimataan häiriköksi, x paikan vihaajaksi ja trolliksi, joka yrittää vaan lietsoa riitaa. Vastaukseksi tulee jossain vaiheessa takuuvarmasti, että "jos et kerran tykkää x maasta, niin mitä ihmettä teet täällä?!". Kenellekään ei ilmeisesti tule mieleen, että jos on vaikka töiden takia muuttamassa pois Suomesta olisi ihan kiva saada kaikenlaisia näkemyksiä ja kokemuksia käytännön arjesta, ihmisistä, mahdollisista ongelmakohdista ym.

Kosmetiikkapalstoilla aiheet vaihtelevat, tällä hetkellä kovat aiheet ovat kosmetiikkatuotteiden silikonit&mineraaliöljyt. Jollain palstalla kirjoittavat kiehahtivat yhteen aikaan jos jostain merkistä (viimeisimpänä kaiketi Korres) oli paljon keskustelua, eikä kestänyt kauaa kun joku kommentoi, että "taitaa tuo nimimerkki x olla itse y liikkeen/merkin/kauneushoitolan edustaja, eikä ilmeisesti ole tarpeeksi asiakkaita, kun on pakko tulla tänne kehuskelemaan - tiedoksi vaan, että tämä ei ole mikään kaupallinen palsta". Samoin nimimerkki "poika" sai tunteet kuumiksi; onko se oikeasti poika vai ei ja jos se on poika, niin "tänne ei homoja kaivata" tai "mikä mies se on joka meikkaa, taitaa olla sukkahousutkin jalassa". Nyttemmin poikaan on kai niin turruttu, että kukaan ei jaksa enää välittää. Samoin tietyt hajuvedet saavat aina kommentin "vaan pissikset käyttävät tota, yök".

Ulkomaihin ja ulkomailla asumiseen liittyvillä palstoilla on säännöllisesti joku, joka kommentoi, että "sinne vaan mennään miesten perässä, miksei suomalainen mies kelpaa?!" ja kukaan ei uskalla aloittaa tietyistä maista keskustelua (järkevääkään), kun vastausten taso on niin huimaavan korkea (not).

Laihdutuspalstoilla on jo niin turruttu tietyntyyppisiin kirjoittelijoihin, että kukaan ei oikein jaksa reagoida, mutta itselläni kierrokset nousevat välittömästi näistä "olen syönyt yhden leivän ja salaatinlehden, mahdanko syödä liikaa? miten laihdun? haluan laihtua 15 kiloa viidessä päivässä, onnistunko?" -jutuista. Olenkin todennut, että parempi olla lukematta.

Uskonto ja politiikka ovat tietysti sellaisia aiheita, että eipä tarvitse paljon kepillä sohia, kun jo tapahtuu, mutta näitäkin aiheita yritän välttää jos tiedän, että jossain on meno "hieman" levotonta.

Yhdellä palstalla on joku tiettyihin julkisuuden hahmoihin fiksoitunut ihminen, jolla oli pakkomielle yhdestä YLEn toimittajasta (KK). Hän jaksoi parjata, herjata ja haukkua, ja jatkaa edelleen. Laitoin säännöllisesti ylläpidolle valituksia, että voisiko ne viestit mahdollisesti poistaa. Oma arvaukseni on, että kirjoittaja oli naksahtanut ko. toimittajaan (ja muihin hänen parjaamiinsa naishenkilöihin), kenties häiriköinyt ja lähestynytkin, saanut kiellon/varoituksen, ja katkeroitunut siitä niin, että pitää nyt omaa mustamaalauskampanjaansa yllä maailmantappiin saakka. Onneksi kaikki, joilla vähääkään liikkuu päässä tajuavat, että ko. kirjoittaja ei ehkä ole ihan tasapainoinen.

Itse en ole sentään sille tasolle vielä alentunut (edes väsyneenä ja stressaantuneena), että alkaisin provosoimaan ketjuja ja aiheita joista tiedän, että ei tarvitsisi paljoakaan eforttia laittaa kun jo saisi toimintaa peliin... 8-)

Idiootti

2006-04-19T17:40:00.000+03:00

Päivän balettitunnin voisi tiivistää lausahdukseen "I stink". Tuo kertookin kaiken tarpeellisen, mutta täydennettäköön, että voisin kuvata oloani myös todeten, että olo on kuin 50-vuotiaalla sohvaperunalla joka päätti ex tempore juosta maratonin. Sarjat olivat uudet, mutta silti niitä mentiin ihan hirveää vauhtia eteenpäin ja aloin jo epäillä, että ovatko uudet sittenkään. Sarjoissa oli ihan hämäriä jippoja, tai sitten olen todella tyhmä. Både och, veikkaan. Salissa oli jotenkin tosi kuuma, ja välillä porukka näytti siltä kuin olisivat olleet hidastetussa filmissä - ajoittain havaitsin hetkiä, jolloin kukaan tai mikään ei liikkunut. Todella outoa. Minulla oli koko tunnin karmea nälkä, samoin balettikaverilla. Arvuuttelimme, kummalta lähtee taju ensin. Tuli hieman kiire taas aamulla, enkä ehtinyt tankata. Lihaksissakaan ei oikein tunnu eikä tuntunut miltään, koska en ehkä tehnyt mitään oikein kunnolla tai oikein, koska aivotoiminta oli niin jumissa, etten saanut tuntumaa koko hommaan koko tuntina ja jo puolessa välissä pohdin, että pitäisköhän lopettaa tältä päivältä, kun ei tästä tunnu tulevan mitään. Nilkka oli ok, joskin nyt vihlaisi toista nilkkaa, onneksi meni ohi. Huomenna ehdin olla tunnilla vain tunnin, mutta luultavasti sekin on 60 minuuttia liikaa.

EDIT: unohtui mainita, että masis-tunnin kruunaa aina pukuhuoneen (kosteusvaurioita, mahd. home-ongelmaa) mahtavan ihana kokovartalopeili, joka kätevästi vääristää peilikuvaa vyötäröstä alaspäin niin, että laihatkin reidet näyttävät suhteellisen leveiltä ja ns. normaalikokoiset vähintään kerrostaloilta. valehtelematta ja liioittelematta. lyhyiltä, muhkuraisilta, kalpeankelmeiltä kerrostaloilta.

mietin joka kerta kun ahdistuneena vilkaisen peilikuvaani, että syömishäiriöiselle tuo peili on varmasti matka kadotukseen - jos normaalikokoisetkin/hoikat ihmiset näyttävät siinä ihan giganttisilta, niin ihmiselle, jolla on vääristynyt kuva itsestä tuo peili on ihan katastrofi.

taidetaankin suurin osa kuulua siihen jengiin, joka on tehnyt sanattoman sopimuksen itsensä kanssa, että suihkuun mennessä katsotaan ihan kaikkialle muualle paitsi siihen kirottuun peiliin.

Ystävät ovat elämän suola

2006-04-18T18:00:00.000+03:00

Törmäsin pariin tuttuun yksissä juhlissa jokin aika sitten. Toinen heistä, Peikko, ei ollut tiennyt minunkin olevan läsnä ja hän parin viinilasillisen (?) ja jälleennäkemisen innoittamana kapsahti kaulaani ja hihkaisi "mitluana, ihanaa, säkin olet täällä!". Hän jatkoi hihkumistaan todeten, että miten voin aina näyttää siltä kuin olisin suoraan Voguen kannesta, että miten mun complexion on aina niin sileä ja tasainen, että hän kokee aina alemmuuskompleksia siitä, että on niin rähjäinen [ei kyllä ole, toim.huom.] ja hän käyttää kuulemma aina puheessaan vertailukohtana sitä, että haluaisi olla yhtä tyylikäs ja huoliteltu kuin Mitluana!

Ratkesin ihan totaalisesti nauramaan ja sanoin, että minun näkökulmastani mikään ei voisi olla kauempana totuudesta (viimeisimpänä ihon sileys ja hehkeys), ja olen todella vilpittömästi yllättynyt, jos ulkopuolisille (edes jollekin) näyttäydyn tuollaisena! :-D Itse koen, että ajoittaisista ja satunnaisista tähtihetkistä huolimatta olen pääasiassa suhteellisen huoleton ja homssuinen, ja pidän mukavuutta ja käytännöllisyyttä tärkeämpänä kuin ultratyylikkyyttä ja muodikkuutta. Harpon menemään kulahtaneissa kuteissa, eikä tukkakaan ole sen näköinen, että olisin juuri purjehtinut pois hiuslakan kärystä tai piippaussaksien luota. Uskoisin, että suurin osa lähipiiristä allekirjoittaa tämän mielikuvan. 8-)

En siis todellakaan ole mikään Suomen Ebba, enkä taatusti ikimaailmassa koe olevani mikään Vogue-Elle-MarieClaire -kansikuvatyttö (jo fysiikka asettaisi esteitä ko. osaan), mutta ystäväni oli jotenkin niin viattoman vilpitön ja rehellinen tunnustuksessaan, että totesin haluavani tämän tunnustuksen ehdottomasti kirjallisena ja että tämä avautuminen sai minut niin hyvälle tuulelle ja pelasti ko. juhlat ja koko päivän! :)

Vieläkin naurattaa kun muistan tuon kohtaamisen (ja vedän vatsaa sisään, laitan mustat lasit päähän ja yritän olla tosi cool), kiitos Peikkis!

Ruokavalioon täydennystä

2006-04-18T17:08:00.000+03:00

Kirjoitin jo joskus aiemmin Free Katie -liikkeestä ja tuo aktivismi voisi kyllä nousta potenssiin kymmenen uusimman Tom Cruise -sekoilun (tai Tom Cruz - kuten joku pääsiäisen iltapäivälehden puputyttö taisi sanoa) myötä: tyyppi on lehtitietojen mukaan ilmoittanut, että kunhan Katie saa ponnistettua (sanattomasti) pienokaisen maailmaan, niin hän aterioi istukan&napanuoran - "I thought that would be good. Very nutritious. I'm gonna eat the cord and the placenta right there."

Yeah, siitäpä extremeruokailijoille uusi suosikki: istukkaa grillattuna, keitettynä tai paistettuna, ja kesäisiin grillijuhliin uusi vetonaula "tätä herkkua ei olekaan naapurin vartaassa - kyytipojaksi sopii keveä vihersalaatti ja kunnon tuopillinen olutta!"

Tämäkin ruokavinkki olisi saattanut mennä sivu suun, jos ei valveutunut naapurini olisi tullut valistamaan, että netissä oli taas uutinen, joka saattaisi kiinnostaa minua...

Päivitys: Tomppa pääsi herkuttelemaan aika nopeasti; ke-aamun tietojen mukaan hänelle/heille on syntynyt tytär, Suri.

Kuva: (c) http://www-medlib.med.utah.edu/

On the road

2006-04-18T09:44:00.000+03:00

Pääsiäinen tuli ja meni. Kristus kuoli, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista ja astui ylös taivaisiin.
Itse en suureksi harmikseni päässyt messuun minään päivänä, enkä jaksanut tänä vuonna edes katsoa ortodoksista pääsiäisyön palvelusta.

Pääsiäinen meni tien päällä, kilometrejä karttui kaiketi n. +1200. Kirkkokonserteista ja pääsiäisrauhasta pääsin nauttimaan sekä Hetan musiikkipäivillä että Muoniossa. Hetan kirkossa on upea alttaritaulu, joka tosin pitäisi nähdä livenä - kuva ei juurikaan välitä tunnelmaa.
Pentikin tehtaanmyymälästä lähti kaksi kassillista astioita ja lasiesineitä mukaan ja Savukoskella sain välteltyä taitavasti koparakeittoa (kaikki kunnia perinneruoille, mutta...).

Pääsiäismatkailu huipentui Fiskarsiin, jossa nautin kiireettömässä tunnelmassa maukkaan aterian, jonka kruunasi hyvä palvelu. Kuparipajaa suosittelen lämpimästi vaikkapa päiväretkeilyn kohteeksi ja maistamani mustajuuri-savusimpukkakeitto tilli-pernodvaahdolla, ahvenfileet fenkolikastikkeella ja kevätsipulilla maustetulla kukkakaalipyreellä sekä limepiiras ja piparminttu-suklaajäädyke olivat erittäin herkullisia. Ja lähti Fiskarsistakin tietysti jotain ns. joulupukinkonttia varten mukaan.

Radion kuuntelusta pääsiäismatkailun aikana jäi lähinnä mieleen selkeät kulttuurierot pohjoisen ja etelän välillä sekä se, että kevyttuotevillitys on päässyt pilaamaan myös mämmin syönnin: itse kuulun siihen koulukuntaan, joka syö mämmin kuohukerman kanssa (ja poikkeuksellisesti lisään mämmiin myös sokeria, joka raksuu mukavasti hampaissa). Radiogallupin perusteella suurin osa kuuntelijoista, myös raavaat vanhemmat miehet, söivät mämminsä joko rasvattoman maidon tai "tällaisen 10% kevyen kahvikerman kanssa".

Positiivinen uutinen on se, että pari viikkoa talsittuani tasakantaisissa kengissä alkaa jalan lihasjännitys hälvetä ja nilkka on kutakuinkin ok. Huomenna voisi mennä kokeilemaan tanssia pitkästä aikaa. Kroppa on kyllä todella jumissa, eli tunnista tulee yhtä tuskaa ja ketutusta, mutta minkäs teet. Pääasia tällä erää, että jalka kestää taas painoa, eikä vihoittele mitenkään säännöllisesti. Tänään en tunnille pääse, koska loman jälkeen on kasaantunut hieman töitä.

Hauschka-faneille tiedoksi, että huomenna (ke) on tietojeni mukaan Hgin Forumissa Ikivireä-Vital -luontaistuotekaupassa (Manskun katutaso) on klo 11-18 Hauschka-esittely, tarjouksia ja normaalihintaisista tuotteista -10% alennus. Itse aion ainakin mennä täydentämään varastoja.

Tällä viikolla lähden taas matkoille, joskin kohteesta käsin pääsen luultavasti päivittelemään blogia, eli ihan täydellistä hiljaisuutta ei varmaan ole tiedossa.

[kuvat ovat Italiasta, eivät tältä pääsiäiseltä - pääsiäiskuvista tuli niin valottomia ja ankeita, etten halunnut masentaa lukijoita]

DVF

2006-04-10T10:52:00.000+03:00

Ihania mekkoja, en tosin tiedä uskaltaisiko umpimähkään tilailla ja lähetellä satoja dollareita jollekin tuntemattomalle vain huomatakseen, että rahat ovat menneet... Onneksi ongelma on ihan hypoteettinen, kun tuollaisia rahoja ei ole tuhlattavaksi, mutta jos olisi, niin voisin jopa sortua.

Ebban tyyli

2006-04-09T23:22:00.000+03:00

Ostin länsinaapurimme trendsetterin esikoisteoksen Ebbas stil tietämättä, että se on ollut kohuteos ja että joku naistenlehti Suomessakin intoili, että olivat saaneet pelastettua kappaleen toimitukseen, vaikka naapurimaassa se oli myyty kolmessa viikossa loppuun.

No, Akateemisessa näytti olevan kantisalennuksessa, eli saa nähdä myykö täällä yhtä hyvin (epäilen, Ruotsissa on kaiketi vallalla joku Ebba-hysteria).

Kirja oli aika hauskaa luettavaa, tosin ihan kaikesta en ollut samaa mieltä. Kaivoin hänen sähköpostiosoitteensa esiin ja naputtelin pari tarkentavaa kysymystä, pari vastakommenttia ja muita huomioita. Saa nähdä vastaako koskaan.

Ebballa menee niin lujaa, että voi olla, ettei ehdi ja jaksa vastata tavistiinojen yhteydenottoihin, mutta man vet ju aldrig...

***

Nilkka vihoittelee edelleen. Diagnoosi on, että nilkassa on hermo pinteessä ja tuntuu oireilevan nyt jo alaselkään/pakaraan. Olen yrittänyt venytellä varovasti sekä pohjetta että jalkaterän lihaksia, mutta nilkka ärtyy koko ajan siitä, eli en oikein tiedä, että mitä pitäisi tehdä. Huomenna menen 2,5 vkon tauon jälkeen tunnille eli sen jälkeen näkee sitten, että mikä meininki.

***

Kävin jokin aika sitten katsomassa Tallinnassa Romeon ja Julian ja vaikka tapasin sattumalta yhden suomalaisen, joka oli sitä mieltä, että Viron kansallisbaletti on tasoltaan parempi kuin meidän, en tiedä olenko tuon esityksen jälkeen ihan samaa mieltä. En tiedä, en ole nähnyt muita toteutuksia tästä klassikkobaletista ja -tarinasta, mutta jokin siinä tökki. Solistiparin suorituksessa sinänsä ei ollut moitteita (erityisesti Julia oli hurmaava ja teknisesti taitava) ja pari muutakin positiivista yllätystä mahtui mukaan, mutta jotenkin se oli niin hengetöntä ja suorittamista. Ehkä vika oli tanssijoissa, ehkä koreografiassa/toteutuksessa, en osaa sanoa koska en ole muita ko. baletin esityksiä nähnyt.

Jo ihan lähtökohtaisesti taidenautintoa vähensi lattia, joka oli tismalleen samanlainen kuin treenisaleissa. Vaalean harmaa pehmeäpintainen "kumimatto", joka narisi ja kitisi mukavasti nahkasaapastossujen alla ja katsomoon näytti, että tanssijat olisivat tanssineet koulun liikuntasalissa; vain koripallotelineet puuttuivat (noin kärjistäen). Teos oli myös jotenkin katkoileva ja yleisö reagoi niin, että ei reagoinut ollenkaan, enkä kehdannut koko aikaa aloittaa taputusta. Selkeiden "taputuskohtien" kohdalla yleisö oli hiiren hiljaa ja kapellimestari päätti sitten jatkaa aina eteenpäin. En tiedä onko virolainen yleisö erilaista kuin Suomessa, mutta hieman yllätyin. Yleisöstä lähti myös vierestä jotain ihmisiä pois väliajoilla, mutta voi tietysti olla, että vaihtoivat vain paikkaa.

Olin hieman väsynyt teatteriin mennessä, eli sekin saattoi vaikuttaa latistavasti, mutta jotain ehkä kertoo, että vasta kolmannen näytöksen loppua kohden meno tuntui piristyvän ja loppukohtaus oli tosi kaunis ja koskettava. Sitä ennen aiemmat kuolinkohtaukset (n. 5-10min) olivat niin koomisia, että en tiedä haettiinko siinä jotain shakespearemaisyyttä, vai olivatko vain tahattoman koomisia. Lopputaputuksista ei meinannut tulla loppua, ja se oli mielenkiintoisessa ristiriidassa koko aiemman kolmetuntisen hiljaisuuden kanssa.

Kahden koon keikka

2006-04-07T09:07:00.000+03:00

Savoy-teatterissa nähtiin eilen hieman Erilainen Keikka. Pääsin kuin pääsinkin [superkiitos kuusitiainen!!!] paikalle todistamaan Pekka Kuusiston ja Anssi Kelan lavakarismaa. En oikeastaan tiennyt mitä odottaa, koska etukäteen ei juurikaan keikasta mitään paljastettu, mutta eilisessa HS:ssa PK totesi, että "(...) yritämme välttää kaikenlaista hypetystä ja luoda rennon, olohuonemaisen tunnelman."

Siinä poijjaat totisesti onnistuivat, koska useasti sain itseni kiinni tunteesta, että ikäänkuin olisin tyyppien kanssa kolmestaan sanailemassa ja viettämässä rentoa iltaa. Jos konserttiyleisö odotti tiukkaa ja tauotonta musisointia se ehkä pettyi hieman, mutta tuskin pahasti. Jos lainkaan.
Itse nautin nimittäin suunnattomasti Pekan ja Anssin kepeästä sanailusta, jossa ei ollut laskelmoinnin ja valmiin dialogin tuntua, vaan heitot olivat tismalleen samaa luokkaa ja tyyppiä, mikä toteutuu myös ihan tosielämässä. Showta ilman showta. Poskilihakset olivat krampissa nauramisesta pitkään keikan jälkeen!

Siipalle ei ihan kaikki illan annista auennut, ja mahtuipa mukaan varmasti aika paljon hämmentäviäkin elementtejä ("heillä on aika mielenkiintoinen musiikkimaku"), eli jonkinlainen inside-meininki ja kikkailu oli ehkä ajoittain vallalla. Toisaalta yleisössä oli luultavasti aika paljon Kelan ja/tai Kuusiston tuttuja, eli tunnelma illassa oli nimenomaan perhejuhlamainen. Perhejuhlaan perheen yhteiset jutut sopivatkin, koska ne eivät kuitenkaan menneet niin insideksi, etteikö ulkopuolinen olisi niistä saanut jotain irti. Siipan lempibiisi (tai yksi suosikkinsa) "1972" keikalla kuitenkin kuultiin kuvamateriaalin kera, eli oli kaiketi kuitenkin ihan tyytyväinen illan saldoon. Totesikin keikan jälkeen, että "en tiedä mistä oikein oli kyse, mutta oli hauskaa".

Jotta tämä ei mene pelkäksi hehkutukseksi totean, että ainoa tunnelmaa hetkiseksi latistanut kohta minulle oli yllätysvieraan yllätysnumeron pituus, eli se olisi minusta ollut parhaimmillaan hieman lyhyempänä.

Multimediatoteutus (ja valot) oli ihan mahtava, ja eipä ollutkaan suuri yllätys kun niiden takaa löytyi tuttu nimi Mikki Kunttu; Mikki tuntuu olevan kaikkialla ja saa töistään poikkeuksetta suurta suitsutusta!

Itseironia kukki kauniisti koko illan ja osoitti illan isäntaparin loistavaa huumorintajua.

Kylmät väreet ja vedet silmiin kohosivat jo aika alkuosassa iltaa Rva Ruususen kliimaksi-kohdassa ja periaatteessa olisin kyllä voinut kuunnella Bitter Sweet Symphony -osaston biisejä vielä tunnin tai kaksi (vaikka tiedostankin, että ei ollut ehkä eilisen illan clue). Kaksi tuntia tuntui menevän liian nopeasti eli kun pääsi supervireeseen ilta olikin jo ohi, nyyh.

Niille tiedoksi, jotka missasivat tämän extreme-elämyksen, että YLE televisioi keikan ja Anssi Kelan kotisivujen perusteella sunnuntai-iltana 7.5 kannattaa napsauttaa telkkari päälle TV2:lle.
Voisin veikata, että elämys oli kyllä livenä ihan ehdoton, eli en tiedä miten toistuu nauhoitettuna, mutta jos kotikatsomon rauhoittaa kaikesta muusta, varaa tarpeeksi evästä ja rentoa mieltä, niin ehkäpä jotain mahtavasta ja lämminhenkisestä tunnelmasta siirtyy myös ruutujen välityksellä.

Itse en rehellisesti sanottuna ole suuren suuri Anssi Kela -fani (siis musiikin), mutta eilisen perusteella voisin jopa luvata tutustuvani hänen tuotantoonsa avoimin mielin, sen verran mukavalta ja rennolta kaveri vaikutti.

Illan bonus oli yllätystapaaminen Marzin kanssa ja koska hänen tuore, jo aiemmin blogissa hehkuttamani, levynsä sattui olemaan vahingossa mukana sain siihen myös omistuskirjoituksen.
Toinen bonus oli konserttiyleisölle tarjottu mehu- ja pipariylläri.

[kuvat: Pekka Kuusisto@Kuhmon Kamarimusiikki (c)Arto Tulima; Anssi Kela - www.anssikela.com]

Lokki @ ooppera

2006-04-05T22:36:00.000+03:00

Kuten lupasin, arvioin John Neumeirin Lokki-baletin nyt kun olen nähnyt kummatkin osajaot.

Heti alkuun on pakko todeta, että suhtauduin hieman epäluuloisesti siihen, että näin saman esityksen kolmen päivän sisällä kahteen otteeseen, mutta nyt esityksen jälkeen epäluulo on pois pyyhitty. Istuin maanantaina ykkösmiehityksessä permannolla ja nyt kakkosparvella. Näin nyt sellaisia hyvin merkittäviä ja symbolisesti olennaisia asioita lavalla, joista ei maanantaina ollut hajuakaan. Eli muutama palikka kolahti paikoilleen ja tuli ahaa-elämyksiä, "ai se oli noin..."

Lähtökohtaisesti oletin, että ykkösosajako olisi parempi ja tottahan onkin, että Minna Tervamäki&Kare Länsivuori plus muut omaavat kokemusta ja olivat ehkä jotenkin "varmempia", mutta kakkososajako Jaakko Eerolan ja Asta Lindholmin johdolla oli oikein hyvä. Jotenkin ehkä esityksessä oli eri "sävy", mutta ei mitenkään olennaisesti niin, että olisi muuttanut esityksen luonnetta. Jollain lailla ehkä Dario Franconin (1.) ja Nicholas Zieglerin (2.) esittämä Trigorin oli k*sipäisempi ja machompi nimenomaan DF:n esittämänä, mutta uskon, että NZ:n Trigorin saa syvyyttä ja röyhkeyttä, kunhan esityskertoja tulee lisää. Asta ja Minna olivat erilaisia Ninoja, mutta kummastakin tuli kuitenkin hyvin esiin se, mitä (olettaakseni) koreografi halusikin sanoa. Petia Ilieva (1.) oli ehkä hieman parempi ja elävämpi (tai minulle mieluisampi) Arkadina kuin Anneke Lönnroth (2.), mutta panoksessa ei ollut minun silmääni maata järisyttävää eroa.

Katsomokaverini oli haltioissaan esityksestä ja olimme yhtä mieltä siitä, että jo teoksen alku, ihan ensimmäisen näytöksen ensimmäinen johdanto-osa oli upean kaunis. Hyvä, ettei tullut tippa linssiin; musiikki, tanssi, kaikki oli jotenkin niin kaunista ja herkkää. Katsomokaverini tykkäsi erityisesti teoksen unikohdista ja minullekin ne avautuivat nyt ensimmäistä kertaa paremmin.

Itse huomasin, että on siinä selkeästi totuuden siemen, että teoksen uusintakatsomiskerroilla teoksesta saa irti enemmän. Maanantaina alku meni hieman ohi kun yritin keskittyä hahmoihin, että kuka on kuka ja mikä mahtoikaan olla juoni. Nyt pystyin keskittymään musiikkiin, voimakkuuteen, tempoihin, liikekieleen, symboliikkaan, ihmisten ja lavasteiden asemointiin lavalla jne. Ja samalla tajusin, että teos pitäisi varmaan nähdä kolmannen, neljännen tai jopa viidennen kerran ja aina siitä saisi jotain uutta irti. Huomasin, että pari kohtaa, jotka spontaanisti naurattivat ekalla kerralla tekivät nyt pikemminkin surulliseksi ja suruun sekoittui sääli. Vieläkään en ihan ratkaissut sitä, että mitä Ninalle loppujen lopuksi tapahtui, mutta ehkä sen selvittämiseen pitäisi lukea Tsehovin Lokki?

Myös yleisö reagoi eri tavalla kuin maanantaina: nyt useassa kohdassa oli syvä ja piinaava hiljaisuus (lähinnä ehkä kunnioittava, ei pettynyt), kun maanantaina taputuksia aloitettiin ja annettiin rohkeammin. Olisi tosi mielenkiintoista kuulla tanssijoilta ja muusikoilta, että miten he tämän kokevat ja kiinnittävätkö ylipäänsä mitään huomiota/aistivatko erilaisen yleisön (voisin kuvitella, että kiinnittävät ja aistivat).

Seuraavat esityskerrat ovat 7.4., 20.4., 22.4., 25.4., 27.4., 26.5., 29.5., 31.5. ja opiskelijoiden kannattaa muistaa, että saman päivän liput saa siis 10 eurolla, jos on tilaa (ja eiköhän siellä ole). Lokki on aidosti tosi kaunis ja herkkä teos: jos ei kaipaa valmiiksi rautalangasta väännettyä, helppoa ja osoittelevaa teosta, Lokki on hyvä valinta. Lokissa on tunnelmaa, se herättää ajatuksia ja jättää tilaa henkilökohtaiselle kokemukselle ja kokemiselle.

***
Ilokseni lueskelin tänään Tero Saarinen Companyn blogia pitkästä aikaa ja kiertue on edennyt ja sujunut aivan loistavasti!!! Hyvä TSC, hyvä Suomi!

***

Nilkka vihoittelee edelleen, eli treenitunnit ovat jäissä.:(( Kotitestatut relevet ja hypyt sattuvat ja haluan näyttää ammattilaiselle jalkaa ennen kuin lähden testailemaan sen kestävyyttä. Ensi viikolla taidan kyllä uskaltautua tunnille ja teen sen minkä voin. Olen ihan jumissa koneen vieressä istumisesta ja olen aika malttamaton ja hermostunut, kun tanssikiintiö on painunut pakkasen puolelle. Ensi viikolla on hieman lomaa (sekä yhdellä opettajalla että itselläni) eli tulee liian pitkä tauko, jos en pääse tekemään edes jotain. Toivon kyllä itsekkäistä syistä, että toinen aamutunneista aikaistuisi hieman ensi syksyksi, sopisi paremmin ainakin minun rytmiini.

Päivän keikkavinkki:Kuusisto ja Kela Savoy-teatterissa to 6.4 klo 19

2006-04-05T22:18:00.000+03:00

Mikäli ei ole tekemistä huomisiltana (torstaina) suosittelen lämpimästi suuntaamista Savoy-teatteriin kuulemaan kaksikon Kuusisto&Kela musisointia. Lisää tietoja tästä

Yritän järjestellä aikatauluja niin, että myös Mitluana löytää itsensä hurmoshenkisenä yleisön joukosta.

Kyynisyys nostaa päätään

2006-04-05T12:47:00.000+03:00

Jouduin töissä järjestämään pari kokousta, jotka sattuivat menemään päällekkäin aika monen ihmisten vakiokiireiden kanssa. Kokousajat valittiin demokraattisesti, eli itsevaltiaan lailla en aikoja sopinut vaan asioita ja kalentereita väännettiin ja käännettiin viikkojen ajan usean ihmisen kesken ja sovittiin ne ajat, jotka sopivat useimmille.

No, aikataulupäällekkäisyyksistä johtuen eräs henkilö veti kokonaisen hernepussin nenäänsä ja tuli ns. linjoja pitkin, että miten itsekästä toimintaa, että enkö yhtään ajattele, että ihmisillä on vakiomeno a, b ja c juuri ko. ajankohtina. Yritin maltillisesti sanoa, että ikävä kyllä ajankohta ei riippunut minusta tai lähipiiristäni vaan siitä, että muille asianosaisille ei yksinkertaisesti sopinut muu aika kuin nämä nyt sovitut.

No, hän sitten siihen totesi, että jaahas, mutta vannotti minua, että sanon ko. tilaisuuksissa, että hän ei ole näiden päällekkäisyyksien takia läsnä, "ettei vaan kukaan pääse sanomaan, että häntä ei kiinnostaisi". Jäin suu auki puhelimen toiseen päähän ja melkein kysyin, että ei kai tämä hlö oikeasti kuvittele, että menisin tilaisuuksiin sanomaan, että "jaahas, jaahas, eipä taida N.N.aa kiinnostaa tämä teidän asianne, kun ei täällä häntä näy!"

Siis ei kai kukaan oikeasti tuolla tavalla toimi, aikuiset ihmiset?!

[jälkeenpäin kuulin, että tällä ihmisellä on ilmeisesti itse vähän taipumusta ko. kaltaiseen toimintaan ja kaiketi pelkäsi, että nyt osuu pilkka omaan nilkkaan...no, onneksi kaikkien ei tarvitse olla lapsellisia ja ilkeitä, vaikka joku olisi]

No, toinen samantyyppinen tilanne kehkeytyi jokin aika sitten kun henkilö X meni myöhässä tilaisuuteen, josta ei ollut lainkaan tietoinen ja kuuli vain vahingossa ohimennen, mutta johon häntä loppujen lopuksi pyydettiin erikseen, koska X on ko. aihepiirin asiantuntija. Selvisi myöhemmin, että tämä tilaisuus oli tarkoituksellisesti pidetty X:lta pimennossa, koska "X vie normaalisti niin paljon huomiota, että nyt on muidenkin vuoro päästä loistamaan". Ja niinhän siinä sitten kävi, että ainoa, jonka läsnäolo raportoitiin ko. tilaisuudesta oli X.
Ei todellakaan tarkoituksellisesti vaan vahingossa, ja sekös näitä alkuperäisiä pimittäjiä otti päähän, ja alkoivat levittää huhua, että X on taas tunkenut itsensä esiin.

Ja eikös sitten käynyt niin, että samaisen X:n piti mennä toiseen tilaisuuteen, ja ilmoitti hyvissä ajoin kaikille, että valitettavasti hän joutuu lähtemään heti pois jne, ettei tule mitään sanomista jälkikäteen. X päätti mennä poikkeuksellisesti ajoissa paikalle (koska joutui lähtemään pois ennen tilaisuuden päättymistä), että saisi materiaalit ja voisi tutustua asiaan, ja kävi ilmi, että kukaan muu ei ollut vielä paikalla isäntiä ja vieraspuhujia lukuunottamatta ja että yksi vieraspuhuja sattui olemaan tutun tuttu. Tilaisuudessa oli lisäksi arkistointia varten poikkeuksellisesti valokuvaaja paikalla. Tätä ei tapahdu koskaan, tilaisuudet ovat ihan epävirallisia ja epämuodollisia. Ja niinhän siinä sitten kävi (taas), että valokuvaajallakin oli kiire ja hän päätti ottaa tilaisuuden kuvituksen x:n ja muiden aiemmin paikalle tulleiden keskusteluista, jotka olivatkin vilkkaita johtuen tästä tuttavuuden toteamisesta.

Lienee turha mainita, että tilaisuudessa oli paikalla myös henkilö Y, jolla on tapana lehahtaa paikalle siltä varalta, että on joku Tärkeä Henkilö rekisteröimässä, että onko hän siellä vai ei, ja kun hän on tehnyt skannauksen läsnäolijoista Y yleensä lähtee 15 minuutin päästä pois. Tulipa näyttäydyttyä. No, Y oli ilmeisesti tällä kertaa päättänyt olla pidempään (tiesi kaiketi etukäteen puskaradion kautta, että kuvaaja on läsnä). X oli sijoittanut itsensä oven viereen, jotta pääsee livistämään nopeasti ja huomaamattomasti pois kesken tilaisuuden ja "yllättäen" karma teki tehtävänsä: kokouksen arvovieras istuikin poikkeuksellisesti samaan päähän huonetta, X:n viereen (mitä X ei olisi voinut ikinä arvata etukäteen, koska ko.tilan kunniapaikka on ihan toisaalla).

Ja tästä sitten tietysti seurasi, että nämä pimittäjät olivat ihan varmoja, että X on taas asemoinut itsensä näkyvään paikkaan ja kun X yritti varovasti kääpiöäänellä ja kääpiöolemuksella viestiä, että hän on lähdössä, Y huusi kovaan ääneen, että "mitä ihmettä, et sinä voi lähteä nyt, miten sinä lähdet kesken kaiken." Ja totean edelleen, että möykännyt Y on henkilö, joka viihtyy paikalla poikkeuksetta 0-15 minuuttia, jos ei ole joku itselle hyödyllinen henkilö läsnä. Myös hernepussihenkilö alkoi möykätä, että "minä teen sentään ensin työni, enkä lähde huvittelemaan kesken kaiken" (tai asiasisältö oli tuo) ja tässä kun oli kyse siitä, että X:n piti nimenomaan lähteä työasioiden vuoksi.

Tässä vaiheessa tilaisuutta muille ei ilmeisesti ollut (onneksi) valjennut se, että X oli tullut aiemmin ja päätynyt arkistoon, mutta X saa olla hetken vielä jännityksessä, josko häntä odottaa lynkkaus ja muut voimatoimenpiteet. Pimittäjien on todella vaikeaa uskoa, että kyse on vain sattumasta (vaikka on), ja he näkevät kaikessa pyrkyryyttä, mieletöntä taktikointia, kunnianhimoa ja itsensä tyrkyttämistä. Todennäköisesti X:lle ei kerrota enää mistään tilaisuuksista mitään, mikä ei toisaalta ole hirveän suuri vahinko: tapelkoot keskenään.

Yksi mielenkiintoinen keskustelu liittyen em. porukkaan oli seuraava:
henkilö Z sanoo X:lle, että tämä on itsekäs.
X jää miettimään, että onpa omituista...ja pyytää seuraavana päivänä (kun asia jää vaivaamaan) Z:aa määrittämään, että voisiko tämä hieman tarkemmin perustella, että miksi hänen mielestään X on itsekäs, että jos hän on toiminut ajattelemattomasti, kenties hän voisi muuttaa tapojaan.
Z menee vaikeaksi, ei osaa oikein sanoa mitään, mutta lopulta puuskahtaa, että "no, sinun pitää sitten sanoa myös joku negatiivinen asia minusta, jos minä sanon miksi olet itsekäs". Tähän X on ihan ???, että miksi ihmeessä, että ei hän halua sanoa mitään ilkeää ja pyysi vain, että Z tarkentaisi väitettään.
Z toteaa, että "no, se on ihan epäreilua, jos minä sanon jotain ilkeää sinusta, jos sinä et sano myös minusta".

Kun kuulin tämän keskustelun olin vähällä todeta, että onko ihan todellista, että tällainen keskustelu voidaan käydä ja vieläpä aikuisten kesken. Nyt X:n pitää pohtia jotain negatiivista "vastalahjaksi" Z:lle, jotta saa tämän perustelut sille, miksi X on Z:n mielestä itsekäs. Z:n tuntien kyse on todennäköisesti siitä, että hänellä ei ole mitään perusteluita, ja välittömästi koki huonoa omatuntoa, kun X ei loukkaantunut tai suuttunut, vaan vilpittömästi otti kritiikin vastaan ja halusi perusteluita, jotta voisi muuttua. Ja lievittääkseen häpeäänsä itsekkyys-puuskahduksesta Z kiristää X:lta jonkun negatiivisen asian, jotta voi ikäänkuin tuntea oikeutusta siitä, jos nyt sitten yhtäkkiä keksiikin jonkun selityksen sille, miksi X on hänen mielestään ilkeä.

X pohdiskeli, että mitä ihmettä hän nyt sanoo Z:lle, koska ei hän haluaisi sanoa mitään negatiivista. Päätyi lopulta siihen, että sanoo, että hänen mielestään Z:lla on aika usein kyyninen ja negatiivinen ihmiskuva, eikä hän ikinä halua uskoa kenestäkään mitään hyvää, vaan epäilee aina, että kaikkeen on koira haudattuna ja että kukaan ei voi olla vilpittömästi kiva ja avulias, vaan kaiken takana on joku Suunnitelma, jolla voi kahmia valtaa tai olla ilkeä toiselle.

Kuvioon liittyy muutamia sivujuonteita, jotka jätän intimiteettisyistä mainitsematta, mutta parin päivän aikana olen pohtinut useammin kuin kerran, että miten ihmeessä voi olla niin äärinegatiivisia, pessimistisiä ja kyynisiä ihmisiä kuin mainitut Z ja Y ja heidän kaltaisensa.

Harmitti, kun en sanonut alkutarinan hernepussihenkilölle, että mielestäni se on aika itsekästä jos alkaa syyttää muita siitä, että tilaisuus on sovittu väärään aikaan vain siksi, että se ei sovi hänelle itselleen, mutta ehkä parempi, että tajusin pitää suuni kiinni.

Voi olla, että seuraavaksi olisi tullut hernelaari ja sitten allekirjoittaneen persuksia olisi poltellut pieni rovio.

Aikuisten elämä on omituista.

Kuukauden levyvinkki

2006-04-04T13:32:00.000+03:00

Kauan odotettu ihanan ja symppiksen Marzi Nymanin ihana ja symppis (ja hyvä) soololevy: Marzi

Oudon tytön esikuvalle kateellinen, musiikkielämyksestä kiittäen,
Mitlu

Matkailu avartaa

2006-04-04T09:03:00.000+03:00

Kävin pienellä virkistäytymismatkalla ja vaikka tuliaisina on huonoista kengistä kipeytynyt akillesjänne ja muut jalkavaivat (-->lepoa) niin pakko todeta, että auringon ja lämmön lisäksi kaikkea muutakin tapahtuu. Kullu sayin mumkin [kaikki on mahdollista].

En olisi uskonut reissuun lähtiessä, että olisi pitänyt tarkistella miten puhutellaan kuninkaallisia, mutta niin vain kävi, että uusiin "kavereihin" kuuluu nyt ainakin Albert II, Paola ja Astrid&Amedeo.

Kohtaaminen tapahtui aprillipäivänä, joten uskokoon ken tahtoo.

***

Noin muuten oli kiva tavata kaupungissa heinäkuuhun asusteleva ystävä, samoin vanha opettajani. Kielioppikirjaa ja sanakirjaa selailin lentokoneessa menomatkalla ja ihmeen hyvin mieleen muistui sanoja ja sanontoja, mutta mokailtuakin tietysti tuli. No, c'est la vie.

***

Kävin eilen katsomassa Lokin ja menen keskiviikkona katsomaan toisen osajaon. Laitan arvostelut sen jälkeen kun olen nähnyt kummatkin, mutta näin alustavasti voin sanoa, että Lokki oli ihana! Sunnuntain HS:ssa oli Auli Räsäsen kritiikki ja jo sen perusteella osasin odottaa upeaa elämystä, enkä pettynyt (siksi oikeastaan päätin mennä katsomaan tämän ykkösmiehityksenkin, kun keskiviikkoon osuu kakkonen). Eli suosittelen lämpimästi Lokkia, mikäli haluatte kuulla kaunista musiikkia, nähdä hyvää tanssia ja nauttia ajatuksia herättävästä ja kauniista tarinasta, josta jää kotiin pureskeltavaa ja mietittävää. Lavastus ja yleiskuva oli valoisa, hyvin herkkä, ja nimestään huolimatta Lokki oli paljon enemmän kuin vain lokki.

Nuorempaa tanssijakaartia pääsee taas katsomaan Balettioppilaitoksen kevätnäytöksessä, esitykset tällä viikolla (myös päivänäytöksiä).

***

HS:ssa lainataan tänään Aamulehteä otsikolla "Kumartaisiko vai polvistuisiko" ja lainauksen loppulause kertoo, ettei AL:n toimittaja hahmota mistä kirkkojen välisissä suhteissa on kyse [kursivointi minun] "(---)Nyt luterilainen Suomi joutuu ratkaisemaan, onko kumartaminen kilpailevan kirkon johtajalle pienempi paha kuin polvistuminen hänen edessään."

Ps. sekä Karpelan polvistuminen että Itälän kumarrus on täysin fine, eikä herätä Vatikaanissa minkäänlaisia reaktioita puolesta tai vastaan

www.puhdasitameri.fi

2006-03-28T15:57:00.000+03:00

Puhdas Itämeri

Kesäleiriblues

2006-03-28T15:09:00.000+03:00

Ajattelin uskaltautua tänä vuonna ensimmäistä kertaa elämässäni tanssileirille.

No, taisi mennä sitten sekin kokemus sivu suun.

Tasot:
- jatko 2-3 (edellytettävät vuodet (4) riittäisivät minulla, mutta en ole lähelläkään jatko 3-tasoa)
- ammattilaistaso

Opettajina Kansallisbaletin johtaja ja hänen miehensä.

Että näin.

Voin muuten kertoa, että ottaa aika rankasti päähän.

Adressi taideaineiden opetuksen puolesta

2006-03-28T09:35:00.000+03:00

"Taideaineiden opetusta on leikattu viime vuosina merkittävästi sekä peruskoulussa että luokanopettaja- ja lastentarhaopettajakoulutuksissa. Me allekirjoittaneet pidämme taideaineita itsestään selvänä osana koulun yleissivistävää opetusta, emmekä hyväksy leikkauksia.
Taidekasvatus herkistää aisteille ja mahdollistaa oman itsen ja ympäröivän maailman syvällisemmän ymmärryksen. Nykypäivän mediakulttuurissa tämä on tärkeämpää kuin koskaan. Haluamme uskoa kouluun, joka vaalii ihmisen kokonaisvaltaista kasvua ja pysyy perusarvoissaan.

Tämä adressi luovutetaan opetusministeriölle, opetushallitukselle ja eduskunnalle. Tarkoituksenamme on saada aikaan julkista keskustelua taidekasvatuksen asemasta ja kohdistaa huomio asiaan tulevia päätöksiä silmällä pitäen.

Undervisningen i konstämnen har under de senaste åren genomgått drastiska nedskärningar i grundskolan samt klasslärar- och barnträdgårdslärarutbildningen. Vi undertecknade betraktar konstämnen som en självklar del av skolundervisningen och accepterar inte några nedskärningar.
Konstfostran ger en ökad känslighet och förståelse för en själv, omgivningen och det historiska sammanhang vi befinner oss i. I dagens mediekultur är detta i allra högsta grad aktuellt. Vi vill tro på en skola som bevarar sin integritet och värnar om människans helhetsmässiga utveckling.
Denna namninsamling kommer att överräckas till undervisningsministeriet, utbildningsstyrelsen och riksdagen med syftet att få igång en debatt om konstundervisningens ställning i grundskolan.

The education in arts in elementary school as well as primary- and pre-school teacher training has been cut down during the past few years. We regard arts as a fundamental part of all children’s education and do not accept this trend.
Art education provides understanding of one's senses, oneself and the surrounding world. In today's media culture this is more important than ever. We want to believe in a school that cares for the entire personality with uncompromised integrity.
This petition will be handed over to the Ministry of Education, theFinnish National Board of Education, and the Parliament of Finland within order to initiate a debate on the status of art education."

Allekirjoita adressi/Underteckna namninsamlingen/Please sign the petition täällä/här/here

Valoa kansalle

2006-03-27T10:34:00.000+03:00

Eilen messussa ehtoollisen aikaan oli uskomattoman kaunista musiikkia. En tiedä kuka lauloi ja mitä se oli, mutta hyvin meditatiivista ja upeaa, toi kylmät väreet selkäpiihin. Olin unohtanut täysin Teresa ry:n kirpputorin, eikä minulla ollut tietenkään lompakkoa mukana. Tyypillistä.

Päivän valaistuminen on aiheuttanut ongelman nukkumisessa: makuuhuoneessa on valoisaa jo tosi aikaisin, ja vaikka tänäänkin olisi väsyttänyt, niin ei vaan saa nukuttua. Pitänee alkaa nukkua joko silmälaput silmillä tai hankkia tummemmat verhot.

Viikonloppu on mennyt lukiessa. En tiedä olenko löytänyt ns. viisasten kiven, joten en vielä kirjoita sen enempää, mutta viikonlopun saldo oli paljon enemmän kuin odotin. Huomaan, että aivotoiminta on virkistynyt, käyn selkeästi jotenkin ylikierroksilla, mutta yritän malttaa levätä, juoda vettä ja pitää taukoja, ettei käy vanhanaikaisesti: migreeni tai flunssa. Laitoin tietokoneen ruudunsäästäjäksi: You can do it! Se toivottavasti tuo uskoa itseen silloin, kun tuntuu, että en osaa eikä tästä mitään tule. Itsesuggestiota tai ei, niin nuo lohdulliset neljä sanaa ovat tepsineet jo pariin otteeseen.

Jätin baletin tältä aamulta väliin, jotta saan tehtyä tänäänkin mahdollisimman paljon. Loppuviikosta lähdenkin matkalle, mutta huomenna ja keskiviikkona menen tunnille.

Harmi kyllä ne Korresin tuotteet eivät sittenkään taida sopia minulle hirveän hyvin, olisin kyllä halunnut tykätä niistä tosi paljon. Tuotteissa sinänsä ei ole varmasti vikaa, eli suosittelen kyllä kokeilemaan. Viikonlopun kokeilusaldona on ollut Dr Hauschka ja jo muutaman päivän käytön jälkeen naama näyttää ja tuntuu ihan erilaiselta. En innostu ennen aikojani, koska olen kuullut, että saattaa tulla tilapäinen takapakki ennenkuin lopputulos palkitsee, mutta so far so good. Haju ei kaikissa tuotteissa ole maailman miellyttävin, mutta senkin kestää, jos tuotteet todella toimivat.

"Oopperalle koitti totuuden hetki"

2006-03-23T20:33:00.000+02:00

Olipa raflaava otsikko HS:n verkossa.

No, olen kyllä samaa mieltä, ja odotellut totuuden hetkeä kaiketi jo puolitoista vuotta.

Sen enempää menemättä mihinkään yksityiskohtiin esitän hartaan toivomuksen, että tämä on ratkaiseva herätys ja iso pyörä pyörähtää vihdoin liikkelle.

Tehtävä ei ole helppo, mutta avainasemassa ovat delegointi ja luottamus asiantuntijoiden näkemyksiin ja ideoihin.

***

Eilisen salikäynnin jäljiltä lihakset ovat aika lailla kiputilassa, mutta myöskään työaikatauluista johtuen en aamulla ehtinyt balettiin. Iltakin venähti pitkäksi ja luento sen mukana. No, tämä on tätä.

Naama reagoi oudosti ja on jatkuvasti ärtynyt ja punainen ja tänään kiikutin ison kasan rahaa (tai pikemminkin kasvatin korttilaskua) kahteen liikkeeseen ja toivottavasti hajuttomilla, värittömillä ja mauttomilla tuotteilla saan rauhan maahan ja punavärin pois.

***

Piti jo aiemmin mainita suuren ilon aihe, eli että vanha asuintoverini Anna Tuori on nimitetty Ars Fennica 2007 -ehdokkaaksi, upeaa!!! Pitää valjastaa kaikki äänestämään Kiasmassa suosikkia, kun sen aika tulee (loppuvuodesta, muistaakseni).

Kiinnostuneille tiedoksi, että hänellä on myös näyttely galerie anhavassa 6.4.-7.5.2006. Galleriahan löytyy osoitteesta Mannerheiminaukio 3 ja se on auki ti-pe 11-17; la-su 12-16.

Kuva: Anna Tuori/Never Happened, 2005, 145 cm x 155 cm, akryyli ja öljy kankaalle

Kylmää kyytiä

2006-03-22T08:47:00.000+02:00

Oli erittäin mukava saada n. tunnin kylmähoito eilen arabian tunnin jälkeen. Lähdettiin parin tuntikaverin kanssa talsimaan ratikkapysäkille päin ja seisoskeltiin muiden hytisevien ihmisten kanssa niskat kenossa kuikuillen keskustaan päin, että missä ihmeessä ne vaunut oikein ovat. Alkoi vähitellen epäilyttää, että taas on tapahtunut joku onnettomuus, kun mihinkään suuntaan ei liikkunut mitään kiskokulkupelejä. No, jostain syystä yksi numero tuli kahtena kappaleena ja yksi meistä hyppäsi siihen, mutta me jäljelle jääneet päätimme n. puolen tunnin pakkasessa seisoskelun jälkeen lähteä kävellen kotiin. Ei auttanut, vaikka käveli ns. power walkia ja matka taittui puolijuoksua: ulkona oli ihan infernaalisen kylmä. Kaduilla oli tosi paljon enemmän ihmisiä kuin yleensä ja outo yhteisöllisyyden tunne kyllä kävi mielessä kun tajusin, että kaikki muutkin ovat samassa sopassa. Vähän niin kuin New Yorkissa liikennelakon aikana (tai melkein ainakin).

No, puolen tunnin reippailun jälkeen olin jo ihan kohmeessa ja kotiin päästyäni tsekkasin heti HKL:n vikatiedotuksen. Se raportoi, että katkon olisi pitänyt olla jo ohi. Vaan eipä ollut. HS:n sivuilta sitten vihdoin selvitin, että mitä oli tapahtunut ja onneksi ei henkilövahingoista ollut kyse tällä kertaa.

Matkan varrella huomasimme, että raitiovaunut menivät ihan outoja reittejä, ja puolityhjinä sitten saivat osittain kulkea, eikä ihme: kuka osaisi mennä esim. kymppiin, joka tulee Sörnäisistä tai seiskaan, joka tulee Runeberginkatua Töölöstä.

Toistaiseksi ei muita vahinkoja kuin lievä punotus kasvoilla, mutta toivottavasti sen kummempia paleltumisia ei ole odotettavissa. En ihan ollut herännyt siihen todellisuuteen, että ilma on kylmentynyt siitä, mitä se on jo jonkin aikaa ollut, eli vaatteita (esim. pipo) olisi saanut olla enemmän. Sama probleema taisi olla kävelyseuralla, mutta onneksi asumme suhteellisen lähekkäin, eli hänkin pääsi pian lämpimien pattereiden ja patojen ääreen.

2*voitto

2006-03-22T07:58:00.000+02:00

Palaan taas vanhaan tuttuun aiheeseen: palautteen antaminen.

Olen talven mittaan saanut kaksi työvoittoa, kun yksi tanssikoulu on toteuttanut pari toivettani (ja niistä on hyötyä muillekin). Toinen selvisi jo aiemmin ja toisen huomasin eilen, mikä ilostutti suuresti.

Eli suosittelen lämpimästi suun avaamista tai näppäimistön paukuttelua, jos haluaa saada asioihin muutoksia.

Yksi päivä ja yksi yö

2006-03-21T17:11:00.000+02:00

Nykytanssia ja -musiikkia huipputekijöiden tekemänä ja huippuesittäjien esittämänä - näin kuvataan teosta flyerissä.

Yksi päivä ja yksi yö Stoassa yleisökeskustelujen kera

Ensi-ilta pe 31.3.06 klo 19

Muut esitykset: la 1.4. klo 19, to 6.4. – la 8.4. klo 19

Innoitus teokseen on tullut Nanna Suden maalauksista, eli se ainakin lupaa hyvää!

Hyp, hyp

2006-03-21T17:05:00.000+02:00

Tänään taas aika ok tunti, vaikkakin sekoilin sarjoissa hieman. En tiedä olivatko jotenkin erilaiset kuin yleensä, mutta enemmän tuli ajatuskatkoksia kuin mitä olisin toivonut. Uudethan ne ovat melkein joka kerta, eli ei jää mitään "rutiinia".

No, mutta edistysaskeleitakin on otettu. Pikkuhypyissä hypin (helposti) tosi korkealle ja boing-boing -tyylillä ja opettajakin huusi ihmeissään, että mitä on tapahtunut, miksi hyppään niin korkealle. :-D Luulen, että flegmaattisen kropan vilauttelu kuntosalilaitteille on saanut lihassyihin vipinää. No, en tiedä, mutta ikäänkuin muuallakin olisi tapahtunut jotain ja pussittavatpa nämä uudet housutkin enemmän kuin ostaessa, joskin luulen, että ovat vaan nyt hieman mukautuneet käytössä. No, niin tai näin: jos en tänään ehdi salille, menen huomenna iltapäivällä.

Sain tänään todella hyvää asiakaspalvelua Korres-liikkeessä Annankatu 22:ssa. Sain näytteitä erilaisista tuotteista kokeiltavaksi, mikä on aivan harvinaislaatuista. Ostin myös hoitoaineen kokeiltavaksi ja takkuja selvittämään, josko siitä saisi treenikassiin uuden asukkaan. Myyjä (kenties liikkeen vastaava?) oli todella ystävällinen ja avulias, eli suosittelen lämpimästi. Itselläni on ollut nyt jo pidempään työpöydällä Hamamelis-kasvosuihke, josta suihkauttelen kasvoille, kun ilmastointi ja tietokone alkaa kiristellä tarpeeksi iholla. Tuntuisi ikäänkuin virkistävän ja tuoksukin on miellyttävä.

Arabiaa varten illaksi en ole ehtinyt tehdä lainkaan läksyjä, eli mennee taas kuuntelupohjalta.

EDIT. Toinenkin hyvä asiakaspalvelukokemus tältä päivältä: niin paljon kuin Sanoma-yhtiötä parjaan ja dissaankin, niin n. 10 minuutin jonotuksen jälkeen pääsin vihdoin asiakaspalveluun (tämä ei ollut se hyvä juttu). Soitin peruakseni yhden lehden tilauksen, ja yllättäen minulle sanottiin, että saan yhden nron kaupan päälle (ts. sen, joka minulle ehti tulla jo tältä laskutuskaudelta), koska olen ollut pitkäaikainen tilaaja. Myös asiakaspalveluhenkilön ääni oli miellyttävä ja hän olisi milteipä voinut lukea rentoutusohjeita nauhalle. Eli sangen positiivinen kokemus, mikä varmasti edesauttaa jatkotilauspäätösten tekemistä.

Velvollisuuksien kiertämistä

2006-03-20T23:56:00.000+02:00

Ojasta allikkoon.

Olen tänään lukenut tasan 0 sivua tenttiin, koska olen sen sijaan kirjoittanut ja suunnitellut noin 9 tuntia yhtä artikkelia seurakuntalehteen. Ei muuten mitään, mutta se piti tietysti myös kääntää ja siinähän sitä olikin puuhaa. Jouduin jättämään yhden lupaamani kirkko-vapaaehtoistyön väliin (onneksi siitä ei tullut kai harmia kenellekään), enkä myöskään ollut velvoittavassa messussa (Pyhän Joosefin juhlapäivä). Eli vähän "keinoja kaihtamatta päämäärään" -olo tässä kyllä on. Tekstit tuli valmiiksi (n. 6 minuuttia ennen DL-päivän vaihtumista toiseen) ja lähetin ne jo kirkkoherralle varmuuden vuoksi tarkistettaviksi. En viitsi ottaa riskiä, että kirjoitan jotain, mitä ei olisi sopivaa kirjoittaa ja josta tulee minulle tai jollekin muulle jotain harmia.

No, nyt ei ole sitten kertakaikkiaan mitään muuta rästissä kuin tenttiluvut, eli ei kirjoitushommia vähään aikaan.

***

Sivussa katsoin kyllä CSI:n päätösjakson, eikä se ollut niin huiman hyvä kuin etukäteishypetyksestä olisi voinut kuvitella. Ällöttävä paikkapaikoin kylläkin, mutta odotin paljon enemmän, että ois ollut oikein superhyvä.

Come to mama Ricky Martin

2006-03-20T13:23:00.000+02:00

Pitäisi ehkä vanhojen nuoruusvuosien muistoksi mennä katstomaan toukokuussa Rickyn showta, jos se vaikka saisi lanteet heilumaan (saattaisi sopia myös työkavereiden salsainnostuksen kiihdyttäjäksi).

Eilen testailin New York City Balletin workoutia ja yhtä toista balettihenkistä-dvd:tä (The New Ballet Workout), joista ensimmäinen on kyllä parempi. Teoriassa se toinenkin voisi olla, jos musiikki olisi parempaa ja jos ei esim. kameramies tähtäisi ihan epäolennaisiin kohtiin (kuten käteen, vaikka katsojalla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä esim. jalat tekevät samaan aikaan). Myös liikkeiden nopeus ja ajoittainen koordinaation tarve oli yllättävää siihen nähden, että juontaja toteaa ohjelman aluksi, ettei mitään ennakkokokemusta baletista tarvita. Kotiolohuoneen pikkiriikkiset neliöt asettavat myös tietyt rajoitteet barretyöskentelylle, eli taidan pitäytyä siinä NYCB:ssa (sen minkä ylipäänsä jaksan kotona rehkiä).

Katsoin myös eilen yhden hyllystä löytyvän balettidokkarin "The Children of Theatre Street", ja se olikin parempi kuin mitä luulin. Tuli heti mieleen, että jos sitä katsoisi joku sellainen, joka olisi vaikka 70-luvulla opiskellut Vaganova-instituutissa, niin varmaan heräisi muistoja mieleen. En ole muuten innoissani matkustamassa Venäjälle (vaikka tietysti Pietari olisi joskus hieno nähdä, kuuluu yleissivistykseen jne jne), mutta olisin valmis lähtemään, jos pääsisi tutustumaan ja vierailulle ko. opinahjoon. Voi olla, että sitä matkaa voi joutua odottelemaan loppuelämän...

Tänään tunnilla uudet sarjat. Periaatteessa ihan ok, mutta oli siellä sellaisia kommervenkkejä taas upotettu sekaan, että esim. musiikista ei jäänyt hirveästi mitään mieleen. No, keskiviikkona luulisi menevän paremmin. Lopuksi tehtiin emboitéita diagonaalissa ja toiseen suuntaan arabeskejä taaksepäin, pas de bourrella suunnan vaihdos ja sitten taas arabeskejä taaksepäin. Meni kyllä aika hysteeriseksi ajoittain, erityisesti kun opettaja totesi, että emboitét näyttävät ihan kouluratsastukselta, erityisesti varmaan ajatteli piaffea tai passagea (vrt. kuva).

Jännä huomata, että jostain syystä vaikuttaa siltä, että jo kolme salikertaa viime viikolla on (ehkä) saanut jotain hermotuksia ns. hereille, koska voimaa ei varmaan periaatteessa ole voinut ehtiä juurikaan karttua, mutta tietyissä liikkeissä sain oikeita lihaksia toimimaan ja tuntui kyllä, että voimaakin olisi promillen verran enemmän. Mikä tietysti auttaa tekemään liikkeet oikeammin, mikä tietysti kehittää tekniikkaa lisää, mikä auttaa taas vahvistamaan oikeita lihaksia. No, pitää katsoa mihin tämä lihaskuntokokeilu johtaa.

Ähky

2006-03-19T12:33:00.000+02:00

Vietettiin eilen arabia-ryhmän kanssa illanistujaisia pohjois-afrikkalaisen ruoan, musiikin ja Al Jazeera -kanavan kera. Juhlahuoneiston tuoksut saavuttivat talon alaoven n. 3 tunnin kokkailun jälkeen ja ikkunat olivat höyrykattiloista huurussa jne. Tunnelman kruunasi kuohuvalla skoolailu, kun eräs meistä sai vähän aikaa sitten ylennyksen.

Aloitimme ruokailun tuoreella korianterilla, paistetulla sipulilla ja valkosipulilla koristellulla linssimuhennoksella/-keitolla, joka oli ihan taivaallisen hyvää.

Sitten vuorossa oli couscousta, joka siis ei tarkoita vain sitä vehnäryynihommaa, vaan on myös ruokalajin nimi. Ryynien kanssa meillä oli mausteista kastiketta, jossa oli ainakin ihanan mureaa karitsaa, paprikaa, tomaattia, kesäkurpitsaa, porkkanoita, lanttua ja kenties jotain muutakin, jota en tunnistanut.

Tässä vaiheessa oli hirveä ähky, mutta jatkoimme pienen tauon jälkeen alusta asti itse tehdyillä falafeleilla (just for me) ja salaatilla, olivat myös herkullisia! Jälkiruoka/-ruoat olikin sitten pakko jättää väliin, koska kaikki olivat halkeamispisteessä. Palan painikkeeksi oli kuohujuoman lisäksi libanonilaista ja tunisialaista punaviiniä.

Illan ohjelma muuttui tv-uutisten katselun myötä niin poliittisesti epäkorrektiksi, että ei siitä sen enempää, mutta kivaa oli!

Ensi kerralla syödään paitsi jälkiruoat, niin tehdään ehkä jonkinlainen Suomi-menu, joka sisältää ainakin mätiä, ruisleipää (ja ehkä blinejä, vaikka eivät olekaan suomalaisia).

Päivän sitaatti

2006-03-16T14:56:00.000+02:00

"Suomalaiset naiset ovat sosiaali- ja terveysministeriön tilastojen mukaan motivoituneita imettämään. Vuonna 2000 alle kuukauden ikäisistä lapsista täysimetettyjä oli noin 65% ja neljän kuukauden ikäisistä lapsista noin 15%." (Europa 2/2006, s.34)

Voi olla, että lukutaidossani slash ymmärryksessäni on vikaa, mutta jos tuota kommenttia vertaa WHO:n ja Unicefin suositukseen (täysimetys kaikille vauvoille puolen vuoden ajan) ja tavoitetasoon (täysimetys neljän kuukauden ikäiseksi 85% lapsista, myös Suomessa), niin...

Lisää suositusten taustoista ym. täällä.

Ja ennen kuin joku muu ehtii niin totean ihan itse, että minulla ei siis ole minkään valtakunnan kokemusta lapsista, imetyksestä tmv, enkä kommentoi tätä millään oikealla kompetenssilla tai väitä tietäväni imetyksestä kirjatietoja enempää. Lähinnä työssä on tullut aihepiiri tutuksi ja pisti sen takia silmään tuo lehtijuttu.

Heidi Hoo

2006-03-15T21:50:00.000+02:00

No nyt on nähty Heidi Hoon epätoivo ja aurinkoisen elämän etsintä.

Näytelmän aluksi oli pieni yllätys, jota en pilaa kertomalla siitä tässä, mutta ilta alkoi toiveikkaasti.

Yhdyn HS-kriitikon sanoihin siitä, että minunkin korvaani huutoa oli ajoittain liikaa, tai että saman funktion olisi saanut pienemmälläkin volyymilla. Ajoittain huuto kyllä ihan puolusti paikkaansa. Teksti oli minun korviini hieman "epätasainen", eli välillä tuli ihan mielettömiä kuningasoivalluksia ja sitten sellaista mitä en ihan hahmottanut, taas mentiin syville vesille, ja taas ihan eksyksiin. Mutta piti hereillä, ehkä se oli tarkoituskin.

Luulen, että näytelmään pystyi parhaiten eläytymään ja siitä sai eniten irti uraputkessa (tai no, työelämässä oleva) kannettavan tietokoneen vankina elävä nykyihminen, joka "lomallaankin kirjoittelee kollegoille sähköposteja" ja ihan muuten vaan "tekee töitä ja kirjoittelee kollegoille sähköposteja". Yleisössä oli vanhempaa väkeä, jotka selkeästi eivät oikein tienneet, että mitä teoksesta olisi pitänyt ajatella, ja hämmentyneisyys valtasi välillä minutkin. En tiedä, harmitti näyttelijöiden puolesta, koska heitä ei taputettu esiin uudestaan, ja luulen, että sen tyypertyneisyyden ja vaisut loppureaktiot voi tulkita "esitys oli paska" -olotilaksi, mutta toivon hartaasti, että näyttelijät eivät tee tätä tulkintaa.

Itse nimittäin ainakin luulen, että näytelmä vaatii hieman sulattelua ja makustelua, jotta siitä saa kaikki sävyt irti. Seurue tykkäsi ja ystävä V:n tyttöystävä ihmetteli, miksei kukaan muu nauranut kuin hän, että häntä nauratti koko ajan. Jäimme miettimään, että jos ei elä siinä maailmassa, mistä Heidi Hoo kertoi ja missä Heidi Hoo eli, ei välttämättä ollenkaan tajunnut niitä juttuja, mitä lavalla näki. Tietysti siinä oli ylilyöntejä ja tehokeinoja, eikä kokaiini-lsd-jutut mielestäni toimi hirveän hyvin täällä, mutta kukin voi helposti vaihtaa niiden tilalle sen huumeen ja pakkomielteen, mikä itsellä sattuu olemaan. Jollakin se on liikunta, toisella kahvi, kolmannella tv-chatit tai tietokonepelit.

Väistämättä Elina Knihtilää katsoi osin Mirva-lasien läpi, vaikken Mattia olekaan nähnyt. Mirvuus aiheutti tahatonta tilannekomiikkaa, eli alkoi kyllä naurattaa ihan eri/väärissä paikoissa ja ihan eri asioista, mistä olisi pitänyt, sorry vaan. Mutta näyttelijäkolmikko teki mielestäni kelpo työtä eritoten kun veikkaan, että ainakin 1/3 paini jonkinlaisen flunssan kourissa. Voi vaan kuvitella millaiselle koetukselle ääni ja fysiikka joutuu, jos illasta toiseen vetää äärirajoilla, pää on täynnä räkää ja ääni käheä.

En osaa siis sanoa näytelmästä oikeastaan tämän enempää. Menkää itse katsomaan mitä pidätte ja pidättekö. Kappale on jotenkin sellainen, että en saa siitä juuri nyt mitään otetta, pitää vähän sulatella.
Mutta näytöksiä on tässä ja muistaakseni vielä ensi kuussakin (sieltä Q:n sivuilta ne löytyvät), eli tervemenoa teatteriin!

Jälkikirjoitus: kuuntelin käsiohjelman nyt aamulla. Ihan briljantti idea! Heidi H:n hengen vastaisesti tuli heti mieleen, että hei, tässähän saisi ihan loistavat power napit, mutta ehkä pitäisi ajatella kuitenkin niin, että saa rentouduttua n. 20 min keskellä päivää kiireen keskellä. "Heidi's Gone Surfing", oh yeah!

Plussaa siis luovuudesta ja ideasta!

Russian Ballet esittää: Martti Luther

2006-03-15T18:33:00.000+02:00

Aleksanterin teatterissa on piakkoin aika mielenkiintoinen baletti, jonka libretto perustuu Martti Lutherin elämään. Lisätietoja tässä.

Baletissa on teatterin sivujen mukaan mukana Mariinski- ja Bolshoi-teatterin sekä muiden tunnettujen venäläisten teatterien tähtiä mm. Faruh Ruzimatov, Irina Surneva, Anton Domashov, Kiril Radev, Sergei Tshumakov, Anatoli Jemeljanov, Anastasia Pershenkova ja Anna Ivanova.

Edellä mainituista olen nähnyt muistaakseni vain Kiril Radevin tanssivan, mutta ei liene mitään syytä epäillä, etteikö muukin joukkio olisi tasokasta ja taitavaa.

Pitänee ostaa tuonne(kin) lippu...

Prioriteettijärjestys

2006-03-15T16:50:00.000+02:00

Jäin miettimään Duussin kommentin jälkeen flown alkulähdettä ja päädyin siihen, että kaikenkaikkiaan on kai kyse prioriteettijärjestyksestä. Aiemmin, kun en ole ehtinyt/jaksanut/jotain muuta, olen selkeästi priorisoinut jotain muuta opintojen eteen. Nyt taas oli paitsi motivaatiota, niin myös itsekuria siihen, että priorisoin rästissä olevat kirjoitushommat.

Tänään olen värkännyt jo vähän lukusuunnitelmaakin loppuviikolle, V.G.

Baletin sijaan tulin aamulla töihin tekemään niitä töitä, mitä olisi pitänyt tehdä jo eilen. Eli priorisoin taas (tosin hieman pakkoraossa). Kävin kyllä salilla testailemassa uusia kuntosalilaitteita, ja vaikka ihan kunnon treeniä en ehtinyt tekemään, niin vähän lihaksia sai kyllä hereille.

Päivän ilouutinen oli saamani sähköposti, että kauan etsimiäni housuja valmistetaan sittenkin! Luulin, että ko. malli on lopetettu, koska kukaan ei tunnu siitä tietävän eikä ole suurinpiirtein edes kuullut siitä, mutta olenkin hakenut vääristä paikoista. Tänään menen oikein merkkiliikkeeseen katsomaan saanko vihdoin uudet (tai kahdet) vanhojen, jo todella kulahtaneiden, tilalle. Olin jo valmis kiikuttamaan nämä rispaantuneet ompelijalle, joka voisi tehdä näiden "kaavojen" pohjalta minulle uudet. Vyötärö-takapuoli-reisi -osastoni on ilmeisesti niin omituisen mallinen, että kaupoista on miltei mahdotonta löytää yksiäkään housuja, jotka voisivat edes hieman istua päälle. Jos olisi lantio=vyötärö, eikä jaloissa/takalistossa juuri mitään tavaraa, ja vielä pituuttakin min. 175cm painoindeksin ollessa n. 18.7, niin jo saattaisi onnistua.

Eivät nämä vanhatkaan ole täydelliset, mutta parhaimmat testatuista so far. Eräs myyjä totesi kainosti, että "huomaan jalkalihaksistasi, että harrastat jotain kuormittavaa liikuntaa" ja mietin, että oiskohan sen tehnyt mieli sanoa, että "koska sulla on niin paksut reidet, niin ei kai yhdetkään housut istu kauniisti". Koska niin se on. Eikä vain lihaksista, valitettavasti. Mutta olen iloinen, että näitä yksiä siis jostain vielä löytyy ja menen hamstraamaan pari kpl siltä varalta, että ei kohta löydykään. EDIT: jippii, löysin yhdet ja pistin toiset tilaukseen. Sain vielä alennustakin, kun liityin kantikseksi. Mietin, että pitäisköhän ottaa kolmannetkin, just in case. Tuntuvat kyllä ihan erilaisilta kuin vanhat, vanhoista meni 34 ja uusista piti ottaa 36. Olen varmasti huuhteluaineella tuhonnut vanhoista kaiken lycran, eli ovat venähtäneet todennäköisesti 34-36 kokoon. Mutta ei haittaa, pääasia, että sain kauan ja hartaasti etsimäni ja kaipaamani housut. Ja sain vahvistusta sille, että ei kysyvä tieltä eksy, joskus voi jopa saada apua!

Illalla tiedossa Q-teatterin Heidi Hoo ei ole enää täällä töissä ja harmi kyllä teatterikaveri sairastui viime metreillä. :( No, näinkin lyhyellä varoitusajalla sain korvaajan, vaikkakin aika monta sain kysellä läpi, että joltain löytyisi saman päivän iltana vapaata. Yksi oli keikalla pohjoisessa, yksi katkaissut pohjeluunsa ja matkalla äidin hoiviin, yksi uimassa, yksi jumpassa, yksi muuten vaan pois kaupungista jne. Onneksi kavereita asuu teatterin lähistöllä niin paljon, että yksi heistä ehtii ja pääsee ja haluaa, ja ottanee vieläpä tyttöystävänsäkin mukaan (mikäli hän ehtii). HS:n taannoinen arvostelu oli sen verran latistava, että vähän tuli toisia ajatuksia biisin suhteen, mutta Q:n sivuille oli koottu kävijäkommentteja ja niiden perusteella toivo heräsi uudelleen: varmasti ajatuksia herättävä teatteri-ilta tulossa (arviot huomenna täällä uunituoreina, totta kai!).

Tero Saarinen Companyn pisteet nousevat edelleen: Pohjois-Amerikan kiertuetta voi seurailla Companyn blogista, jonne voi myös kommentoida. Papukaijamerkkejä runsaasti TSC:lle, ja tietysti myös kiertueinnostusta ja täysiä katsomoja! Merde!

Kaikkeen näemmä pystyy

2006-03-14T19:43:00.000+02:00

Olen suhteellisen tunnollisesti kököttänyt koneen vieressä koko päivän ja niin siinä kävi, että toinenkin myöhässä ollut osaprojekti on nyt sitten valmis! En lähetä sitä vielä ohjaajalle, vaan luen vielä parin tunnin päästä uudestaan läpi, koska olen todennäköisesti unohtanut jotain tosi olennaista, mutta uskomattominta on, että jos saan kummankin läpi, olen kolmessa vuorokaudessa "tienannut" 8 opintopistettä.

Enemmän kuin varmaan kolmena viime vuotena yhteensä.

No, tämä oli tätä motivoivaa juttua. Todelliset hankaluudet alkavat näiden proggisten jälkeen, kun on sitä evvk-sektorin asiaa tiedossa.

Kaikkeen sitä pystyy, kun vain tekee. Olen saanut kieltämättä poikkeuksellisen työrauhan, koska olen ollut kaupassakäyntiä lukuunottamatta yksin kotosalla ja olen voinut istua hiljaisuudessa ja vaan naputella tietokoneetta.

Murhasta tuli totta piti tietysti katsoa iltapäivällä, mutta Sydämen asialla jäi tauolle eli aamun pakko-ohjelma lähti pois ohjelmistosta, ja balettitunnillekin ehtii jatkossa ajoissa. 8-)

Palautetta mitlulle (Huom! "MonstersBall")

2006-03-14T13:17:00.000+02:00

No niin,

äskeisen avauksen kirjoitettuani löysin sähköpostistani minulle suunnattua palautetta, joka viittasi vanhaan postitukseeni 26-vuotiaan mieshenkilön treffi-ilmoituksesta.

Olen pahoillani, mutta en voinut linkittää ilmoitustasi siihen postitukseen (enkä siis voi linkittää sitä tähänkään), koska minulla ei ole aavistustakaan, missä se ilmoitus on ollut ja millä nimimerkillä.
Poimin sen yhdeltä seuraamaltani keskustelupalstalta, eikä sielläkään ollut sen kummemmin viitteitä. Beethoven on nyt korjattu sinne, jäi vahingossa pois (anteeksi), koska tulkitsin ensin, että se oli nimimerkkisi ja sitten kun hieman editoin postiani unohdin lisätä sen ranskiksen sinne loppuun.

Voin lisätä siihen vanhaan viestiin tarkennuksesi jos haluat, ja myös sen linkin jos sen minulle lähetät. Vastaan sinulle siksi näin julkisesti, ettet laittanut sähköpostiosoitettasi siihen hemaisevaan nettikorttiin mukaan. :)

Vaatimuslistasi oli niin uskomaton, että ihan heti en usko kyllä kenenkään täyttävän tuollaista listaa (tarkennuksineen) ja väitän, että voi hyvinkin olla että tulet huomaamaan, että jos ja kun tapaat henkilön, joka ns. kolahtaa ei tuollaisista vaatimuslistoista ole juurikaan mitään jäljellä. ;) Tavallaan kyllä hahmotan mitä ajat takaa, mutta eivät ihmiset (naisetkaan) ole niin yksioikoisia tai helposti lokeroitavissa, ts. vaikka esim. itse raahaan hirveitä säkkejä mukana joka päivä ja olen kuin kuormakameli, niin ei siellä kyllä meikkejä ole... Asiallinen jakkupukuhenkilö voi käydä Ruohonjuuressa ostoksilla, mutta osata myös sen jalkapallon paitsiosäännön ym. Avoimin mielin siis liikkeelle!

Tiivistelmäsi

Oikeastaan ilmoitukseni voisi typistää näin: etsin aitoa, älykästä, persoonallista, yksilöllistä, hyvämakuista, mielenkiintoista, voimakassieluista, lämminsydämistä, luonnollista, hauskaa naista.

oli jo huomattavasti "parempi" ja realistisempi.

Mutta vilpittömästi toivotan onnea etsintään edelleen ja kuten todettu: voin täydentää sitä aiempaa postiani kunhan annat tarkempia detaljeja (en nyt ehdi enkä jaksa alkaa googlettaa muita mahdollisia nettikeskusteluja aiheesta). Toki olisi hirveää, jos Elämäsi Nainen näkee ilmoituksesi näin quotattuna, eikä tiedä mistä sinut voi tavoittaa.

Palautelaatikko

2006-03-14T12:15:00.000+02:00

Olen viimeisen viikon aikana rohkaistunut laittamaan kahdelle koreografille viestiä, lähinnä kiitosta ja kehitysehdotuksia. En ole uskaltanut mitenkään kovin runsain mitoin alkaa millekään fanituslinjalle, vaan lähinnä yrittänyt kiittää tehdystä työstä.

Minulla on tämän spontaanin feedbackeilun suhteen dilemma, olen tästä kaiketi joskus aiemminkin kirjoittanut, koska toisaalta olisi aina ihan suunnaton halu tavata joitain tyyppejä, mutta parin pettymyksen jälkeen on tullut sellainen olo, että meneekö siinä vain illuusio murskaksi, kun henkilö onkin ihan erilainen kuin mitä on luullut. Onneksi on tullut positiivisiakin kokemuksia (erityisesti yksi) eli yritän vain sinnikkäästi ajatella niin, että ei ole muiden vika, jos he ovat erilaisia kuin olen ajatellut, enkä uskalla edes ajatella onko joku pettynyt samoin minun suhteeni. Ja ikinähän ei voi tietää, olisiko joku henkilö taas vaihteeksi positiivinen yllätys, että mielikuva todella vastaisi todellisuutta.

Erityisesti toisen palautteen kohteen haluaisin joskus tavata ihan livenä, koska sekä hänen työnsä että hänen olemuksensa on tehnyt minuun suuren vaikutuksen.

Luin eilen Kauneus ja terveys -lehdestä artikkelin ylihuolehtimisesta ja päätin (taas kerran) lopettaa huolehtimisen siitä, mitä joku minusta ajattelee. Muutama ystäväni, joita arvostan (ja ihailen) eivät ikinä vaivaa päätään niin vähäpätöisellä ajatuksella, kuin että mitäköhän joku sanoo, jos minä... He vain tekevät. Luulen, että he eivät osaa aina suhtautua siihen, että minä pohdin ajoittain aika paljonkin ko. asiaa, koska toisaalta saatan tempaista yhtäkkiä ihan intuition perusteella vaikka mitä, ja ehkä ulospäin ei aina näy se, mitä päässä liikkuu (eritoten kun suosikki saarna-aiheeni on se, että minkä ihmeen takia kannattaisi pohtia sitä, mitä joku ajattelee sinusta, että jos toisia alkaa miellyttää, niin siitä ei sitten tule loppua, aina pyllistää jonnekin, kun kumartaa toisaalle jne jne). Mutta olenkin aina ollut aika hyvä antamaan muille neuvoja, joskin teen välillä "hieman" toisin. :)

Toiseen palautteeseen sain jo ystävällisen vastauksen, mutta toista odotellaan vielä, jos sitä ikinä edes tulee. No, eipähän tarvitse ainakaan jossitella.

Olen taas viime yönä väsännyt toista työtä n. kahteen, ja sovin tänään työnantajan kanssa, että teen etäpäivän, jotta saan tehtyä paitsi työt, niin toivottavasti myös tuon toisen jutun loppuun. Jotenkin yöllä tuntuu ajatus kulkevan tosi hyvin, mutta ainoana haittana on se, että pitäisi herätä aamulla töihin.

En siis mennyt tänäänkään tunnille, koska olisi katkaissut tämän flown. Ja huomasin lisäksi, että minun piti perua korvaustuntien takia vielä tästä jaksosta pari tuntia just in case, mutta olen unohtanut, koska jakso vaihtuu about nyt. No, peruin sitten loppukeväästä pari tuntia, en kyllä siitä huolimatta saa kaikkia korvauksia käytettyä, kun en pysty käymään monella tunnilla päivässä.

Viime viikolla innostuksen puuskassa kävi kyllä kieltämättä mielessä, että olisipa ihanaa, jos voisi nyt vain tehdä opintoja ja käydä tanssitunnilla ilman stressiä työasioista. Että voisi keskittyä vaan pariin asiaan, kun nyt väkisinkin keskittyminen herpaantuu. Mutta siihen ei varmaan ole nyt taloudellisia mahdollisuuksia, joten yritän sinnitellä näin ja skippailla mahd. vähän tunteja, vaikka osittain on pakko, vaikkei haluaisi.

Eilen istuskelin koneen ääressä ja totesin, että onpa mahtavaa, kun pää on täynnä ajatuksia. Että näin vaan tässä istutaan, mitään ei näy ulospäin ja silti ideoita pursuaa ihan hirveästi ja yhtäkkiä on kaikenlaisia visioita vähän kaikesta.

Kääntöpuoli ajatustyön ihanuudessa on sitten tietysti se, että kun niitä ideoita ei pursua, niin sitten ei tehdä mitään; ei näennäisesti eikä ihan oikeasti. Siitäkin on aika lailla kokemusta. Jotenkin minun on vaan pakko ajatella asioita sekavassa järjestyksessä jotenkin valmiiksi, ja sitten alkaa vaan työstää niitä kokonaisuudeksi. Yöllä yritin brainstormata nykyistä aihetta ja silti on nyt sellainen olo, että olen unohtanut jotain tosi olennaista, tai että tässä olisi aineksia vaikka mihin, mutta en ole saanut aivoja tarpeeksi laajalta alalta käyttöön, ts. että minun pitäisi saada katto korkeammalle ja seinät leveämmälle. Toisaalta pidän itseäni tietyissä asioissa luovana, mutta toisaalta kangistun välillä liian helppoihin ratkaisuihin, vaikka uusia, mielikuvituksellisia vaihtoehtoja olisi vaikka kuinka. En vain näe niitä. Joskus tietty musiikki auttaa avaamaan ajatuskanavia, ja Bach&Mozart usein siivittävät kirjoittamista. Nyt olen kuunnellut sekaisin jo-mainittua Uniklubia ja yhtä balettilevyä, "sulle Punte", jossa on balettitunnille työstettyjä biisejä. Ei oikein auta. Pitäisi varmaan kaivaa jostain joku Agit-Propin levy kehiin, jos siivittäisi työntekoa ja saisi mukavan ryhdikkään taisteluhengen päälle ja olisi valmis vastaanottamaan yhtäkkiä syntyvät kuningasideat.

Stockalle pitäisi vielä laittaa yksi kiitospalaute, koska sain taannoin niin hyvää palvelua, mutta pitää ensin löytää ko. päivältä joku kuitti, että muistan koska ja mihin aikaan se oli; saattaisi helpottaa viestin perille menoa.

Elämä risaiseksi

2006-03-13T20:56:00.000+02:00

Ostin pitkästä aikaa Raffel-naksuja, ei kyllä saa syötyä kuin vähän alusta, alkaa tökkiä heti perunamössöt.

Persoonallisuustestissä sain tuloksen:

"Syystä tai toisesta persoonallisuutesi ei ole kovin puoleensavetävä, mutta voisit helposti tehdä siitä viehättävämmän. Voisit tutustua enemmän ihmisiin, hymyillä enemmän, keksiä enemmän keskusteltavaa. Ajattele enemmän muita ihmisiä ja vähemmän itseäsi. Kun näet vähän vaivaa huomaat, että elämäsi muuttuu hämmästyttävän nopeasti mukavammaksi."

Mies-testissä tuli tällainen tulos:

"Miehillä, jotka pyörivät ympärilläsi, on usein taiteellinen temperamentti. Heillä saattaa olla myös lahjoja sen ilmaisemiseen – tai sitten ei. Eivätkä pelkät lahjatkaan yleensä riitä takaamaan menestystä. Kuinka vain, suhde tällaisen miehen kanssa on luultavasti melko epäsovinnainen: oletettavasti hän on mielikuvituksekas, temperamenttinen, intohimoinen ja herkkä. Ja ehdottomasti epäkäytännöllinen taivaanrannanmaalari."

Hmmm.

Yöpuhde

2006-03-13T09:45:00.000+02:00

Pakersin myöhään yöhön, mutta sain kuin sainkin vihdoin valmiiksi yhden työn, jonka deadlinestä olin jo jäljessä 1,5 kk! Muutama tietolähde jäi käyttämättä, koska tietoa ei vaan saanut ajoissa, mutta tuli siitä siihen nähden hyvä, mitä tietoja minulla oli käytettävänä.

En jaksanut herätä balettiin aamulla, koska pääsin nukkumaan vasta joskus kahden, kolmen aikoihin, mutta tästä on hyvä jatkaa ja aloittaa sitä viimeistä myöhässä olevaa työtä, jonka DL:sta olen myöhässä vasta vajaa viikon. 8-)

En kyllä ikinä aiemmin ole palautellut mitään töitä näin myöhässä, mutta toisaalta en olisi voinut muuta tehdä tällä kertaa: jos ei ole materiaalia ja tietoja, niin milläs teet.

Huomenna menen tunnille, joskin jalka/vaivaisenluu on vieläkin kipeä ja perjantaina taisin vahingossa revähdyttää toista reiden venytellessäni innokkaasti, eli pitää ottaa varovasti. Tänään olisi alkanut uudet sarjat, mutta eiköhän niihin keskiviikkona vielä pääse mukaan!

Minua ärsyttää juuri nyt...

2006-03-11T14:48:00.000+02:00

...se, että oma kampaajani viettää vapaapäivää ja jouduin menemään ulkoapäin kivalta näyttävään paikkaan ensimmäistä kertaa kammattavaksi.

Lopputulos: pää on ihan eri näköinen kuin mitä esitin toivomuksena ja vielä kuvastakin, ettei vaan jää epäselväksi. Kampaajan työskentely vaikutti niin epävarmalta, että oli pakko peilin kautta koko ajan syrjäsirmällä katsoa, että mitä se touhuaa. Jo se, että märkään paksuun tukkaan yrittää saada iskettyä tarrarullia fööniä varten kertoo jotain, ja jos ei viidennelläkään kerralla pysy päässä, eikä laita sitä pinniä, mitä asiakas pyytää, niin se on sitten voi voi.

Suoraan sanottuna ottaa päähän aika lailla, että jouduin maksamaan yli viiskymppiä kampauksesta, jota piti heti itse alkaa muuttamaan kotiin päästyä, kun kampaajalle tuli ilmeisesti seuraava asiakas/kaveri hengailemaan, eikä olisi enää ehtinyt tehdä päätä uusiksi. Ja työskentely näytti siltä, että todennäköisesti ei olisi saanut tehtyä parempaa, vaikka olisin antanut (ammattitaidottomana) suoria vihjeitä tai jopa kehotuksia siitä, mitä hänen olisi pitänyt seuraavaksi tehdä (miten siis oma kampaajani alkaa kampausta työstää).

Ehdotuksena oli, että voisin laittaa kotona tähän [linnunpesään] vaikka jonkun kukan ja teki mieli sanoa, että "peittämään tätä järkyttävää jälkeä, vai?". Koska se oli ainoa ajatus, mikä mieleen tuli.

Onneksi kotona on pinnejä ja hengettömiä, joilla saan kampausta hieman muokattua, mutta pitäisi ottaa kokonaan auki, jos haluaisi tehdä jotain suurempia muutoksia ja siihen ei ole aikaa eikä mahdollisuutta.

Ottaa päähän myös oma nyhveröys, että en sen selkeämmin pystynyt sanomaan kampaajalle päin naamaa, että anteeksi vain, mutta en ole tyytyväinen. Sanoin kyllä kuitenkin sen, että a)on erilainen kuin mitä odotin b)olisin halunnut sillä ja sillä tavalla erilaisen. Eli ihan tuppisuuna en istunut, mutta miltei alkoi itkettää jo siellä paikan päällä, eli yritin vain suoriutua pois mahd. pian.

No, ei tämä mikään maailmanloppu ole (ja voisi ihmisellä olla paljon suurempiakin ongelmia), mutta tämänhetkisessä taloustilanteessa toivoisin vilpittömästi, että niillekin rahoille, joita törsään ns. turhuuteen saisin myös mieluisaa vastinetta.

Ostin tänään piristykseksi myös uuden luomivärin juhlameikkiin. Pyysin ko. merkin edustajalta suosituksia ja koska en saanut yhtään mitään (tai suositukset olivat niitä, joista juuri sanoin, että mitä värejä minulla jo on), niin loppujen lopuksi totesin, että olen itse pohtinut tätä, tätä ja tätä, että mitäs mieltä hän asiantuntijana olisi ko. väreistä, ja hän ei sitten ollut mitään mieltä. Ja kun kyselin neuvoa pariin muuhunkin asiaan, hän ei oikein osannut sanoa tai suositella yhtään mitään ja loppujen lopuksi totesin, että hän voisi vaikka välillä palvella muita asiakkaita, että otan tietyt tuotteet ja häviän toiselle kassalle maksamaan.

Alkaa olla taas vähän sellanen olo, että kaikki pitäisi tehdä, tietää ja osata itse.

PS. tasapainoksi pakko todeta, että positiivinen asiakaspalvelukokemus tuli eilen Farougesta, jossa todella huomasi, että eri maissa on hieman erilainen palvelukulttuuri kuin esim. Suomessa; mm. eräälle allergiselle tehtiin mukisematta uusi jälkiruoka ja kun tarjoilija joutui toisen asiakkaan hajamielisyyden takia juoksentelemaan ees taas ja sitä pyydeltiin sitten nöyränä anteeksi, niin tarjoilija totesi, että "hei, mähän oon täällä töissä just sitä varten, että palvelen asiakkaita!".
Erityisesti meze-alkupalat olivat superherkullisia, ja homma toimi muutenkin, eli pakko kyllä palata sinne niin vetelemään vaikka vaan alkupalat nassuun (tosin niilläkin on järkysti hintaa, eli ei varmaan ois muuhun varaakaan).

Mitlu is...

2006-03-09T16:10:00.000+02:00

mitlu is a google
mitlu is the fashion queen
mitlu is the vice president of her senior class and the editor
mitlu is embarking on a journey at many levels
mitlu is not very different from many celebrities around the world
mitlu is here to give you advice
mitlu is a girl
mitlu is a wonderful reader
mitlu is a master intuitive and medium/clairvoyant specializing in
mitlu is thirteen and in high school studying to be whatever she wants to be
mitlu is not at all interested in being "sold" to the russians
mitlu is a very beautiful lady with a great personality and charisma
mitlu is a fucking whitening toothpaste
mitlu is the best and that's why she's on bomis
mitlu is a healer
mitlu is very lovely
mitlu is the 1
mitlu is the manager
mitlu is a nice person with potential
mitlu is a perfect fit for the position
mitlu is ok
mitlu is schöner
mitlu is affectionately known
mitlu is the administrative and life giving center of the firm and family
mitlu is the one who gave an inspiring talk on this morning that touched many
mitlu is a total survivor
mitlu is a career consultant
mitlu is visiting scotland in between shows for top designers in paris and tokyo
mitlu is willing to do light housework
mitlu is now wondering about how much veracity there was in other things they told her

Googlism

Oppia ikä kaikki

2006-03-09T10:30:00.000+02:00

Söin eilen illallista miltei neljä tuntia yhden ystäväni kanssa, jonka laskettu aika on kuukauden päästä. Oli varmaan ensimmäinen kerta, kun ruokakeskustelut koostuivat miltei pelkästään raskaus- ja vauvajutuista, joskaan ei mitenkään negatiivisessa tai ärsyttävässä mielessä, ts. ystäväni ei ole mikään "pursuan vaaleanpunaista lässynlässynvauvaenergiaa" -ihminen, vaan lähinnä juttelimme siitä millainen pettymys oli, ettei synnytysvalmennuksen synnytysvideo ollutkaan mikään verta roiskuva actionpätkä jne.

Uutta minulle oli mm se,

että mitä tarkoittaa np-ultra ja mitä siinä katsotaan,

että HUS ei saa enää kertoa vanhemmille lapsen sukupuolta edes pyynnöstä (liian paljon ongelmia kiukkuisten vanhempien kanssa, jotka ovat luottaneet 100% "ennusteeseen" ja kun onkin tullut väärää merkkiä, siitä on tullut valituksia ja haasteita sairaaloille...) ja vanhemmat varaavat aikoja 3D-ultraan yksityiselle, jotta saisivat tietää kumpi on tulossa,

että neuvoloiden lääkärit eivät (välttämättä) olekaan esim. gynekologeja, vaan ihan normaaleja yleislääkäreitä, joilla ei ole (välttämättä) yhtään sen enempää lapsi- tai synnytystietoutta kuin millä tahansa terveyskeskuslääkärillä,

että monet joutuvat varailemaan yksityisille aikoja, koska neuvoloissa ei ultrata ja esim. kohta syntyvän lapsen tilaa arvaillaan päin seiniä ja ilman yksityisellä käyntiä olisi suhteellisen moni syntynyt perätilassa, kun neuvolassa on katsottu varmasti, että ylhäällä on peppu, kun siellä onkin pää.

***

Jalat ovat sen verran kipeät (pohkeet, akilles, jalkaterän lihakset, vaivaisenluu) viimeaikaisesta treenistä, että jätän tänään tunnin väliin suosiolla, ettei tule mitään äreämpää tulehdustilaa. Menen huomenna luultavasti korkkaamaan kuntosalin, eli treeniä tulee joka tapauksessa vielä tälle viikolle, mutta hieman eri muodossa. Sinänsä positiivista, että on tullut ihan uudentyyppistä kipua, koska selkeästi uusia lihaksia on tullut käyttöön.

***

Joudun preppaamaan arabiaa, koska huomenna pitäisi osata sanoa jotain yhdessä tilaisuudessa. Olen viime aikoina ollut todellakin vain kuunteluoppilaana, koska en ole voinut panostaa siihen yhtään. Nyt pitää sitten kerrata hieman fraaseja, kuten "osaan vain hieman arabiaa" ja toivon tosiaankin, ettei kukaan kuvittele minun voivan toimia tulkkina. :-D

Sammakko

2006-03-08T15:00:00.000+02:00

Olen huomannut, että minusta on tullut hieman vastarannan kiiski. Periaatteellinen vastustus tiettyjä asioita kohtaan kohottaa päätään, enkä esim. tänään oikein ymmärrä, että miksi Naistenpäivää ylipäänsä vietetään? Vähän samanlainen suhde minulla on ystävänpäivään ym. hömpötyksiin, vaikka toki kiitän onnitteluista (ja arvostan siipan ystispäivän suunnitelmia, vaikka tänä vuonna torppasin ne tehokkaasti ja halusin nälkäisenä ja väsyneenä vain take away -safkaa olohuoneen lattialla, vaikka olisin saanut vaihtoehtoisesti kynttiläillallisen).
Mutta mielestäni esimerkiksi Naistenpäivä on jotenkin niin suunnattoman teennäinen. Minulle jokainen päivä on naisten (ja miesten) päivä, enkä ymmärrä mitä tarkalleen ottaen tänään juhlitaan.

Vähentynyt diplomatiani aiheuttaa sen, että sammakoita loikkii sinne sun tänne ja viimeksi tänään olen kahteen otteeseen sanonut asioita niin suoraan (siis totuuksia, eikä edes hirveän epäystävällisiä, mutta sellaisia, joita ei "yleensä" ole tapana sanoa ääneen), että joku on samassa seurassa kohotellut kulmiaan ja sanonut, että "ohhoh". Tosin tiedän, että minut tuntevat ihmiset tietävät, että en tarkoita pahaa, eli he ovat ehkä lähinnä yllättyneet siitä, että joku kehtaa olla suorasanainen eikä kiertele ja kaartele ja sano samaa asiaa kaunopuheisemmin.

Tänään viimeinen aamu näitä sarjoja, ja huomaan, että kun luulee osaavansa kaiken ei keskity, ja on helppo tehdä virheitä. Huomaan kuitenkin myös, että muutamasta jutusta alan päästä jyvälle ja esim tietyissä hypyissä hahmotan, miten etujalkaa pitäisi heittää ylös loikan aikana (jos olisi sitä voimaa ja fleksibiliteettiä). Yksinkertaiset askel-askel-askel-grand jéte-tyyppiset viritykset menevät outoa kyllä helpommin solmuun, vaikka niissä ei pitäisi olla edes mitään tajuamista, vaan eteenpäin menoa. Piruetit en dedans ja viidennestä eivät suju. En tiedä mistä kiikastaa (tai tiedän, tekniikasta), kun tankosarjoihissa väliin ripotellut piruetit toimivat kutakuinkin en dehors, mutta toiseen suuntaan tulee ongelmia. Johtuu kaiketi väsymyksestä ja voimattomuudestakin, kun fondueiden ym. lopuksi pitäisi vääntää itsensä ryhdikkäästi hyvään pyörimisasentoon. Ja huomaan, että on tullut paha tapa (huomaamatta) leputtaa sitä passéjalkaa hieman tukijalkaa vasten, enkä olisi huomannut sitä ilman, että siitä olisi huomautettu eilen. Pitää muistaa kiinnittää siihen(kin) huomiota jatkossa. Niin pieni pää, niin paljon muistettavaa.

Nilkka nuljahti eilen tunnilla embôité käännöksissä , mutta ei onneksi häirinnyt juuri tänään. Jalkaterien lihakset ovat osin poikkeuksellisen kipeinä, selkeästi johtuu asentomuutoksesta. Pitänee jumpata illalla ja kylmägeelillä vähän turruttaa kudoksia. Toinen vaivaisenluu/päkiä on taas kipeä, mutta yritän olla ajattelematta, koska huomenna on vielä tunti, joka pitäisi mennä läpi ongelmitta. Loppuviikosta voi taas lepuuttaa demi-pointe-asentoa.

Kuntosalilaitteet on kahlattu läpi, mutta pitää itse vähän katsastella niitä sopivia painoja. Lämppäreinä ajattelin kokeilla porraskonetta, crosstraineria, soutulaitetta ja ihan juoksumattoa kävellen ja ylämäkeen. Laitteet ja tilat olivat tosi hyviä, eli nyt pitää vaan laittaa vähintään yksi salikerta per viikko kalenteriin.

Überflow, Depeche Mode rocks

2006-03-07T14:06:00.000+02:00

Tänään oli pitkästä aikaa ihan huipputunti, paras tunti pitkiin aikoihin, joskin myös raskas.

Opettaja ei ole nähnyt minua ehkä neljään viikkoon poissaolojen, sairauksien ym takia, mutta jostain syystä olen ilmeisesti onnistunut jotenkin kehittymään tällä välillä. Hän oli ihan superinnoissaan yhden kurssin ja koulutuksen takia, paljon uusia kikkakolmosia takataskussa, ja pääsin opetuksen "uhriksi", josta meni tietysti ihan pasmat sekaisin. Että kun sain niin paljon huomiota ja tein jotain kykyihini ja osaamiseen nähden ilmeisesti hyvin.

EDIT: en voinut lukea uudestaan hehkutustani, koska alkoi nolottaa, eli oli ihan pakko editoida pois osa tästä ja jälkeen päin tulevasta tekstistä.

No, näitä flowpäiviä ei kyllä tule turhan usein ja elän näillä kommenteilla pitkään. Heti meni kyllä pieleen, kun opettaja huusi jotain kannustavaa, eli vielä on opettelemista pos. palautteen vastaanottamisessa.

En tiedä tarkalleen mitä olen tehnyt, jos edistystä on tapahtunut. Sen tiedän, että olen yrittänyt sitä nilkan asentoa tarkkailla nyt muutenkin ja luultavasti saanut hieman oikeita lihaksia käyttöön, mutta kuten tänään huomasin, niin erityisesti pliéissä en edelleenkään käytä oikeita lihaksia vaan romahdan alas. Ja juuri siitä syystä niissä persuksen alapuolisissa lihaksissa (ja persuksissa) ei ole voimaa eikä elastisuutta.

Työkaverilta sain lainaksi tasapainolaudan, jolla voin pitää pieniä taukoja ja yrittää vahvistaa lihaksia nilkassa.

***

Myös eilinen tunti meni ihan ok, sarjat alkavat olla sen verran hyvin päässä, että voi keskittyä ilmaisuun. Adagio alkaa olla teoriassa hallussa ja alun hitaassa grand pliéssä voi pysyä jopa pystyssä (kun muistaa aktivoida lihaksia...). Tunnilta lähtee aina hyväntuulisena pois ja onneksi suihkutiloissa ja kellarissa alkaa vihdoin joku korjausoperaatio. Kohta seinät ovat umpihomeessa ja puoliromahduspisteessä, jos se veden valuminen "jostain" olisi jatkunut vielä pitkään.

***

Paasto on mennyt syömisten suhteen hieman pieleen, mutta nettisivujen ja hömpän suhteen ei. Huomaan, että minulla on runsaasti luppoaikaa, jos käyttäisin aikaa vaan hyödyllisiin juttuihin. Sunnuntai-iltana selailin kirjahyllyä läpi levottomana, enkä tiennyt, että mitä olisi pitänyt tehdä. Johtui selkeästi siitä, että kun ei voi roikkua netissä, voisi tehdä jotain järkevää.

***

Eilen olin neljän kaverin kanssa katsomassa Depeche Modea, ja vaikka en ollut alussa ihan hirveän virittynyt ns. kisatunnelmaan(kukaan meistä ei ollut), niin keikka oli kyllä hyvä. Muutaman hitin olisin kyllä lisännyt listoille, mutta menihän se noinkin. Vanhat lukiovuodet palautuivat elävänä mieleen ja on se bändi vaan ihan sairaan hyvä. Erityisesti Personal Jesus jäi lähtemättömästi mieleen ja kertsin "Reach out and touch faith" aaltoili yleisössä samanaikaisesti käsien ja vartaloiden voimalla. Siinä vaiheessa ei enää voinut pysyä penkissä vaan oli pakko osallistua.

Huvittavaa oli, että lähistöllämme istui ihmisiä, jotka eivät selkeästi a)pitäneet bändistä b)omanneet yhtään syytä olla siellä. Kävipä yksi vanhemmanpuoleinen herrahenkilö (jonka vieressä vanhahko naishenkilö haukotteli koko keikan ajan) sanomassa järjestysmiehelle, että voisiko tämä pyytää edessä olevia istumaan paikoilleen, kun he eivät näe paikoiltaan kun toiset seisovat. Siis haloo.
Toinen vastaava tapaus oli, kun yksi pariskunta istui keikan ajan kuin jähmettyneenä paikoillaan ja kun mies yritti nousta hieman jammailemaan, kiskoi vaimoke hänet sekunnin murto-osassa takaisin istumaan. Mahtoi olla upea konserttielämys miehelle, kun piti kököttää paikoillaan, ettei saa kaulimesta.

Ps. tää on osin ihan hirveää kieltä, mutta en jaksa nyt korjailla, sorry

Pps. Ostin Emma-gaalan innoittamana Uniklubin cd:n ja tää on itse asiassa tosi jees musaa, erityisesti Huomenna on just sellanen biisi, johon Jouka Valkama vois tehdä koreografian, melkein näen sen jo silmissäni.

Rajapyykki

2006-03-02T14:22:00.000+02:00

Tein tänään vahingossa elämäni ensimmäisen pitkittäissuuntaisen spagaatin.

Tavoite oli "kesään mennessä", mutta aamun tunti oli niin venyttelypainotteinen, että huonolla tekniikalla tein sen jo tänään. Takajalka ei ollut auki kierrettynä, eli vielä on matkaa ihan puhtaaseen spagaatiin (enkä sivuspagaatia ole vielä lähelläkään), mutta tähän mennessä ilmarakoa on jäänyt aina 15-20 cm ja nyt käytännöllisesti katsoen menin alas asti. Tosin lihakset olivat tosi lämpimät ja venyttelyä alla niin paljon, että todennäköisesti "normaalitunnilla" en tähän ihan heti taas taivu, mutta siis toivoa todellakin on.

Meillä oli siis sijainen tänään, tosin tuttu opettaja kuitenkin. Tunti oli tosi erilainen taas, mutta kiva. Jouduin haastamaan itseäni ja olin ykkössuuntaan ekana peiliin päin, mutta pystyin tarkkailemaan kylkiä ja asentoa muutenkin erityisesti attitude-vienneissä ym, eli oli hyödyllistä. Opettaja huomasi samat perusviat kuin mitkä jo tiedostan, eli painon valumisen jalan etusyrjälle ja sen, että en aktivoi aina reisiä.

Aamulla tajusin yhden seikan taas siitä, miten pitäisi ajatella keskivartalo suhteessa käsiin. Olen jotenkin liikaa miettinyt sitä "yhtenä pakettina" ajatusta ja täten välillä heilun minne sattuu, kun kädet tekevät esim. port de brassa kaarta takaa. Aamulla yhtäkkiä välähti että kädethän ovat oikeastaan "irtonaiset" samoin kuin jalat, ja jotenkin pitäisi ajatella painopiste keskelle, vaikka samalla venyttää ulospäin. Että se käsi, joka on esim. kakkosessa, ei liiku tai vaihda asentoa, vaikka toinen tekisi mitä ja vaikka ylävartalo kallistelisi. No, tätä on hieman vaikea selittää näin sanallisesti, mutta siis taas olen ehkä tehnyt jonkun merkittävän oivalluksen.

Samoin esim. grand battementeissa taakse olen tottunut liikaa ajattelemaan sitä myötäämistä eteenpäin ja vasta oikeastaan pari viikkoa sitten tajusin, että siinäkin suunta on oikeastaan ylöspäin, kuten attitudeissakin. Eli olen todennäköisesti liian "löysästi" tehnyt sitäkin ilman, että olisin aktivoinut selkälihaksia toimintaan.

Ensi viikolla menen tsekkaamaan sen kuntosalin ja saan luultavasti ohjelman, eli sitten voi keskittyä täsmäliikkeisiin.

L/XL

2006-03-02T08:53:00.000+02:00

Ostin eilen uudet trikoot (ensimmäiset vaaleanpunaiset, btw) ja pohdin kauan kokojen välillä. Olen jo aiemminkin huomannut, että baletti- ja tanssivaatteiden suhteen ei aina toimi samat lainalaisuudet kuin ns. normaalivaatteisiin, eli valitsin L/XL sen sijaan, että olisin ottanut omaa kokoani paremmin vastaavan S/M. No, kun otin pöksyt paketista pyöräytin silmiäni pariin otteeseen. Oli pakko mitata. Strategiset mitat venyttämättömillä trikoilla olivat: vyötärö 17 cm, pituus 71 cm. Ovat aika napakkaa neulosta, eli muutama venytyskertakaan ei tehnyt mitään vaikutusta lopputulokseen. Ei auttanut kuin ensin tsekata, että sainko jonkun lasten koon ja sitten kastaa trikoot ja venytellä niitä.

Jalkaan ne toki sain hyvin, venyväthän ne kyllä, mutta noin periaatteessa ihmettelen kokomerkintöjä. Oma kokoni on pääasiassa 34-36-luokkaa ja väitän, että nuo L-XL trikoot menevät nippa nappa enää 40-kokoiselle ihmiselle. Halusin isomman koon senkin takia, ettei vyötärönauha pureudu kiinni ja vältän paitsi painaumat, niin sen karmean makkarankuorimaisen pursunnan. Pitänee pestä trikoot huuhteluaineen kera, josko hieman löystyisivät.

Balettipukukin taitaa muuten olla kokoa L tai jotain 48 (jonkun muun maan kokotaulukon mukaan), eli vähemmästäkin sitä saisi aikaan ulkonäkökomplekseja ja syömishäiriöitä. En ihmettele, että oikeasti isokokoiset harrastajat tuskailevat ja ahdistuvat tanssitarvikeliikkeissä ja trikoiden sijaan pitäytyvät t-paidassa ja verskoissa.

Tällaiset villahousut haluaisin, mutta jalan alta menevillä "lenkeillä", kuten säärystimissä. Niitä ei vaan saa juuri mistään, mutta kävin kysymässä Piruetista ja ehkä tilavat niitä. Repeton valikoimissa noita on ja Englannista voisi saada jo nyt, jos olisi matkoja Londoniumiin. Yritin kaivaa Repeton tai Gamban nettisivua esiin, mutta en löytänyt.

(c):Freed of London

Paaston aika alkaa

2006-03-01T21:05:00.000+02:00

Tänään tuhkakeskiviikkona alkoi paaston aika. Jos olisin mennyt messuun, olisin saanut tuhkaristin otsaani (en vain tajunnut tätä silloin, kun lipun pikkujoutseniin ostin). Kävin kyllä kirkossa, kun oli sinne muutenkin asiaa, mutta en ehtinyt jäämään messuun.

Katolilaiset eivät paastoa samalla tavoin kuin ortodoksit, jotka aloittivat jo viime sunnuntaina. Itse noudatan vanhempia paastosääntöjä, vaikka ovat tiukempia kuin nämä nykyiset:

Helsingin piispan paastokäsky, joka toistaa Pohjoismaiden piispainkokouksen suositukset vuodelta 1985.

Tänä vuonna tuhkakeskiviikko on 1. maaliskuuta ja pitkäperjantai 14. huhtikuuta.

1. Uskovia velvoittaa paasto ja liharuoasta pidättyminen, abstinenssi, tuhkakeskiviikkona ja pitkänäperjantaina. Paastoamisvelvollisuus koskee täysi-ikäisiä siihen asti, kun he täyttävät 60 vuotta, abstinenssi 14 vuotta täyttäneitä.

2. Perjantaisin jokainen 14 vuotta täyttänyt täyttää katumusvelvollisuuden esimerkiksi:

pidättymällä liha- tai jostakin muusta ruoasta,
pidättymällä alkoholin tai tupakan käytöstä tai jostakin muusta nautinnosta,
pidättymällä kaikesta ruoasta tavallista pidemmän ajan; näin säästynyt raha voidaan lahjoittaa hiippakunnan Caritas-järjestön kautta käytettäväksi hätää kärsivien hyväksi,
omistamalla erityistä huomiota perheen yhteiseen rukoukseen, osallistumiseen pyhään messuun, sakramentin palvontaan tai ristintien hartauteen,
antamalla erityistä huomiota niille, jotka ovat köyhiä, sairaita, vanhuksia tai yksinäisiä.

3. Jokainen voi vapaasti valita sen katumuksen harjoittamisen muodon, jota hän tavallisina perjantaina noudattaa, eikä sen tarvitse aina olla sama.

4. Ei ole katsottava synniksi, jos joku ei täytä katumusvelvollisuuttaan jonain perjantaina. Vakava aikomus katumuksen harjoittamiseen on kuitenkin velvoittava.

+ Józef Wróbel SCJ
Helsingin piispa

Paavi Benedictus XVI:n viesti paastonajalle on luettavissa eri kielillä täällä.

Tässä on ortodoksipiispojen paimenkirje vuoden 2006 suuren paaston alkaessa.
Tässä enemmän ortodoksien paastosta, paastosäännöistä ym.

Oma paastoni lähenee vanhan katekismuksen mukaisia sääntöjä (ks. alla), vaikkakin täytyy tunnustaa, että nuo päivät eivät pidä ihan täsmällisesti paikkaansa, vaan paastoan näillä säännöillä tästä pääsiäiseen asti joka päivä, en jaksa muistaa eri päivien vaihteluita.

Kolmas kirkon käsky.
"Pidä säädetyt pastopäivät, äläkä syö lihaa abstinenssipäivinä".

Mihin kolmas kirkon käsky velvoittaa?
Kolmas kirkon käsky velvoittaa meitä pitämään säädetyt paasto- ja abstinenssipäivät.

Mitkä ovat säädetyt paastopäivät?
Säädetyt paastopäivät ovat seuraavat:
1) pyhän paaston aika s.o. kaikki arkipäivät tuhkakeskiviikosta pääsiäisaattoon klo 12:een
2) vuodenajanpäivät s. o. keskiviikko, perjantai ja lauantai kunkin vuoden ajan alussa
3) joulu ja helluntaiaatot

Miten paastoaminen tapahtuu?
Paastoaminen tapahtuu siten, että vain kerran päivässä nautitaan täydellinen ateria, ja muut kerrat hiukan yli puolet tavanmukaisesta määrästä. Paastopäivinä liharuoka on sallittua vain pääaterialla. Kuka on velvollinen paastoamaan? Paastoamaan on velvollinen jokainen 21 vuotta täyttänyt katolilainen, joka ei ole vielä täyttänyt 60 vuotta.
Vapaita paastosta ovat1) kaikki raskaan ruumiillisen työn tekijät 2) köyhät, jotka eivät voi hankkia täydellisiä aterioita 3) sairaat ja toipilaat.

Mitkä päivät ovat abstinenssi eli pidättäytymispäiviä?
1)kaikki vuoden perjantait (joulupäivää, uudenvuodenpäivää ja loppiaista lukuunottamatta, jos ne sattuvat perjantaiksi) 2) neljän vuodenajan päivät 3) tuhkakeskiviikko ja pääsiäislauantait klo 12:een.

Kuka on velvollinen kieltäytymään liharuoasta abstinenssipäivinä?
Velvollisia kieltäytymään liharuoasta abstinenssipäivinä ovat kaikki 7 vuotta täyttäneet katolilaiset, jollei pätevä syy ole heitä vapauttamassa. Mitkä ovat lailliset syyt, jotka vapauttavat abstinenssivelvollisuudesta? Sairaus, raskaudentila, ruokaloissa tai vierasuskoisten kodeissa aterioiminen, matkustaminen, sotapalvelus.

Edellä mainitut säädetyt vuodenajanpäivät ovat:
Keskiviikko, perjantai ja lauantai kunkin vuodenajan alussa.
Vuodenajat alkavat:
a) kolmannen adventtisunnuntain jälkeen
b) ensimmäisen paastosunnuntain jälkeen
c) helluntaisunnuntain jälkeen
d) syyskuun 14 päivän jälkeen

Pienten joutsenten lampi

2006-03-01T20:53:00.000+02:00

Kävin illalla katsomassa Pienten joutsenten lammen ja olin luultavasti ainoa aikuiskatsoja ilman lapsia. Salissa oli hirvittävä kihinä ja kuhina, mutta se oli vain virkistävää.

En odottanut esitykseltä oikeastaan mitään, vaan menin mieli avoinna sitä katsomaan. Teos on tehty lapsille, mutta viihdyttää kyllä aikuisiakin. Itse tarkastelin sitä pääasiassa tanssimielessä, mutta oli hauska huomata, että minäkin pelästyin ja hätkähdin tietyissä kohdissa. Jotkut pienimmät pelkäsivät oikeasti sitä mitä lavalla tapahtui ja joku äiti pohti, että "pitäisi varmaan oikeasti katsoa ja uskoa näitä ikärajoja, ennen kuin tuo pienempiä lapsia tänne" [suositusikäraja 7v]. Luulisin, että lapset viihtyivät aika hyvin, koska muutamaa "selostajaa" lukuun ottamatta lapsukaiset istuivat yleisössä niska pitkällä tarkkaillen mitä lavalla ja katsomossa tapahtui.

Teoksessa oli tosi hauska idea heti alussa, kun Eliaksen isää esittävä teoksen luoja ja isä Sami Saikkonen tuli katsomoon lasten joukkoon (kuului juoneen), jutteli heidän kanssaan ikäänkuin nämä olisivat Eliaksen isän työkavereita, ja siitä alkoi jo heti ensimmäinen hihitys ja kikatus, kun lapset odottivat jännittyneinä, että mitä tuleman pitää. Myös katsomon yli lentävä mörkö oli tosi pelottava, mutta onneksi juonessa kävi selväksi, että Elias voitti mörön, ettei toivottavasti kellekään jäänyt tästä mitään painajaisia... Teoksessa myös puhuttiin alussa, eli viesti tuli selkeästi läpi myös pienimmille lapsille.

Rumana ankanpoikasena oli Eleni Pierides, minulle uusi tuttavuus, sangen suloinen ja herttainen.

Kokonaisuus oli tosi kiva, sopivan pituinen (n. 1h) ja jos se vielä joskus tulee ohjelmistoon, niin suosittelen lämpimästi sekä lapsille että lapsenmielisille. Toivottavasti Saikkonen tai joku muu jaksaa tehdä lapsille lisääkin teoksia!

Aurinkotanssi

2006-03-01T12:39:00.000+02:00

Eilisellä tunnilla oli sijainen (joka kylläkin oli yksi tunnin vakiotreenaajista), mutta tunti oli kiva. Meitä oli aika vähän ja olimme kutakuinkin samalla tasolla kaikki, eli ei ongelmia siitä ja uskalsin avata suuni, jos tuli kysyttävää. Möhlin muutamissa periaatteessa helpoissa jutuissa, koska olivat vähän erilaisia kuin mitä olen tottunut tekemään (esim. eri kädet kuin muilla opettajilla), mutta kokonaisuudessaan tunti meni suhteellisen hyvin. Petite allegrossa meni hieman jalat solmuun, vaikka teoriassa pää tajusi mitä olisi pitänyt tehdä. Sain muutaman hyödyllisen korjauksen, ja huomaan taas, että en käytä pliétä niin kuin pitäisi. Esim. changementit teen liian helposti ilman pliétä, erityisesti jos ovat nopeita. Ponnistan siis milteipä nilkoilla ja varpailla, eikä hyppy lähde ahterin alta. Tosin tiedän tähän osasyyksi sen (ei ole tietystikään mikään selitys), että joillain tunneilla tehdään pikkuchangementeja, jotka ovat opettajankin mukaan pikemminkin kuin nopeita releveitä. Eli siitä on jäänyt huono tapa päälle.

Tämän päivän tunti oli taas muuten kiva, paitsi sama hajuvesiongelma kuin viime viikolla. En kehtaa asiasta sanoa, mutta alkutunnista oli kyllä vähän sellainen olo, että tulee oksu. Kun on kuuma, eikä ikkunoita voi tietystikään talvella pitää auki, niin vahvat, iltakäyttöön tarkoitetut hajuvedet voisi kyllä jättää iltakäyttöön tai vasta tunnin jälkeen. :/ Ehdimme tehdä tänään ylimääräisiäkin juttuja, vaikka jotkut sarjat tehtiin tuplana. Huomasin hauskoja havaintoja piqueissa, kuten että keskivartalo ei pysy pystyssä vaan lysähtää jotenkin. Heti kun alkoi mennä pieleen, ajattelin "keskivartalo tiukkana, kyljet suorina, ylösveto, jalat auki, paino isovarpaan puolelle, ojenna passé-jalan varpaat, hyökkää eteenpäin, painopiste eteen, muista piste" ja heti alkoi mennä paremmin. Aika nopeasti noita kyllä joutuu ajattelemaan... Mutta siis on kyllä ihan totta, että jos oikeasti pystyisi tekemään kaiken niin kuin mitä opettaja koko ajan huutaa ja mikä on se tekniikan ydin, niin pystyisi oikeasti tekemään juttuja oikein. 8o)

Yhdessä sarjassa sekoilin niin pahasti (ajatuskatkos) yhteen suuntaan, että vieruskaverina ollut mieshenkilö jaksoi hihittää vielä seuraavassakin sarjassa. Mutta yleisarvio tällekin tunnille oli kyllä hyvä; mikään ei mennyt niin hyvin, että luulisin osaavani, mutta mikään ei mennyt niin huonosti, että olisi tullut toivoton olo.

Ajattelin ottaa viikko-ohjelmaan yhden kuntosalikäynnin. Erityisesti jalkoja pitäisi vahvistaa sitäkin silmällä pitäen, että en ojentaisi polvia liikaa, eikä selälle tai käsillekään tekisi yhtään pahaa punttitreeni. Pitäisi vaan tehdä niitä halveksittuja pitkiä sarjoja keveillä painoilla, koska funktiona olisi kestävyys, ei maksimivoima. Erityisesti takareidet ja pakarat voisivat kaivata vahvistusta.

Eilisen huippulöytö oli yksi uudenlainen hius"nipsu", hainhammas, mutta ihan uuden mallinen. Sillä pystyn tekemään todennäköisesti helposti nutturan ilman pinniväkerryksiä ja kumilenksuja, ja saattaa jopa pysyä päässäkin. Oli kyllä suhteettoman kallis hiuslaitteeksi, koska hajoavat välillä käsiin alta aikayksikön, mutta toivon, että toimii. Ratkaisisi aika monta ongelmaa sekin.

Ihana auringonpaiste ulkona!

Olipa kerran yksi 26-vuotias mies, joka halusi naisseuraa tositarkoituksella...

2006-02-27T19:23:00.000+02:00

... ihan pikainen veikkaus, että tää kaveri voi joutua hakemaan Elämänsä Naista vielä jonkin aikaa. Jaksoin lukea enemmän kuin vähän alusta, mutta koville se otti. Lycka till!

***
Johtolangat sinuun:

– et häpeä että yrität aktiivisesti kohdata rakkautta&muuta hyvää myös täältä
– kahvi
– pidät myös kylmästä kahvista
– et hoppari gootti rasta pissis prinsessa horo huulirasva-addikti bimbo kana rekkalesbo juoppo kettutyttö heppahullu maailmanparantaja newage–hörhö vihreä anarkisti hihhuli mielenosoittaja ketjupolttaja maatuska amis tavis tusinamassatar playinghardtoget bitch
– vältät latteuksia neutraaliutta kliseehöttöä löperöyttä diipadaapaa ympäripyöreyksiä, et pidä keskitiestä etkä kompromisseista, et ole tylsä tai mitäänsanomaton
– et snoukkaa skeittaa etkä laskettelekaan, paitsi ehkä pulkalla joskus voisit
– et käynyt armeijaa
– et fanita Yölintua R Williamsia Maroon5ta M Vilkkumaata R Martinia Nalle Puhia
– inhoat Moulin Rougea
– et lesbo etkä A Jolieta kuolaava bi. Naismakusi on enemmän osastoa N Kinski N Portman U Thurman
– et käytä huumeita
– osaat kiroilla
– puhelinlasku alle 10e/kk, et siis liian pälpättävä juoruriippuvainen tuhlaileva, eikä monen kymmenen ”läheisen” ihmisen verkkoa
– et käytä korkokenkiä lippistä vyölaukkua rannekelloa, etkä oikein aurinkolasejakaan (ainakaan päälaella) tai käsilaukkua (paitsi ehkä joskus tietyissä tilaisuuksissa)
– et käytä e-pillereitä, paitsi jos, niin siksi että kuukautisvaivasi eivät olisi niin isot
– enintään korvalävistyksiä, eikä nekään tai niiden korut ole mitään huomiota herättäviä, esim 10cm halkaisijaltaan olevia ns kanarenkaita
– ei tatuointeja, ainakaan isoja&näkyviä
– ei erityistä fetissiä lävistysten/tatuointien suhteen, että kiinnostut jostakin ihan vain niiden perusteella, myöskään kitaransoitto ei ole piirre joka herättää huomiosi, et ole bändärimateriaalia
– et hulluina autoihinkaan, et siis tuning bändärikään, hyvä jos omistat ajokortinkaan
– et vastaile ihmisille ihan sama whatever sika pestään unohda ei mitään tärkeetä, kun hän haluaa tietää mitä haluat tai tunnet tai miksi käyttäydyt tietyllä lailla, sinussa on otetta&asennetta
– et kutsu vanhempiasi/perhettäsi porukoiksi, et muutenkaan puhu teini/pissis/stadi/slangi/muoti/turunmurre kielellä, muttet myöskään kirjakielellä tai pikkuvanhasti, vaan omalla kielelläsi enimmäkseen
– yleissivistyksesi käsittää mm seuraavat: Celsius morsettaa J Morrison jalkapallon paitsiosääntö
– et ole näitä jotka juo/bilettää about kaikki rahansa, ja sitten ovat valittelemassa että vitsi kun ei oo rahaa niin pitää sisällä murjottaa, ja kun sitä rahaa saa niin meneepä se kumman nopeasti mutta kivaa on, ja sitten valittelet että vitsi kun pitää puuroa syödä seuraavat pari viikkoa
– et ole hienohelma, et mieti edes varttia mitä laitat päälle, et meikkaa joka aamu hirmu kunnolla ja sitten pitkin päivää vähän väliä, pidät välillä samoja vaatteita seuraanavakin päivänä, et tuhlaa satoja euroja vaatteisiin kuukaudessa, et kuitenkaan tuulipukuunkaan pukeudu
– et ole anime-fani, muutkaan muoti-ilmiöt eivät sinua hetkauta, et hiihdä oikkujen perässä muiden mukana, et ole imettävissä tai johdateltavissa sellaisiin mukaan
– et lahjoita rahaa hyväntekeväisyyteen & lunasta siten hyvää omaatuntoa&yöunia, tykkäät kyllä tehdä jotain hyvää joidenkin edestä, mutta et noin olemattomana pisarana meressä, haluat nähdä tekosi jäljet melko tarkalleenkin
– et käy äänestämässä, tajuat miten mitätön se raapaisu jossain kopissa paperilapulle on mihinkään, et myöskään lottoa
– horoskoopit eivät ole sinulle tärkeitä, et määritä itseäsi niiden, tai nettitestien kautta, etkä copy pasteta ”tuloksia” esittelyihisi, tyyliin ” "Olet luova ihminen, et tyydy valmiiksiannettuihin vastauksiin.."
– koulurepussasi ei ollut peace-merkkiä yhtyeiden nimiä pinssejä hakaneuloja
– et pidä ristiseiskasta etkä tajua (tai tajuat) miksi ihmiset aina pelaa sitä jos jotain korttipeliä haluavat pelata
– et käytä vappuna tiaraa/kruunua, etkä kyllä muulloinkaan
– J Anistonia et pidä lähellekään kauniina, et kadehdi hänen ulkonäköään, hän ei ole sinulle esikuva missään mielessä, et pidä häntä hauskana, muutkin keisarin uudet vaatteet spottaat helposti, ja pidät ääliöinä niitä jotka ääliöitä ovat, ja hehkuttavat keskenänsä
– et käy festareilla
– et seuraa Emmerdalea tms, katsot TV:stä hyviä ohjelmia, kuten South Park Irvipuhelut Jerry Springer Pää sekaisin Operaatio hyvä yritys Seinfeld Frasier NYPD Blue Chicagon lääkärit Laivaromansseja
– et harrasta matkustelua, välillä ehkä jossain käyt, nautitkin siitä, mutta harrastus se ei ole, ehkä kanssani voisit sellaista harrastusta aloittaa joskus
– osaat&tykkäät laittaa ruokaa
– ei teeny weeny viivoiksi nypittyjä kulmakarvoja, joiden väli on vieläpä pari tuumaa
– et lähetä maileja joiden otsikossa on Re: tai Vs: ja sisällössä saamasi maili kokonaisuudessaan >-rimpsuna, teet yksilölliset mailit joista pyyhit turhat hömpänpömpät pois
– et ole <3:ä> jotta saisit mahdollisimman paljon huomiota -> kosijoita -> iskuyrityksiä -> SITÄ -> orkkuja
– et paneskele tuntemattomia, tunteet pitää olla mukana pelissä jotta se kiinnostaisi sinua lainkaan, joku jonka tunnet ja josta välität
– et osallistunut vanhojen tansseihin&penkkareihin
– vartalosi&pääsi välillä erottuu selvästi joku kaulan tapainen osasto, ei niin että siinä ihan kuin alataikina jonkunlaisen välitaikinan kautta muuttuu jonkunlaiseksi pallon tapaiseksi
– et käy katsomassa uusia Hollywood-tuotoksia, etkä kotimaisiakaan
– suosikkinäyttelijäsi ei ole R Williams J Depp M Gibson S Bullock G Close V Diesel M Leppilampi
– lempielokuvasi ei ole Kummisetä TSH Tähtien sota Indiana Jones Epäillyt Memento LA Confidential Hiipivä tiikeri Kuudes aisti Forrest Gump Housut pois, mikään Gilliamin ohjaama, mikään Disney
– et käytä erityistä yöasua, et ainakaan tätimäistä tai lapsellista, tyyliin Nalle Puh
– vaatteesi eivät ole enimmäkseen seinäruusu-tyylisiä, harmaita tai murrettuja, hiirulaisille sopivia
– et käytä sanoja naisenalku neitonen komistus koiruus bisse katseenkestävä omillaantoimeentuleva akateeminen loppupeleissä
– et käytä seuraavia tai muitakaan fraaseja (=kuluneita ilmauksia), et ole kulunut kielesikään osalta:
- löydänkö sinut näin
- oma ihana kulta jonka kainaloon käpertyä
- villi&vapaa
- fiksu&filmaattinen
- kauneus on katsojan silmässä
- sisäinen kauneus
- sinkkuilut sinkkuiltu
- juoksut juostu
- en oikein tiedä mitä haen, kerro sinä se minulle
- haluan vaihtaa ajatuksia
- ystäviä ei ole koskaan liikaa
- mies joka puhuu&pussaa
- kesyttäisitkö minut
- piristä päivääni
- [sitä sun tätä] älkää vaivautuko
- kuva kuvasta
- kaikille 100% varma vastaus
- jos kolahti niin heitä postilla
- en pure (ainakaan kovaa/heti)
- älä kulje onnesi ohi
- se mikä ei tapa vahvistaa
- pilke silmäkulmassa
- leijonanainen/vaakatyttö tms
- osaat bilettää mutta myöskin viettää rauhallisia koti-iltoja
- ja satoja muita (deitti-ilmotus)kliseitä, käyttämäsi kieli on sinua omaa, sisältäsi pursuilevaa, persoonasi lävistämää ja sielusi suodattamaa, ei massasta tarttunutta poliittisesti korrektia normaalia tylsää puuroa johon törmää missä vaan väistämättä vaikkei haluaiskaan, olet uniikkia myös kielesi osalta
– tupakoivasta naisesta en oikein osaa kuvitella voivani pitää
– ei lemmikkinä ainakaan käärmettä kilpikonnaa tai isoa vaarallista koiraa
– älykäs hauska kaunis mahtava jännä kiehtova aito avoin suora tunteellinen aistiva näkevä kokeva OMANLAINEN
– koneesi taustakuvana ei ole Lamborghinia R Williamsia sateenkaarimaisemaa jne. Kotisivusi taustakuvana ei ole tähtiä kukkia pääkalloja jne
– et tilaa mitään trendilehtiä, etkä oikein muitakaan
– sarjakuvamakusi ei ole Aku Ankka Karvinen tms vaan enemmän tyyliin Robert Crumb Tenavat Kamut
– et ole allerginen monille asioille. Et sairasta diabetestä tuberkuloosia Downin syndroomaa Aspergerin syndroomaa liikalihavuutta jne
– et käytä sanaa varattu; jos rakastat jotakuta & hän rakastaa sinua niin miksi siitä pitäisi käyttää sanaa josta tulee mieleen että joku on huussissa sisällä kököttämässä & ovi on säpissä mutta ehkä kohta aukeaa
– et käytä sanaa eksä; jos olet joskus rakastanut jotakuta & hän sinua niin miksi käyttäisit hänestä milloinkaan sanaa josta tulee mieleen raksilla merkattu kaadettavaksi tarkoitettu puu jossain korvessa
- et ehdota että treffeillä mennään elokuviin/kahvilaan. Ihmisessä jonka kanssa ei uskalla sopia muuta kuin että "nähään vaan jossain" niin eipä sellasessa sitten varmaan mitään potentiaaliakaan näe. Jos ei potentiaalia näe miksi edes tavata
- et ole h-tajuinen siten kuin 100% ihmisistä on, eli nauravat vitseille. Jos sinulle kertoo jotain hauskaa, niin reboundaat jotenkin, jatkat hauskuutta johonkin suuntaan, reagoit jotenkin uudella idealla, osaat antaa jotain takaisin. Ei niin että kerron sinulle jotain ja sitten hymyilet/naurat/hymähdät. Mieluummin labyrintti, kuin umpikuja
– empatiakyky moraali sydän sielu lämpö hyvyys ja vetovoimaa joka ei riipu meikeistä tai kireistä/paljastavista vaatteista
– et tervehdi ihmisiä moi-sanalla. Vaan kuulut Marsin tuolta puolen saapuviin hei-kansalaisiin. Et ole tekopirteänuorekas.
- et käytä netissä jutellessa seuraavia "sanoja": aijaa jaa aha just hä häh tä täh jtn mtn
– pidät pinaattikeitosta kalakeitosta mämmistä piimästä
- yhdellä sanalla voisin laittaa tällaisen johtolangan: sähäkkä. Eli se mitä olet&ajattelet&sanot&teet&miltä näytät&miten toimit&miten leikkaat ruisleipää niin siinä on vahvaa persoonallista tunnetta, eli lämpöä&asennetta&voimaa&syvyyttä, sisälläsi on hehku, niin kaunis&aito että erottuu kauas
-Beethoven

Kriisi Los Angelesissa

2006-02-27T17:51:00.000+02:00

Pitkästä aikaa Kaunareiden aikaan telkkari auki ja voi taivas, millaisia kriisejä ja solmuja siellä onkaan. Brooken nykyinen mies Ridge on suudellut vaimonsa ja isänsä aiemmasta avioliitosta syntynyttä tytärtä, Bridgetiä (jonka näyttelijä on ilm. vaihtunut? ja jonka luulin itse asiassa olevan Brooken ja Ridgen tytär, vrt nimi) ja nyt en ole ihan varma, että onko niillä muutenkin jotain vispilänkauppaa, tai onko ollut. No, yksi juonikas blondi on kuitenkin salakuvaillut näitä tapahtumia ja ties mihin se vielä johtaakaan. En tunne enää puoliakaan hahmoista, enkä tiedä kuka on kenenkin sukulainen tai ex-heila, mutta samat juonikuviot sarjassa näyttävät jatkuvan edelleen. Aktiivikausi Kaunareiden katsomisessa taisi olla -94 tai -95, jolloin tuli katsottua sitä joka päivä...noloa tunnustaa.

Aamuherääminen oli taas ankeaa (maanantai), mutta onneksi on jo niin valoisaa. Lähdin kuitenkin reippaasti tunnille, kun olo alkaa olla jo niin paljon parempi. Hieman nuhaa, mutta allergialääkkeillä toivottavasti sekin on pian mennyttä. Tunti oli taas tosi kiva, enemmän ihmisiä kuin yleensä maanantaisin, mutta ei liikaa. Sarjat alkavat olla paremmin hallussa ja ns. pattipaikkoihin pystyi kiinnittämään enemmän huomiota.

Huomaan, että kun olen yrittänyt muistaa painon tasaisen jakautumisen jalkaterälle, on yksi vanha vika tullut taas mukaan, eli polvien yliojentuminen. Käsien kannatus on kolmas haaste ja neljäs on se, että pitäisi muistaa nostaa leuka ylös, eikä olla puolivarovaisena 'anteeksi, että olen olemassa'. En katso lattiaan enkä jalkoihin, mutta jotenkin arastelen olla "päättäväinen" ja sen sijaan teen osin juttuja arastellen ja olen hieman varovainen. Tuolla voi olla joku yhteys yläselän prakailuun, joskin se on viime aikoina ollut aika hyvä *kopkop*.

Tänään oli myös osteopatiaa, ja muuten oli ilmeisesti kaikki kunnossa, paitsi alaselässä jompikumpi puoli oli lukossa ja lähti taivutettaessa "mukaan", kun toisella puolella oli jotain muuta häikkää. Nyt on taas avattu ja rukattu rankaa, eli sen pitäisi olla taas kunnossa. Lonkat ovat pysyneet tosi hyvinä ja selkäkin on kuulemma hyvän mallinen, omituiset vääntymät ja virheasennot ovat onneksi vähitellen lähteneet pois.

Huomenna pitää käydä Stockalla käyttämässä kanta-asiakassetelit pois, listalla on ainakin mikrokuituliinoja ja talviolosuhteisiin sopiva ulkoiluasu tai ainakin toppahousut, jos edullisesti saa.

Opetus reaalimaailmasta

2006-02-24T22:58:00.000+02:00

Muutama postitus sitten pohdin sitä, että yksi deadlineni on paukkunut rikki jo jokin aika sitten, koska en ole saanut tarvittavia tietoja ja materiaaleja, jotta olisin voinut ko. työn tehdä.

No, oletin tietysti, että kaikki muut ovat työn jo palauttaneet, ja eräs opetushenkilöstöltä tullut viestikin antoi viitteitä siihen suuntaan. Huolestuneena sanoin tarkastajalle, että olen todella pahoillani, että olen myöhässä, ja yritän nyt haalia sen verran tietoja kasaan, että voin palauttaa edes jonkun raakileen. Hän totesi, että "ei hätää, et ole ainoa". Ja sain kuulla, että palautusprosentti on ollut arviolta 25%.

Helpotti aika paljon, mutta aion siitä huolimatta pusata jonkun kyhäelmän kokoon ensi tilassa, koska en tykkää siitä, että en ole tehnyt jotain määräaikaan mennessä (vaikka siis tämä ei ole mikään laiskuudesta johtunut vetkuttelu). Kokemusta on professorista, jolle mikään oikea syykään ei ole riittävä. Jos on työ myöhässä, niin se on myöhässä, eikä auta selittää, että tietokoneen kovalevy pamahti, kotona oli vesivahinko tai että lähiomainen kuoli edellispäivänä. Häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Lopputulos, ja vain lopputulos on se, mikä ratkaisee.

Minusta tuntuu, että maineeni on ehkä puolittain mennyt, koska joudun lähettelemään tiedonhakupyyntöjä asiasta, jonka suhteen en ole varma osaanko kysyä oikeita kysymyksiä ja/tai kysynkö sellaisia asioita, joihin ei ole olemassa mitään vastausta.

Vastaanotto on ollut kutakuinkin säännöllisesti "mihin näitä tietoja tarvitset?", ja en siis kysele mitään Suomen puolustuspolitiikan strategisia top secret -juttuja.

On hankala ilmaista asiaansa selkeästi ja ytimekkäästi, kun ei ole itsekään varma, että onko asian ytimessä ja mitä kaikkea pitäisi osata kysyä. Tänään löysin työni kannalta yhden hyödyllisen nettisivuston (ihan puolivahingossa) ja sinne lähti taas yleisosoitteeseen viesti saatteella "En ollut ihan varma kenelle henkilöstöstänne tämä viesti tulisi kohdentaa, joten toivon, että tämän viestin vastaanottaja voi ohjata sen eteenpäin parhaaksi katsomalleen henkilölle".

Saa nähdä millaista palautetta saan.

Kiitos alakertaan

2006-02-24T22:17:00.000+02:00

Kiitos naapurini, että hihkut ja huudat niin kovaa aina kun Suomi tekee maalin jääkiekossa. Minä voin rauhassa seurata ihan eri kanavaa, koska tiedän sinun ilmoituksesi perusteella koska pelissä tapahtuu jotain kiinnostavaa ja voin kääntää oikealla hetkellä kanavaa.

Toivon, että luoksesi ei kuitenkaan tänään tule kaverilaumaasi katsomaan peliä, kilisyttämään pulloja ja kuuntelemaan musiikkia, vaan hihkut siellä hieman matalammalla profiililla.

T: yläkerran sohvalta

Don ja Dulcinea

2006-02-24T14:58:00.000+02:00

Eilinen Don Quijote oli monella tavalla iloinen yllätys. Auli Räsänen kommentoi muistaakseni HS:n kritiikissään niin, että toinen Kitri, Carolina Agüero, on tulisempi ja sähäkämpi (tai jotain tuollaista, en muista adjektiiveja tarkkaan) kuin Salla Suominen. En tiedä onko Suomisen esitys muuttunut, mutta mielestäni hän oli eilen hyvin kelpo Kitri. Ehkä hieman skandinaavisen viileä ja vaalea (sattuneesta syystä), mutta noin yleisesti ottaen en löytänyt hänen esityksestään moitteen sijaa. Fouetté-käännökset ja piruetit pyörivät mallikkaasti, hypyt (grande jetét ym) olivat ilmavia, ja hänestä löytyi myös temperamenttia.

Basilio, Dario Franconi, oli myös tosi hyvä, ja Suominen/Franconi tuntuivat tanssivan hyvin yhteen. Muutamissa alastuloissa oli hieman epävarmuutta, mutta ei häirinnyt yhtään kokonaisuutta. Cupidona oli Anastasia Dunets ja hän oli aivan ihana! Niin keveän kevyt ja vikkelä, upea! Anneke Lönnroth oli myös ok, ja erityisesti kuolasin hänen upean asunsa perään. :)

Flunssa vaati hieman veronsa, eli ajoittain huomasin keskittymiskykyni herpaantuvan, mutta se ei johtunut teoksesta.

Huomattavaa oli myös se, että katsomo oli miltei täynnä, enkä muista tuollaista tunnelmaa (jos ei Pähkinänsärkijän lumovoimaa lasketa mukaan) pitkiin aikoihin pääkatsomon puolella. Yleisö taputti esiintyjät kumartamaan varmaan viisi kertaa, eikä juuri kellään ollut kiire lähteä pois katsomosta.

Ennen esitystä olisi ollut teosesittely ja sen jälkeen mahdollisuus kysyä esityksestä, mutta valitettavasti en kumpaankaan voinut mennä; toiseen en ehtinyt, toiseen en jaksanut.

Jos teos ei ole vielä tuttu, suosittelen sitä lämpimästi! Esityksiä on enää kolme: tänään, 28.2 ja 2.3

Jännä juttu oli, että vasta Don Quijoten astuessa esiin tajusin, miksi Don ja Dulcinea -kuvio oli jotenkin tuttu: Suzanne Farrell ja George Balanchine. En voinut olla katsomatta teosta hieman sillä silmällä, joskin Patrice Bartin Don Quijote on tietysti ihan erilainen kuin Balanchinen. Elusive Muse -dvd:lla on kuitenkin pätkä Farrellin Dulcineasta, ja se on todella koskettavaa katsottavaa (vaikka toisaalta aika kieroakin, näkökulmasta riippuen).

Oopperasta kuuluu myös muuten hyviä uutisia: tämäkään ei ole osunut silmiin missään sen kummemmin, mutta mainostan tässä:

Kuluvasta kevätkaudesta lähtien opiskelijoille tarjotaan viimehetken opiskelija-alennus: esityspäivänä opiskelijat voivat ostaa liput permantopaikoille 10 euron hintaan, jos katsomossa on tilaa.

Viimehetken opiskelija-alennus myönnetään vain esityspäivänä ostetuista lipuista, eikä paikkoja voi tällöin varata etukäteen. Viimehetken alennuksen rinnalla on edelleen käytössä myös perinteinen opiskelijahinta, joka on 50 % normaalilipun hinnasta (hintaryhmissä 1–4) ja mahdollistaa sekä lipun varaamisen että lunastamisen etukäteen.

Kansallisoopperan normaalihintaiset liput maksavat katsomopaikasta riippuen 12–95 euroa. Uudet edut myönnetään vain voimassa olevaa eläkeläis- ja opiskelijakorttia vastaan Oopperan lipunmyynnissä ja Lippupisteissä. Lisätietoja alennuksista antaa Oopperan myyntipalvelu puh. (09) 4030 2210 arkisin klo 9–16.

A dream come true, kiitos Ooppera, että v i h d o i n olette päätyneet tekemään näin tärkeän ja suuren kädenojennuksen opiskelijoiden suuntaan!!!

Jos sitä mainostettaisiin hieman enemmän, saattaisi käyttäjäkuntaakin löytyä

Syyllisyys kumpuaa liskojen yöstä

2006-02-23T13:55:00.000+02:00

Kaksi yötä on jo mennyt puoliksi hereillä, tuskan hiessä pyörien, sotkeutuen lakanoihin ja odottaen kellon soittoa. Olotila on vaihdellut välillä kuuma--->hiki--->kylmä--->kuuma---> jne.

Tajusin nyt aamulla, että syynä on todennäköisesti kahtena iltana ottamani allergialääke, joka ei ole kyllä aiemmin aiheuttanut mitään piristysreaktioita, mutta sivuoireina luetellaan mm sydämentykytykset, unettomuus jne, ja vähän kaikkea sellaista outoa on ollut näinä liskojen öinä havaittavissa. Alkoholilla ei osuutta asiaan.

Siippa kysyi aamulla (siitä huolimatta, että näki ei-niin-hehkeän olotilani eilen ja myös tänään), että enkö aio mennä töihin ollenkaan. Katsoin häntä hetken ja totesin, että no en. Hän ei tunne sanaa "sairasloma", eikä itse ole kuin kuoleman kielissä töistä pois, vaikka olisi kipeäkin. Yritin kyllä valaista häntä, että se ei todellakaan tarkoita lusmuilua tai luuseriutta, jos ei mene sairaana töihin. Eikä sairaana olo tarkoita välttämättä 40C kuumetta ja puolikoomatilaa.

En minä silti sairaslomallakaan ole, en ole ollut kai koskaan. Olen joko tehnyt päivät myöhemmin sisälle esim. viikonloppuna tai tehnyt töitä kotoa käsin. Niin myös eilen ja tänään. Minun "sairaslomaani" on se, että tehdään töitä sairaana kotona. Sangen järkevää, enkä suosittele kenellekään. Todellista lepoa, kun koko ajan aivot höyryävät täydellä teholla. Työnantaja ei sitä tietenkään vaadi, mutta itse haluan jotenkin "hyvittää" sen, että olen sattunut saamaan jonkun pöpön. Argh.

Työkaverin kanssa juteltiin eilen syyllisyydestä, ja hänellä on sentään lapsi, jonka sairaus tai muu ongelma on sentään ihan "kelvollinen" ja yleisesti hyväksytty syy olla pois töistä. Siitä huolimatta hän sanoi, että jos on pois töistä ihan minkä tahansa syyn takia, niin aina jossain takaraivossa kalvaa syyllisyys, että nyt kaikki luulevat, että yrittää vaan lintsata. Ja vähän samanlainen olo minullakin on, vaikka tiedän, että jos on sairas niin on sairas.

Ongelmana tässä on ehkä se, että olen vuosien saatossa oppinut, että jos on kipeä olo kannattaa olla heti pois töistä ja yrittää saada tauti taltutettua heti alkuunsa. Näillä eväillä olen saanut typistettyä yleensä sairastelut (siis normaalit flunssat ym) kahteen, kolmeen päivään.

Kuitenkin se, että olen päivän pois silloin, toisen tällöin, tuntuu itsestäni paljon pahemmalta kuin se vaihtoehto, että sinnittelisi töissä kaksi viikkoa flunssassa, kunnes todetaan joku lääkehoitoa vaativa juttu tai saa jonkun jälkitaudin (ja on tartuttanut muita), mutta on kuitenkin ihan todistettavasti ollut kipeä (=lääkkeet) ja urhea työn sankari, eikä ole ollut mistään "vähäpätöisestä" syystä pois.
Ja siis kokonaiskuvan kannalta tuo on ihan sairasta: jos toinen oikeasti tervehtyy kolmessa päivässä ja toinen on sairaana hyvässä lykyssä vähintään kolme viikkoa putkeen, niin kumpikohan tapa sairastaa ihan oikeasti on parempi...

Tähän tosin liittyy se (kai), että muistan kouluvuosilta yhden kommentin, että "sä oot kans aina sairas", enkä omasta mielestäni ollut kyllä mitenkään keskivertoa enemmän, olin vain ehkä rohkeammin pois koulusta. Eli siitä on kai jäänyt kytemään mieleen joku omituinen itseruoskinta, että vaikka tietää toimivansa nyt järkevästi ja järkevämmin, niin siitä huolimatta sitä ajattelee, että mahtaako taas joku ajatella, että "se on kans aina sairas".

Yritän myös aina jotenkin "oikeuttaa" sairasteluni niin, että ajattelen minulla silloin olevan hyvää aikaa suunnitella kalenteria ja tekemisiä eteenpäin sekä ratkoa mahd. sellaisia pulmia, joihin ei ole muuten (muka) aikaa. Eli pitäisi tuokin aika käyttää jotenkin hyödyksi.

Jättäydyn myös heti pois liikunnallisista aktiviteeteista, jos olo ei ole ihan kunnossa, ja tunnen siitäkin syyllisyyttä.
"Ei ne muut vaan anna pikkunuhan tai pään tukkoisuuden häiritä, -kele, ne taistelee ja saa siitä hyvän mielen kun eivät ole luovuttaneet flunssalle tai päänsärylle, vaan pitäneet itsemääräämisoikeudesta kiinni ja todella menneet lenkille/jumppaan/uimaan."

En tiedä, ehkä minut on peloteltu niin hyvin lähipiirin sydänlihastulehduksilla ym, että pidän kyllä ihan suosiolla taukoa myös sairastelun jälkeen jos on yhtään sellainen olo, että en ole kunnossa. Yleensä jos olen puoliterveenä mennyt heilumaan hiki päässä, on olo huonontunut taas. Mutta siitä huolimatta, että minua ärsyttää kipeänä liikkumaan tulleet kanssaihmiset, kun saa koko ajan pohtia, että tarttuukohan se minuunkin, tuntuu heidän toimintansa jotenkin urheammalta ja peräänantamattomammalta kuin minun järkevästi harkittu poissaoloni.

Nyt alkaa taas ruoka maistua, mikä on hyvä merkki, vaikken juuri mitään haista tai maista. Olen myös juonut sitruuna-inkivääri-chili vettä litratolkulla ja ottanut sinkkiä ja c-vitamiinia tasaisin väliajoin. Tutkailin, että yliannostusvaaraa ei ole, vaikka c:tä ottaisi 3 g ja sinkkiä väliaikaisesti 60-100mg/vrk

Tänään on pakko mennä luennolle, koska en päässyt viimeksi, ja illalla on vuorossa Don Quijote.

Eli uusi nousu taitaa olla edessä. [Tällä hetkellä +2 vrk ensioireista]

Salamanuha

2006-02-21T23:20:00.000+02:00

En usko tätä todeksi, mutta puolessa vuorokaudessa olo on muuttunut täysin terveestä todella kipeäksi.

Olen niistänyt nenäni kirkkaan punaiseksi, aivastellut (eikä meillä ole pölyistä), kurkku on karhea, silmiä kirveltää ja burana laski ilmeisesti lämmöt niin alas, että oli jotain 35,4 parhaimmillaan (?!). Normaalilämpö oli aamulla 36,8. Palelu loppui vasta kun vedin kaksi kerrosta villapaitoja päälle, sukkien päälle villasukat ja lämpimät fleecehousut jalkaan. Eli en todellakaan jaksanut mennä sinne iltatunnille, vaan ulkoilutin sitten (tänäänkin) turhaan kamoja mukana kodin ja työpaikan väliä. Jippii. Onneksi luin jonkun treeniblogista, että tämä on aika yleistä, että siis ulkoilutetaan jumppa- tai juoksuvaatteita, kun suunnitelmiin tulee muutoksia. Että ei ole vain minun luuseriongelmani.

No, huomenna on pakko mennä töihin ja aikomus on mennä myös aamutunnille, mutta jos olo on yhtä raato kuin nyt, niin ei taida kannattaa. Pelkkä kävely olohuoneesta keittiöön saa paikat jomottamaan.

Nyt just ärsyttää se, että kun en ole terveenä ja täysissä voimissa päässyt/ehtinyt/mennyt tunneille, niin nyt kun olen saanut vaivanneen masisväsymyksen pois [ruokavalio on muuttunut karpimmaksi] ja aikataulua periaatteessa väljemmäksi, niin nyt sitten (toivottavasti ei) iskee joku räkätauti. Hyvä minä.

Melkein ärsytyskynnys nousi, kun kotiin saavuttuani luin uusimman Gloria-lehden samppanja-numeroa ja pääkirjoituksessa päätoimittaja kyselee, että onko muka koskaan kukaan kuullut kenenkään arvostelevan samppanjan juontia, että "no ei ole". No, ehkä liikumme arvoisan päätoimittajan kanssa hieman eri piireissä (olisin veikannut sitä joka tapauksessa), mutta tiedän kyllä aika monia ihmisiä, jotka eivät ole a)maistaneet ikinä samppanjaa b)nähneet aitoa samppanjapulloa c)paheksuvat varakkaiden ihmisten harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita yhdistettynä ylettömään rahan käyttöön ja voisin veikata, että samppanja voisi olla osa tätä. Tosin samaiset ihmiset käyttävät nimitystä samppanja (tai shampanja; itse pidän tuosta muodosta, vaikka tiedän, että oikeakielisesti pitää sanoa samppanja - myös shampoo ja shakki sopivat minun kielikorvaani ja -silmääni paremmin) mistä tahansa kuplia sisältävästä juomasta, on se sitten kuoharia tai vale-samppanjaa eli Pommacia. Mutta kuitenkin.

Toinen kierroksia nostattava asia oli jälleen kerran yksi artikkeli yhdessä toisessa lehdessä, jossa sinänsä periaatteessa ihan asiallisesti kirjoitettiin ihmisen lihomisesta ja yhteiskunnan kustannuksista jne, mutta ihme taas, että siellä oli linkkilistassa Diabetesliiton ym seurana www.painonvartijat.fi Tuo yleishyödyllinen, taloudellista hyötyä tavoittelematon, lähes virallinen valtion terveysjaosto, jonka päämääränä on tuottaa onnellisia kansalaisia, jotka voivat hyvin.

No, olo oli kuitenkin sen verran kuollut, että en jaksanut ärsyyntyä 5 1/2 korkeammalle (asteikolla 4-10).

Kivaa on se, että olen ehkä puolentoista vuoden tauon jälkeen tavannut netissä muutamia vanhoja nettituttuja (hälsningar till Sverige), joiden seura jäi taakse kun vaihdoin maisemia. Tai oikeammin sanottuna keskusteluforumeja. Kaikki ovat olleet oikein ihquja ja toivottaneet minut tervetulleeksi taas, mukavaa!

Kivaa on myös se, että sain tänään yhden hääkutsun, minulle ensimmäiset parisuhteen rekisteröimisjuhlat (en usko, että minulle niitä muutenkaan hirveästi tulee). Ihan mielenkiinnolla odotan, että millaista kekkereissä on, ja on kivaa nähdä pitkästä aikaa tuttuja, joita en ole nähnyt moniin vuosiin! Juhlat ovat tosin vasta myöhemmin keväällä, mutta kuitenkin.

Ps. en muuten suosittele mentholia sisältävän kylmägeelin levittämistä rikkoutuneisiin nenänpieliin - niin, siinä putkilossa kyllä lukee, että ei rikkoutuneelle iholle, mutta noin teoriassa se kuulosti ihanan viilentävältä ja helpottavalta... no eipä ollut.

Nosto - up!

2006-02-21T18:53:00.000+02:00

Kyllä on ihmisen pakko olla väsynyt, mutta ei vaan voi mitään: tämä ketju naurattaa ihan hirveästi. :-D

Oli pakko editoida, kun tää juttu ei ilmeisesti entisellään avautunut yhtään. Eli vastaan lukijapalautteeseen. ;)

International relations

2006-02-21T17:38:00.000+02:00

Olen tänään huomannut, että kannattaa olla hyvissä väleissä suurvaltojen edustajien kanssa. Tai siis: on kiva, kun on amerikkalaisia kavereita, jotka voivat mahdollisesti pelastaa pulasta, kun tarvitsee jotain amerikkalaisesta nettikaupasta, eikä se suostu toimittamaan Suomeen.

Aamun balettitunti meni puhuessa kollegan kanssa puhelimessa työasioita n. tunnin verran.

Jostain syystä olen puhumisen lisäksi aivastellut ja palellut koko päivän, nenä on valunut Niagaran lailla ja silmiä kirveltää. Toivon todellakin, että en saa mitään virusta, mikä tuntuu vaivaavan työkavereita ja muita tuttuja, ja taitaa joku vetää jo kolmatta antibioottikuuriakin. Suunnitelmissa on mennä aamun sijaan yhdelle iltatunnille pitkästä aikaa eli otin kolme c-vitamiinia ja buranan, jos olo niillä kohenisi. Saattaa johtua kyllä ilmastoinnistakin, mutta pää tuntuu tosi tukkoiselta ja silmät kuivuu päähän kiinni.

Kv-sektorilla oli eilen ilon aihetta myös toisella tapaa: Tatiana Navkan ja Roman Kostomarovin esitys oli huikea ja olympiakultahan siitä napsahti. Navkan puvut ovat olleet tosi upeita, kiinnitin niihin huomiota jo EM-kisoissa. Kuvia puvuista näkee mm. täällä

Hikipisaroita vain sun silmissäs nään

2006-02-20T15:09:00.000+02:00

Olen ylpeä itsestäni, kun sain herättyä aamutunnille, ehdin syödä aamupalan ja olin jopa suhtkoht ajoissa.

Huomaan, että viikonlopun nesteytys on tehnyt tehtävänsä: ei väsyttänyt, mutta hiki lensi ja irtosi pahemmin kuin pitkiin aikoihin. Valehtelematta voin sanoa, että jo puolessa välissä tuntia koko niska ja pääosasto lainehti, ja oli pakko pyyhkiä sekä pyyhkeellä että paperilla. En tajua miten minulla voi olla sellainen aineenvaihdunta, koska naapuritanssijoilla ei ollut edes pientä punoitusta poskilla. Minulla sen sijaan naama hehkui kuin tomaatti ja hikeä puski vielä tunnin jälkeenkin puolisen tuntia ihan järkyttävästi. No, ainakin nesteet ovat lähteneet liikkeelle.

Tunti muuten oli mukava, meitä oli kaiketi kolmisentoista, eli sopiva määrä. Sarjat alkaa olla paremmin jo mielessä, ja vaikka kumpaakin polvea vihlaisi hieman alkutunnista, loppua kohden nekin olivat jo ihan ok. Pitkällinen istuminen putkeen koneen ääressä on selkeästi tehnyt tehtävänsä.

Kesken tuntia ilmeisesti lihakset lämpenivät niin paljon, että yhtäkkiä developpeissa jalat tuntuivat liikkuvan itsestään. Tosi outo olo. Ei tuntunut kireyttä lihaksissa eikä sellaista väkisin kiskomista ja jäkittämistä, vaan yhtäkkiä tuli joku omituinen rentous (vaikka olin siinä vaiheessa noin muuten jo tosi väsynyt).

Tunnin jälkeen vietin mielenkiintoisen juttutuokion ja minulle selvisi muun muassa se, että minua stressaava asia ei olekaan vain minun päässäni. Oli kyllä tosi suuri helpotus, koska olen hakenut syytä omasta itsestäni ja miettinyt, että onko minulla joku asennevamma, mutta ilmeisesti ei sittenkään.

(c):René Mérou

Survivor

2006-02-19T23:07:00.000+02:00

Kun luen toisten blogeista avautumisia siitä, että ei saa tehtyä töitä, ei saa tehtyä gradua, ei saa tehtyä sitä tai tätä, niin aina kuitenkin teksteistä tulee sellainen olo, että oikeasti se tyyppi kuitenkin selviytyy, osaa, ehtii ja pystyy, että kunhan vain lämpimäkseen tilittää, että kun homma ei oikein toimi just sillä hetkellä.

Vähän niin kuin koulussa aikoinaan; luokan paras matikkanero huokaili dramaattisesti kun koepaperit jaettiin eteen ja yritti teeskennellä, että muka tehtävät olisivat supervaikeita, ja sitten vaivihkaan alkoi kuitenkin yksi toisensa jälkeen ratkoa tehtäviä. Itse sorruin samaan monien muiden aineiden kohdalla, mutta vaikka se ehkä ulospäin näytti juuri tuollaiselta teennäiseltä ja ehkä jopa narsistiselta, niin pohjimmiltaan olin kyllä aina aidosti jännittynyt ja vasta vähitellen kun huomasin, että osaan ja jutut näyttivät tutuilta, niin sitten innostuneena jatkoin kynä sauhuten vastausten kirjoittelemista.

Ystävien suhteen on sama homma, näen heissä usein niin suurta potentiaalia ja osaamista, että vaikka heistä itse tuntuisi siltä, että eivät saa työn päästä kiinni, tai muuten tökkii, niin yleensä minä olen 100% varma heidän onnistumisestaan. Kun ilmiö toimii päinvastoin, se on toisaalta pelottavaa (näkevätkö he minussa jotain, mitä minussa ei lainkaan ole), mutta toisaalta myös rohkaisevaa: he näkevät minussa ehkä jotain sellaista, mitä itse en näe, mutta mitä minussa kuitenkin on.

Luulen, että pohjimmiltani uskon kyllä siihen, että saan tietyt opintojutut tehtyä, vaikka on hieman tahmeaa juuri nyt. Aiemmin on ongelmana ollut lähinnä motivaatio, että mitä varten tekisin yhtään mitään, mutta nyt sekin on ainakin osin poistunut.

Tarvitsisin ylemmältä taholta deadlinejä ja auktoriteetin komennusta, vaikka tiedän, että tämän tason opinnot perustuvat ihan näihin tuttuihin juttuihin: henkilön kypsyyteen, oma-aloitteisuuteen ja vastuunkantoon (jne). Kuitenkin joudun olemaan itseohjautuva, oma-aloitteinen ja vastuullinen niin paljon töissä, ja koska työasiat väkisinkin pyörivät päässä usein koko ajan, niin olisi helpottavaa, jos opintojen suhteen saisi jonkinlaista ohjausta ja aikataulutusta. Että voisi sitten hyvällä omallatunnolla lykätä työasiat mappiin ö ja keskittyä siihen, mihin pitäisi.

Opintojen alussa oli kivaa, kun pienissä ryhmissä ja tuttujen ihmisten kanssa käytiin samat kurssit ja pienryhmät läpi, nyt pitäisi itse kaivaa itsestään esiin kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, ominaisuuksia, jotka ainakin minulla ovat aika syvällä piilossa. Tietyissä asioissa menen vaikka maailman tappiin asti enkä anna periksi, mutta nykyisellä agendalla on aika vähän niitä asioita...

Yksi DL tosin meni jo ohi siitä syystä, että en ole saanut useaan otteeseen pyytämiäni materiaaleja, ja jos en saa niitä, en oikein voi tehdä ko. juttua. No, yritän vielä ja sitten pitää keskustella ohjaajan kanssa, että mitä työn suhteen pitäisi tehdä.

Yksi DL on huomenna, ja yritän muodostaa työn valmiiksi päässä ja sitten vain kirjoittaa ja palauttaa sen saman tien.

Yhden kirjan lukemista pitäisi jatkaa, ja se tökkii lähinnä sen takia, ettei aihe ole kovin kiinnostava, mutta yritän sitäkin ajatella koko ajan niin, että miten voisin hyödyntää kirjan tietoja arkipäivässä (helpommin sanottu kuin tehty).

PS.
Arabiaan en päässyt tällä viikolla sen takia, että rapeakuorisen kukonpojan sijaan söin elämäni parasta kanakeittoa. En ole käynyt La Petite Maisonissa omistajanvaihdoksen jälkeen, ja suhtauduin kokemukseen hieman epäluuloisesti. Miljöö on onneksi pysynyt kutakuinkin entisellään, mitä nyt hieman niitä Ranska-henkisiä laventelipusseja ym. on siivottu pois (harmi), ja palvelu oli entisenlaista eli hyvää. Kuten todettu, kanakeitto oli ihan jumalaisen hyvää, häränfilee minun makuuni hieman liian kuivahko ja kypsä, mutta ns. keittiön terveiset ja kaikki viinit toimivat kyllä hyvin. Seurue kehui myös kampasimpukkaa, ankankoipea ja jälkiruokia, erityisesti suklaakakkua. Hintataso ei ole omalle kukkarolleni oikein sopiva, mutta juhlia tuolla voisi hyvinkin viettää (ja syödä silloin kun ei tarvitse maksaa itse).

(c):Alain Legrand

Rumat ne meikeillä koreilee

2006-02-19T21:04:00.000+02:00

Johtuen osittain procrastination-sektorin toiminnasta (pyykinpesu, sisustuslehtien lajittelu ja rästiin jääneiden lukeminen jne), olen viime aikoina sukeltanut pitkästä aikaa myös kosmetiikan maailmaan.

Tarjosin joskus yhtä juttua yhteen kauneusalan lehteen ja juttuideaani oli kuin olikin tartuttu. Vietin taannoin tunnin verran puhelimessa yhden toimittajan kanssa keskustellen purkeista, purnukoista, merkeistä ja erilaisista uutuuksista.

Olen käyttänyt ihan liikaa hyödyllistä aikaa (hakien inspiraatiota, totta kai) vanhoilla tutuilla kosmetiikkasivuilla, kuten MUA, ja olen lueskellut tuntikausia erilaisia tuotearviointeja ja pohtinut, että jos kylppärissä olisi enemmän tilaa (ja tilillä rahaa), mitä kaikkea haluaisin kokeilla ja mitä olisi ihanaa omistaa.

Joitakin suosikkituotteitani on eri sarjoista lopetettu, mikä ärsyttää kovasti, mutta teen luultavasti taas hankintoja ainakin Lushissa kun matkailen maissa, joissa ko. liikkeitä on.

Ihan uusi tuttavuus on kreikkalainen Korres, joka on avannut Annankadulle Helsinkiin ensimäisen oman Suomen-liikkeensä, ja näitä tuotteita minulla ei vielä ole ollut käytössä, eli ajattelin pistäytyä ko. putiikissa ja pyytää muutamista kiinnostavista jutuista näytteitä. Korresin tuotteet eivät sisällä paljon parjattuja mineraaliöljyjä tai silikoneja, joten niiden ei pitäisi tukkia ihoa. Itselläni taitaa olla tukkeutumisongelma ainakin mineraaliöljyjen suuntaan, eli siksikin olisi kiinnostavaa kokeilla, mitä nassu sanoo kreikkalaisten tököteistä.

Vielä kun saisi saunan kotiin (ja kylpyammeen - niin epäekologinen kuin se onkin), niin koti-SPA olisi täydellinen!

Copy-paste

2006-02-19T19:49:00.000+02:00

Uusi blogituttavuus La Plus Douce kirjoitti balettitunnistaan, ja on pakko (ilman lupaa) kopsata ote tähän, paremmin en olisi voinut tuota tiettyä olotilaa itse kuvata:

"Ensimmäistä kertaa (sitten lapsuusvuosien?) lähdin balettitunnilta itkien. Sellainen henkireikä ja ilontuoja kun se on ollut! Tänään vaan oli niin kertakaikkisen surkea tunti, ettei mitään rajaa. Etureidet on jumissa, lonkat on lukossa, jalka ei nouse, piruetti ei pyöri eikä tasapaino pysy. Tunnin puolivälistä asti kuristi kurkkua ja vähältä piti, etten lähtenyt jo kesken kaiken pois. Pinnistin tunnin loppuun asti (Raija tosin näytti huomaavan mun huonon olon, kun en pysynyt keskilattiasarjoissa enää mukana) ja itku pääsi ulos vasta yksin rappukäytävässä. Kotimatkalla annoin tulla loputkin.Vittu että vituttaa.Suurin ongelma tässä on, jälleen kerran, minä itse. Itsehän mä itseltäni vaadin sitä, että olisin hyvä. Ja kun en ole, niin petyn. On vaan niin saatanan turhauttavaa ja lannistavaa, että mitä enemmän koittaa keskittyä ja skarpata, sitä pahemmin menee pieleen kun kroppa lukkiutuu jännityksestä. Ja sitten tullaankin jo siihen pisteeseen, ettei enää jaksa yrittää ja haluaisi vain äkkiä kotiin peiton alle."

Yksi tuttuni (tai itse asiassa muutama) on kovasti yrittänyt minua tsempata, että pitäisi vaan keskittyä omiin tekemisiin ja jättää muiden arvostelu huomiotta. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, ja tehdä ns. omaa suoritusta.

Olympialaisten valossa voi toki todeta, että ihan hirveän hyviä suorituksia ei välttämättä sillä linjalla tule, mutta ainakin löytäisi tanssin ja tekemisen ilon, jos pääsisi lievestressistä eroon.

Koskahan sitä oppii kilpailemaan vain oman itsensä kanssa, olemaan iloinen mahdollisesta henkilökohtaisesta kehityksestä sen sijaan, että asettaa riman jo lähtökohtaisesti niin korkealle, että ei ole mitään käsitystä siitä, mitä sen tason ylittäminen edes edellyttää. Ja kun ei pysty edes hipaisemaan sitä rimaa, edes ajoittain, ei tule mieleen laskea vaatimustasoa vaan iskee infernaalinen v*tutus siitä, miten on niin surkea ja p*ska. Tämä vaatisi kyllä noiden tähtien jättämistä pois, että sanoisi sanat niin kuin ne ovat, koska se olo on todella tympeä.

Pitää varmaan palkata joku mentaalivalmentaja tai lueskella jotain teoksia lumilautailijoiden sielunelämästä; ne tyypit vaikuttavat niin rennoilta ja pitävät vaan hauskaa, vaikka menis ihan metsään koko lasku.

Miten tuolle henkiselle tasolle pääsee, tietääkö joku...?

Which Art Movement Are You?

2006-02-19T19:20:00.000+02:00

You're Realism!

Needless to say, realism was an art movement which aimed to portray the world as realistically as possible. This didn't apply only to the technical look of the paintings, but also for the contens and the light in which the world was portrayed.

Unlike romantic painters, realists wanted to capture the world on sheet exactly as it was without romantisizing or sexing up what they saw in any way. Most of them also had a cause; they wanted to draw the public's attention to politics and social issues, such as poverty, class differences and the rough life of the unprivlidged. So, in a way, some realists were kind of photojournalists of their era.

Famous Realists: Camille Coot, Jean-Francois Millet

Picture: The Shephedress by Jean-Francois Millet

- Realists loved their peasants. After years of mythical themes and portraits of the rich and famous artists were drawn to the average people, who were both a fresh, unworn source of inspiration as well as a timely political subject - they wanted people to know the reality of the harsh countryside. The Shepadress represents realism perfectly; its unprentious, rough, truthful, and it even makes a stand.

Which Art Movement Are You? (pictures)
brought to you by Quizilla

Uutta tanssirintamalla

2006-02-19T17:13:00.000+02:00

Tanssi- ja showryhmä High Heels on perustanut Helsinkiin uuden tanssikoulun, joka avataan 2.3 Edullisten tanssituntien ystävien kannattaa olla tarkkana, koska torstaina 2.3 kokeilutunnit ovat maksuttomia, perjantaista sunnuntaihin tunnit maksavat 5€/tunti.

Itse harkitsen vakavasti menisinkö Susa Matsonin bailatinotunneille, joita olen kaivannut jo muutaman vuoden, myös muut bailatino-ohjaajat ovat kuuleman mukaan superhyviä ja innostavia. Tanssikoulun lukujärjestyksestä näkyy, että bailatinon lisäksi tarjolla on myös seuratansseja, häävalssikursseja, showtanssia, Funkia, Method Putkistoa, kehonhuoltoa, odottava äiti/lapsi-bailatinoa ja -jumppaa, ja pidän peukkuja pystyssä, että mukaan otettaisiin myös Balletone-tunteja...[tästä ei siis mitään tietoa, mutta tiedän, että näitä on toivottu].

Balletonea on EtnoFitnessin tuntitarjonnassa jo nyt, mutta tiiviskurssien aika ei ole itselleni sopiva ja HighHeelsin sijainti Kampissa houkuttelisi Sörnäisiä enemmän, olisi kotimatkan varrella paremmin...

Ja todettakoon epäluuloisia varten: minulla ei ole kytköksiä kumpaankaan em. tanssikouluun.

Havaintoja hiilarijuhlista

2006-02-19T15:50:00.000+02:00

Olen viime aikoina syönyt enemmän ei-karpisti, mutta valtaväestön "normaalien" syömisten suuntaan ja tein eilen tilanteesta hieman analyysiä. En ole tarkoituksella muutellut ruokatottumuksia, mutta kuitenkin syönyt enemmän pastaa, riisiä, perunaa, leipää (ja vähemmän kasviksia ja proteiinia), osin olosuhteiden pakosta, osin puhtaasta laiskuudesta.

Huomaan, että tämä muutos ei vaan sovi minulle, koska:

- kauan kadoksissa olleet aftat ovat ilmestyneet taas suuhun
- käsiin ja jalkoihin on tullut samaa ihottumaa kuin mitä oli aiemmin (josta pohdin joskus, että onko ihokeliakiaa, mutta ei varmaan ole)
- mielialat heittelevät enemmän ja mm. ärsyynnyn ja "masennun" helpommin (masentuminen siksi lainauksissa, koska ei puhuta oikeasta kliinisestä masennuksesta, en vain keksi sille mitään parempaakaan sanaa)
- väsyttää enemmän kuin pitkiin aikoihin, myös päiväunia olen nukkunut kun ei tahdo pysyä hereillä muuten
- elimistö kerää sekä nestettä että kaasua
- ruokahalu on lisääntynyt, ts. vaikka söisi miten paljon, on hetken päästä taas nälkä tai ainakin mieliteko (tätä ei ole normaalisti lainkaan)
- ajoittainen voimattomuuden tunne lihaksissa ja jaksamisessa muutenkin (vrt balettitunnit)
- iho on huonommassa kunnossa kuin aiemmin hoidosta ja puhdistuksesta huolimatta

Johtuen varmaan kasvisten vähentymisestä ja koska olen myös huomaamatta juonut vähemmän nestettä, nestetasapaino ei ole ollut ihan kohdallaan (vrt. väsymys&voimattomuus).

Olen tänään palannut sopivampiin syömisiin, ts. paistoin aamiaiseksi munia, sieniä, tomaattia ja savupekonia. Sämpylänmussuttamiseen ja pastalautasiin tottuu kieltämättä nopeasti, mutta oma olo kertoo kyllä sen, että hiilarijuhlat taitavat tällä erää loppua ihan suosiolla tähän.

kuva (c): Michael Jastremski